Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2015

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Matt.2:9.

Joulun tähti kuulostaa mysteeriltä. Emme ymmärrä, miten yötaivaalla oleva tähti voisi johdattaa ketään tiettyyn kylään ja siellä yksittäiseen taloon. Tähtitiede on pystynyt rekonstruoimaan Saturnuksen ja Jupiterin liikkeet ja niiden kohtaamisen, joka tapahtui niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi. Mutta vähän salaisuudeksi jää tämä itämaan tietäjien viisaus silti.

Mutta Jumalan johdatus on aina jonkinlainen mysteeri. Hän voi näyttää meille unia. Ymmärrämme niistä jotakin. Hyvässä lykyssä osaamme odottaa niiden toteutumista ja ennakoida jotakin aivan oikein, mutta yleensä ymmärrämme unet vasta, kun ne ovat jo toteutuneet. Katsoessamme taaksepäin, saamme ”ahaa-elämyksen”: Ahaa, tätä se mun uneni tarkoitti!

Kun etsimme Jumalan johdatusta, on parasta varautua siihen, että se on yliluonnollista. Jumalan kaikki teot ovat yliluonnollisia ja olenkin sanonut: ”Jumala ei tee mitään muuta kuin ihmeitä”. Olemme vain tottuneet luomakunnan ihmeisiin niin, että emme huomaa niitä ihmeiksi. Esimerkiksi tämä planeetta, jolla elämme, ja aurinko, joka ylläpitää elämää täällä. Tämä koko maailma ympärillämme – voi, mitä ihmettä kaikki! Kun katselen vilkasta lapsenlastani, joka tuulispäänä kiitää edes takaisin ja huvittaa minua monin tavoin, olen mykistynyt – mikä ihme hän onkaan!

Niinpä voin rohkaista sinua: Jumala tekee ihmeitä ja hän tekee niitä sinunkin elämässäsi. Varaudu siihen, että hänellä on yliluonnollisia lahjoja annettavana. Niinkuin itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja, niin Jumala lähettää sinun elämääsi lahjoja, jotka tuovat terveisiä sinulle tähtitarhain takaa, Isän sydämeltä. Tänäkin jouluna saat ihmetellä, minkä lahjan Jumala on varannut sinua varten, sillä Jeesus-lapsen todellisuus sisältää aina uusia ja uusia salaisuuksia, joita saamme avata. Yhä uutta ja ihmeellistä paljastuu siitä paketista, jota kutsutaan ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiksi”. Saamme taas sydämestämme yhtyä enkelien kuoroon, kun ne laulavat ylistystä Herralle:

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luuk.2:13-14.

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Matt.2:11.

Itämaan tietäjät tuskin osasivat aavistaa, minkälaisen seuraamuksen nämä lahjat aiheuttivat, sillä kristikunta on alkanut matkia joulun vietossa tätä ’lahjomista’ ja tehnyt siitä kaupallisen kulutushysterian yhden kulmakiven. Tosiasiassa itämaan tietäjät eivät antaneet aihetta mihinkään kaupalliseen kulttuuriin, vaan heidän lahjansa olivat aitoja. He toivat sellaista, joka oli aidosti arvokasta ja pysyvää. He antoivat sen, koska halusivat osoittaa kunnioitusta kuninkaalle, joka oli syntynyt, ja palvella häntä sydämestään. Maallinen kaupallisuus ei koskaan yllä tähän.

Kun ajattelemme heidän lahjojaan, huomaamme, että ne edustavat hengellisen elämän mitä tärkeimpiä elementtejä. Kulta edustaa uskoa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. 1.Piet.1:7. Suitsuke edustaa rukousta. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Ilm.8:3. Mirha edustaa Pyhän Hengen tuoksuöljyä. Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. 1.Joh.2:27.

Meidänkin tulee viedä näitä lahjaksi Kristukselle. Meidän uskomme tulee olla tulessa koeteltua. Meidän rukouselämämme tulee olla kuin suitsukkeen tuoksu, joka leviää ympärillemme. Meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen täyteydessä ja voimassa ja elää hengessä. Tällä tavoin joulun lahjaperinne voi toteutua hengellisesti eikä maallisesti.

Tämä ulkonainen lahjahössötys ja muu jouluun liittyvä tapakulttuuri ei hevillä jätä ketään rauhaan. Mutta meidän ei tarvitse siitä vaivautua eikä potea huonoa omaatuntoa, sillä sydämessämme voimme viettää toisenlaista joulua. Täällä maallisessa elämässämme annamme jouluna lahjoja toisillemme (jos annamme), mutta sydämessämme annamme lahjoja Herralle, kun palvelemme häntä elävässä uskossa, nöyrin mielin, alati lojaaleina hänen Kuninkuudelleen. Ja jos koemme olevamme köyhiä lammaspaimenia, niin voimme silti antaa lahjamme Herralle – oman itsemme ja koko elämämme.

Kiitämme Herraa kuluneesta vuodesta ja hiljennymme joulun viettoon. Uskon kilven ja eSirun toimitus toivottaa lukijoilleen oikein rauhaisaa ja lämminhenkistä Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Julkaisemme luettavaa myös joulunpyhinä siltä varalta, että joku haluaisi eSirun lukaista joulunsa keskelläkin. Muistakaamme Jeesus-lasta, jonka kautta kaikki Jumalan lahjat on meille jaettu – nimikoituina. Kristuksen tuntemisen rikkaus odottaa meitä, jos jaksamme vain syventyä lahjan avaamiseen. Paras vastalahja hänelle on antaa ”koko elämä”. Jeesukselle annettu elämä ei mene hukkaan.

