RSS

Pieni tärinä ei haittaa

02 Huh

hymyvauvaPelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 1.Joh.4:17-18.

Olen aika avoimesti kertonut omasta tunnevammastani, jonka olen saanut vauvana. Kutsun traumaksi sitä sielussani olevaa vammaa, jolle en voi mitään. Kun on kysymyksessä trauma, se tarkoittaa sitä, että siitä ei voi parantua järkeilemällä, tahdonvoimalla eikä edes uskon voimalla. Jumala toki pystyy parantamaan ihmisten traumoja, mutta olisi väärin vaatia traumasta kärsivää ihmistä parantamaan itse itsensä.

Mutta Jumalalta voi saada paljon apua trauman kanssa selviämiseen. Niinpä jos sinulla on jokin tunnevamma ja kärsit esimerkiksi pelosta – olkoon se sosiaalista pelkoa, tunne-elämän siipirikkoisuutta, pelkoa että on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan tai muuta vastaavaa – voit saada ongelmaasi apua. Koska olen itse saanut paljon rohkaisua Jumalan sanasta ja kokenut ihania hetkiä Pyhän Hengen voimasta, uskallan rohkaista sinua ja ketä tahansa ja luvata, että mielelläni rukoilen puolestasi.

Usein pelkäävä ja ahdistunut ihminen syyllistää itseään. Tunne-energiaa kuluu pelon hallitsemiseen ja siihen vihaan, joka kohdistuu sekä muihin että itseen. Tuska ja ahdistus voivat tuntua ylipääsemättömiltä, kun tilanteesta ei löydy ulospääsyä. Uskossa eläminenkin voi alkaa tuntua lainalaisten vaatimusten taakalta. Seurakunnassa asetetaan erilaisia rimoja, joiden yli eivät kaikki pääse. Sosiaalinen paine voi olla tunnevammaiselle ihmiselle sietämätön. Erilaiset esiintymistilanteet voivat olla sosiaalisesta pelosta kärsivälle ylivoimaisia. Reaktiona voi olla paniikki. Muistan kouluvuosiltani, kuinka esitelmän pito oli minulle jokavuotinen painajainen. Vapisin, polvet tutisivat, ääni värisi, olin punainen kuin rapu, ja esitys, jonka osasin ulkoa, sekosi täysin. Myöhemmin jotkut luulivat seurakunnassa, että minulla oli hinku päästä saarnatuoliin puhumaan. Ei kyllä ollut.

Mutta en aio luopua uskosta, vaikka olenkin elänyt elämäni yhdenlaisessa helvetissä. Usko on minulle selviytymiskeino tässä ahjossa. Uskosta saan voimaa nousta vammani yläpuolelle. Minun ei tarvitse elää itsesäälissä ja voivotellen. Eikä sinunkaan. Oli vammasi millainen tahansa, sinulla on toivoa. Jumalan vahvat käsivarret jaksavat kyllä kantaa sinuakin. Hänen rakkautensa on täydellistä sinunkin kohdallasi. Viedään siis häpeämme, vammaisuutemme ja tämä pelosta täriseminen hänelle. Hän voi saada meidän vapinamme häviämään. Olen huomannut, että mitä lujemman otteen saan Jeesuksen kädestä tai viitan helmasta, sitä vähemmän tärisyttää. Hän voi saada meistä irti iloisen naurun ja antaa meille rohkeuden elää. Häntä ei tarvitse jännittää. Mennään siis hänen luokseen, joka on rakkaus.

Sinun lupauksesi on kurjuudessa lohtunani, se virvoittaa minut jälleen. Ps.119:50.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni tärinä ei haittaa

Kirjoittanut : 2.4.2016 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kommentointi on suljettu.