Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2015

Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. 2.Tim.4:18 KR38.

Paavali kuvailee, kuinka kupariseppä Aleksandros oli tehnyt hänelle paljon pahaa. Kovin yksityiskohtaisesti ei Paavali kuvaile näitä ongelmia, mutta tekstistä saa vaikutelman, että Paavali oli tämän yhden vastustajan vuoksi joutunut tosi ahtaalle. Sitten Paavali rohkaisee itseään yllä lainatulla tavalla.

Jumalan omina ja Jeesuksen Kristuksen seuraajina mekin joudumme aika ajoin ihmisten vihan kohteeksi. Jumala sallii meidän uskoamme koeteltavan. Hän sallii, että meitä kohdellaan huonosti. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen (Matt.10:25 KR38). Ahdingossamme emme aina saa tukea toisilta uskovilta, mutta Jumala on luotettava: Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Siksi, veljet ja sisaret, olkaa urheita. Vastustaja on häikäilemätön, mutta myös Puolustajamme on uskollinen. Voimme kaikissa ahdingoissamme luottaa Herraan. Jesaja kehottaakin:

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.” Jes.35:3-4.

Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa. Minä sanoin: ”Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon.” Valit.3:17-18.

Elämässä tulee aallonpohjia, jolloin synkät tunnelmat valtaavat mielen. Tuskin kukaan selviää elämästä ilman vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, jotka koettelevat elämänhalua. Meidän luonteemme yksi tärkeimpiä mittareita on se, miten toivumme näistä ankeista kokemuksistamme. Jos olemme uskossa, on näissä elämän laaksoissa mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Tällä tavoin uskovalla kasvaa sekä luonne (koko persoonallisuus) että kristillinen usko (ja kyky toivon säilyttämiseen) ja ne nivoutuvat yhteen. Emme saavuta tällaista kasvua ilman koettelemuksia. Kovia kokeneet muistavat, kuinka helposti Jumala joutuu tulilinjalle. Valitusvirren tavoin syytämme Jumalaa siitä, että hän on syyllinen meidän kovaan kohtaloomme.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13. Tämä jae kohdistaa huomiomme rakkauteen. Mutta on hyvä ymmärtää myös toivon merkitys. Toivo on tärkeä koettelemusten keskellä. Jos menetämme toivomme, saatamme menettää elämänhalumme ja päätyä jopa itsemurhaan. Niinpä kun uskovaa koetellaan, ei ainoastaan usko ole testissä, vaan myös toivo – toivo paremmasta, toivo selviytymisestä, toivo muutoksesta ja uudesta voimasta, toivo taivaasta ja ikuisesta elämästä. Siinä missä usko jo murenee, toivo vielä elää. Niinpä saamme kokea Jeremian kanssa myös toivon uuden viriämisen:

Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Valit.3:21-24.

Jostain sieltä sielun syvyyksistä aina löytyy se toivon kipinä ja uskon sitkeys. Jumala on istuttanut sen uskovan ihmisen sisimpään. On lohdullista, että usko on sittenkin niin sitkeää laatua oleva ”kasvi” ja sen elinvoima riittää silloinkin, kun koemme ylivoimaisia vaikeuksia. Jumalan meidän sieluumme istuttama usko on vahvaa, sitkeää, elinvoimaista – kuolematonta. Jos se välillä nuutuukin, se virkistyy aina nopeasti Raamatun sanasta ja rukouksesta.

Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:1-3.

Yritän aina rohkaista ihmisiä rukoilemaan ja haluan itsekin osallistua esirukoustyöhön ja käyttää siihen aikaa. Olen saanut nähdä paljon rukousvastauksia, niin omassa elämässäni kuin toistenkin elämässä. Mutta vaikka rukous yleensä mielletään sanalliseksi, on rukous enemmän kuin sanoja. Esimerkiksi paastorukous on rukousta, jossa otetaan käyttöön muutakin viestintää kuin sanat. Ruoan sivuun laittaminen on ele, joka kertoo Jumalalle, että rukousvastauksen saaminen on ruokaakin tärkeämpi asia.