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Jes.9:6-7.

Mefiboset kumarsi kunnioittavasti ja sanoi: ”Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?” 2.Sam.9:8.

Mefiboset oli Israelin kuninkaana toimineen miehen pojanpoika, mutta hänen elämänsä ei aina sujunut kovinkaan kuninkaallisesti. Hän vammautui pienenä poikana, kun hänen hoitajansa pudotti hänet. Mefiboset jäi ontuvaksi ja ontui kumpaakin jalkaansa. Daavidin hallitessa kuninkaana Saulin jälkeen hän asui Lo-Dabar’issa, suomeksi Tyhjänperällä. Hän eli siellä peloissaan, että Daavidin hallinto etsisi hänet käsiinsä ja teloittaisi hänet. Hänelle kehittyi huono itsetunto ja hän poti jatkuvaa alemmuutta. Hän piti itseään koiranraatona.

Kysynpä sinulta: Millainen on sinut itsetuntosi? Tunnetko alemmuutta tai huonommuutta muihin verrattuna? Onko sinullakin kenties jokin vamma, joko näkyvä tai näkymätön? Koetko olevasi hyljeksitty ja ruma? Onko elämäsi täynnä pelkoa ja ahdistusta? Murehditko tulevaisuuttasi ja mietitkö, miten kummassa selviät? Harkitsetko päättää päiväsi, koska elämäsi on niin surkeaa? Kuormittavatko velat sinua?

Ihmiskohtalot ovat moninaisia. Vähän jokaisella on ongelmia, joita sivulliset eivät aina näe. Vaikeuksiensa kanssa ihmiset raahautuvat eteenpäin miten kuten päivästä toiseen. Mutta mitä sanookaan Jumalan sana jokaiselle ”koiranraadolle” tänään? Kuningas Daavid lausui sen näin:

Mefiboset… saa kuitenkin aina syödä minun pöydässäni. 2.Sam.9:10.

Sinullakin on paikka vapaana kuninkaan pöydässä – kai tiesit sen? Ei sinun tarvitse potea huonommuutta, piilotella itseäsi missään Tyhjänperällä, vaan sinä saat nostaa pääsi ja nousta ihan uuteen arvoon. Sinut on kutsuttu lounastamaan ja illastamaan kuninkaan pöydässä ja siellä on aina sinulle varattuna paikka. Älä siis jätä tuoliasi tyhjäksi, sillä ateria ei ole täydellinen ilman sinua. Kuningas odottaa, että sinä osallistut hänen kanssaan aterialle.

Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Luuk.14:17.

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” Matt.1:20.

Jeesus syntyi AU-lapsena. Hänen perheensä oli aikansa uusperhe. Häntä ehkä nimiteltiin sen takia ja ”kiusattiin koulussa”? Oletko tullut ajatelleeksi, että Jeesus joutui kärsimään tällaisia heti lapsesta asti? Kun otamme kuvaan vielä Betlehemin lasten murhan ja pakolaisuuden Egyptissä, näemme kaiken karmeuden. Ehkä sinunkin on pitänyt kirjoittaa omaan henkilöhistoriaasi luku ”vaikea lapsuus”?

Mutta näiden asioiden kautta näemme myös Kristuksen sydämen niitä kohtaan, jotka ovat sen vaikean lapsuuden läpi käyneet. Hän tuli sinulle ei-toivotulle lapselle ja äpäräksi haukutulle penskalle vertaistueksi heti kehdosta alkaen. Hän on kokenut sinun huonot lähtökohtasi ja elänyt samanlaisen osan. Hän oli joidenkin silmissä syntyperältään hämäräperäinen löytölapsi – äitinsä ”vahinko”. Hän tietää ihmisen tuskan, myös yhteiskunnan hyljeksimän lapsen tuskan. Hän on kokenut pakolaisuuden, joutunut egyptiläisten lasten keskellä kokemaan oman erilaisuutensa – hän on kokenut nahoissaan maahanmuuttajan ongelmat.

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Jes.53:3.

Silti voimme uskoa, että hän oli myös onnellinen lapsi, vanhempiensa rakastama, heprealaisen kulttuurin kasvatti, joka sai olla siinä yhteiskunnassa mukana hyväksyttynä jäsenenä. Hän sai oppia tuntemaan oman kansansa historian ja uskonnon. Hän sai oppia tuntemaan taivaallisen Isänsä ja onnistui toipumaan omasta orpoudestaan. Hän sai tulla tuntemaan oman poikkeuksellisen kutsumuksensa jo lapsena.

Niinpä mekin saamme löytää oman kutsumuksemme ja huomata, kuinka se yhtyy Jeesuksen askeliin. Olemme syntyperämme puolelta alhaisia tai ylhäisiä, saamme tietoisesti ohjata askeleemme rauhan tielle ja lähteä seuraamaan Herraa. Opimme tuntemaan hänen sydämensä, hänen myötätuntonsa, hänen säälinsä, hänen uhrautuvan rakkautensa, hänen kiintymyksensä meihin, kun hän uhrasi kaiken meidän tähtemme. Hän tulee meille läheiseksi, kun huomaamme, että hän on itse kokenut samoja vääryyksiä kuin mekin. Hän on kaikessa kantanut ihmisen osan.

Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Hepr.2:17.