Tätä ajatusta voi kehitellä laajemminkin ja ymmärtää, että loppujen lopuksi koko meidän elämäntapamme voi olla rukousta. Elämäntavallani viestitän taivaan Isälle, että palvelen häntä ja olen hänestä riippuvainen. Jos koko elämäni kertoo Herralle, että palvelen häntä kaikesta sydämestäni, mielestäni ja voimastani, silloin olen osallinen hänen huolenpidostaan automaattisesti.

Raamatun profetioissa lopun ajoista kerrotaan myös ilmastonmuutoksesta ja siitä, että tulee maailmanlaajuinen nälänhätä. Profeetta Habakuk kuvaa maapallon synkkää tulevaisuutta näin: Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Hab.3:17-18. Myös Jesajan kirjan luku 32 kertoo jakeesta 10 alkaen vastaavasta kehityksestä. Kun luemme eteenpäin, löydämme Jumalan lupauksen kansalleen: Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. Jes.32:17-18 KR33.

Tulkoon maailmanlaajuinen nälänhätä tai mitä tahansa, Jumala pitää huolen omasta kansastaan. Mutta meidän tulee elämäntavallamme ja puheillamme antaa todistus koko maailmalle, että palvelemme Herraa Jeesusta Kristusta. Rohkaisen siis tänään itseäni – ja toivoakseni myös sinua – olemaan Kristuksen kirje, elämään aidossa uskossa ja todistamaan Jumalan armosta ja hyvyydestä: että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa… Fil.2:15.

Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. Matt.25:18.

Tiedätkö, missä näitä maahan kätkettyjä rahapusseja on pilvin pimein? Hautausmaalla. Moni kirkkomaalla lepäävistä ei koskaan täyttänyt elämäntehtäväänsä, ei toteuttanut Jumalan antamaa suunnitelmaa, ei kehittänyt Jumalalta saamiaan lahjoja. Hukkaan meni Jumalan sijoitus – täysin hukkaan.

Valitettavasti asia on niin. Ja jos minun sukulaisteni, tuttavieni ja ystävieni, koulutovereitten ja työtovereitteni, seurakunnan veljienkin keskuudessa tehtäisiin kysely koskien minun elämäntehtävääni, saataisiin sama vastaus: ei sillä ollut mitään virkaa, tyhjänpanttina eli koko mies. Aina, kun se jotakin yritti, me nuijimme sen maan rakoon.

Tarkoitan, että imemme tämän jotenkin äidinmaidossa. Että minusta ei tule mitään eikä pidäkään tulla. Eikä sinustakaan ole tarkoitus tulla mitään kummempaa. Sinun pitää sulautua joukkoon ja mennä virran mukana. Se on nyt suorastaan ”kristillinen hyve”. Jos yrität erottua massasta, saat sakihivutuksen. Olet ylpeä ja sinut täytyy nöyryyttää. Jollakin tavalla tällainen myrkyllinen perintö on istutettu tähän suomalaiseen sielunmaisemaan.

Tarvitsemme uskoa, jotta pääsemme tämän yli. Tarvitsemme joskus vitamiineja, jotta ruumiimme tervehtyy. Usko on sellainen vitamiini sielulle. Kristillisen uskon myötä – kun se on tervettä – sinä saat aistia, kokea, ymmärtää ja syvästi elää todeksi, että sinulla on oma kutsumuksesi ja armoituksesi. Sinä olet saanut oman ”leiviskän” (jopa useita). Et saa piilottaa pääomaasi, et saa kätkeä Jumalan kallisarvoista omaisuutta, vaan sinun tulee laittaa se kasvamaan korkoa.

Nosta siis rohkeasti pääsi. Pyristele ulos kuorestasi ja vaihda nahkasi. Mene eteenpäin. Älä lannistu, jos lannistetaan (tiedän, että aina lannistetaan). Erotu massasta. Jumalan sinulle antama talentti on se voimavara, jonka avulla sinä erotut massasta. Älä jää paikallesi, älä jää lepäämään laakereillasi, vaan kehity, kasva, nouse – täytä kutsumuksesi. Jos kutsumuksesi on epäselvä, pyri selvyyteen. Tee, minkä voit. Aloita jostakin ja Jumala johdattaa sinua, kun olet liikkeellä. Älä kopioi toisia, sinun kutsumuksesi voi olla ihan eri planeetalta kuin kaverisi tai pastorisi. Älä jää lapsen asteelle, vaan etsi oma, hengellinen aikuisuutesi.

Jumalan Pyhä Henki auttakoon sinua (ja minua) tässä!

Sitä luet, mitä harrastat. Jos harrastat vaikkapa käsitöitä, luet käsityölehtiä tai ainakin käsitöihin liittyviä ohjeita, kenties jopa kirjoja aiheesta. Jos harrastat moottoriurheilua, luet todennäköisesti Tekniikan Maailmaa tai muuta vastaavaa. Jos harrastat sukututkimusta, luet aihetta käsitteleviä kirjoja ja opettelet tutkimaan sukutietoja. Jos olet innostunut puutarhasta, haluat oppia kasvien hoitamisesta lisää. Jos haluat oppia tekemään käsilläsi jotakin, hankit suurella varmuudella harrastustasi koskevaa informaatiota.

Jos haluat tehdä hengellistä työtä vaikka kuinka vaatimattomassa mittakaavassa, voin suositella Raamatun lukemista. Olen ainakin itse lähtenyt siltä pohjalta tuottamaan näitä kirjoitelmiani nettiin. Jos sinulla on mitä tahansa mielessäsi tehdä ja koet, että Jumala on laskenut sydämellesi tehdä mitä tahansa kristillistä palvelutyötä, uskoisin, että Raamatun lukemisesta kannattaa aloittaa. Se on elämän oppikirja, perusoppikirja kaikkeen kristilliseen elämään. Se on kompassi, joka antaa suuntaa. Se on innoituksen lähde. Se on aarreaitta, josta löytyy ratkaisu pulmaan kuin pulmaan. Raamattu on myös mittapuu: sen avulla voimme arvioida asioita ja asettaa niitä tärkeysjärjestykseen. Raamattua ei voi korvata mikään.

Raamatun lukeminen ei ole tärkeätä siksi, että meistä tulisi kirjanoppineita. Raamattua pitää lukea, jotta opimme tuntemaan Jumalaa ja ennen kaikkea itse Mestariamme – Kristusta. Hänestä kirjoitukset todistavat (Hepr.7:17). Kirjoitukset ovat vain keino päästä lähelle Herraa ja oppia tuntemaan häntä. Kirjoitukset ohjaavat meidät suoraan Kristuksen seuraamiseen. Jeesus sanoi aikansa kirjanoppineille:

Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta. Joh.5:39.

Käytännön kokemus tukee väitettä, että sanan kuunteleminen ja videosaarnojen katseleminen eivät tuota samaa vaikutusta. Ne ovat hyödyllisiä, mutta eivät korvaa Raamatun omakohtaista lukemista. Käytännön kokemus myös tukee sitä väitettä, että sanaa pitäisi lukea päivittäin vähintään puoli tuntia (ei välttämättä yhteen menoon) ennen kuin se alkaa toimia sinun elämässäsi – sulautua sinuun, vaikuttaa syvällisesti, tehdä sinusta hengellisesti luovan ja palvelualttiin ihmisen – ennen kuin tuloksia alkaa näkyä ja Jumalan henki selvästi alkaa vaikuttaa näkyviä seurauksia ja vauhdittaa hengellistä kasvua. Koska ihmiset ovat yksilöllisiä, suositus Raamatun lukemisen päiväannokseksi olkoon puolesta tunnista tuntiin – siltä väliltä – kattoa ei luonnollisesti ole. Tinki on siis lukunopeudesta riippuen 5-10 sivua, reippaat lukijat pääsevät tunnissa yli 15 sivun (mutta pysähtelevä, mietiskelevä ja tutkisteleva lukutapa on hyvä).

Joten rohkaisen sinua tähän, jos haluat todistaa uskostasi, jos olet seurakunnassa edes silloin tällöin puhujavastuussa, jos pidät kristillistä blogia tai teet muuta vastaavaa. Mitä tahansa kristillistä työtä teetkin, haluan antaa takuuvarman neuvon: lisää Raamattua elämääsi. Raivaa syrjään erilaisia turhuuksia, kuten TV, elokuvat, romaanit, some… – tiedät paremmin, mitä ne sinun kohdallasi ovat. Anna meidän nähdä sinut uudistuneena! Ei ole mitään yhtä säteilevää kuin ihminen, jolla on vakituinen tapa seurustella Herran kanssa.