Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2016

Kun yritän rohkaista ihmisiä, haluan tehdä sen Jumalan sanan mukaisesti. Jumalan sana on omiaan luomaan uskoa, rakentamaan luottamusta, antamaan turvallisuuden tunnetta. Raamatusta löytyy paljon kohtia, joissa on erityisen vahva rohkaisemisen henki. Esimerkiksi Jesajan kirjan jakso luvusta 60 kirjan loppuun on täynnä myönteistä ja lohduttavaa sanaa. Psalmit ovat takuuvarmaa luettavaa jokaiselle tukea kaipaavalle. Myös Johanneksen evankeliumin 14. luvusta alkaa jakso, jossa Jeesus puhuu jäähyväispuheensa opetuslapsille ja rohkaisee näitä. Tämä jakso päättyy Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen eli lukuun 17. Rohkaisua ja lohdutusta kaipaavan on hyvä lukea näitä. Ne ovat balsamia taisteluissa kolhiintuneen soturin haavoihin.

Kun olemme erilaisissa elämän taisteluissa, tarvitsemme Puolustajaa – Pyhää Henkeä. Omin avuin emme selviä elämän myrskyistä ja ahdingoista. Mutta Pyhä Henki on annettu meille lohduttajaksi, puolustajaksi ja neuvonantajaksi. Hänen läsnäolonsa tuo rauhan taisteluiden keskelle, hänen viisautensa antaa neuvoa, hänen paimenen rakkautensa ohjaa meitä vaarojen ohi. Hänen totuutensa valaisee meitä, kun vihollinen pimentää meiltä armon auringon. Hänen innoituksensa saa meidät kokemaan iloa vainojenkin keskellä. Hän hoitaa meitä, kun olemme haavoittuneet. Hän sytyttää meitä uudelleen, kun uskon liekkimme uhkaa sammua.

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:26-27.

Jos sinulla on Jumalan antama kutsumus, näky tai missio, mutta olet lannistunut, haluan rohkaista sinua. Saatat kokea, että olet joutunut odottamaan liian kauan, tai koet peräti, että näkysi, jonka luulit saaneesi Jumalalta, onkin täyttä erehdystä. Olet tullut tulokseen, että ei kannata tavoitella kuuta taivaalta. Olet todennut, että olosuhteesi tekevät kutsumuksesi toteuttamisen mahdottomaksi. Olet kenties kokenut, että ihmiset vastustavat sinun kutsuasi niin, että sinulla ei ole seurakunnan puitteissa tilaa toimia. Kaikki tekijät tuntuvat olevan sinua vastaan. Itse Jumalakin tuntuu unohtaneen sinut ja sinun ’itse keksityn’ näkysi. Mutta Raamattu sanoo:

Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Room.11:29.

Viivytys ei ole peruutus. Koetukset, joihin olet joutunut kutsusi kanssa, eivät merkitse peruutusta. Vihollisen vastustus ei merkitse kutsun peruutusta – päinvastoin. Jumala on voimallinen auttamaan sinua oman näkysi, kutsumuksesi ja missiosi kanssa, mutta sinä et saa lannistua. Sinun pitää säilyttää uskon luottamus Jumalaan ja olla sinnikäs. Ole uskossa vahva ja odota Herraa. Tiedä, että hän on voimallinen kääntämään sinun kohtalosi, muuttamaan sinun koettelemuksesi voitoiksi, nostamaan sinut ylös kuopasta. Hän tarkkailee sinua ja odottaa sinulta kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta, luottamusta Jumalaan aina hulluuteen asti. Hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Nah.1:7.

Viivy Herran edessä tänään, kerro hänelle pettymyksesi, pura hänelle sydämesi. Hän on valmis uudistamaan lupauksensa. Hän haluaa vahvistaa sinua, jotta sinä voisit kerran saattaa työsi päätökseen, kerran viedä kutsumuksesi toteuttamisen loppuun, lopulta vielä tuoda missiosi hedelmät voittosaaliina hänen eteensä.

Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps.126:6.

Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ps.50:14.

Olen huomannut itsessäni sellaisen itsepintaisen taipumuksen, että en jaksa kiittää Jumalaa niistä hyvistä lahjoista, joita olen saanut. Olen kyllä tyytyväinen monen asian suhteen, mutta kiitokseen ei kieleni taivu. Mistä tämä johtuu?

Se on epäuskon hedelmää, se on lihallisen mielen kiittämättömyyttä. Harva on niin hurskas, että ei kokisi enää lihansa penseyttä. Mutta ensirakkaudessa elävä uskova on kiitollinen. Aito sydämen kiitollisuus on ensirakkauden merkki. Meidän tulee myös ilmaista tätä kiitollisuutta Jumalalle. Meidän tulee kertoa hänelle, kuinka paljon arvostamme Kristuksen uhria, pelastusta, Jumalan sanaa, Pyhän Hengen täyteyttä ja niitä ulkonaisia lahjoja, joita olemme niin runsain mitoin saaneet. Muotiin on tullut järjestää hengellisiä kokouksia, joissa ylistys on ohjelmanumero. Miksi tehdä kaikista aidoista uskon ilmauksista ohjelmanumeroita? Ei Jumala meiltä sellaista odota. Eikä kukaan kiittämätön ala oikeasti kiittää, kun kuuntelee toisten kiittämistä. Kiitoksen tulee olla oma valinta ja terveestä uskosta pulppuava teko.

Rohkaisen siis sinua menemään Herran kasvojen eteen kiitoksen kanssa. Kun olet hänen kanssaan kahden kesken, kerro hänelle, miten paljon arvostat hänen rakkauttaan, hänen huolenpitoaan, hänen lahjojaan. Tee tästä jokapäiväinen tapa. On kokemuksen vahvistama tosiasia, että kiitollinen ihminen saa myös lisää hyviä lahjoja ja kiittämätön jää helposti ilman.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä.” Matt.19:16-17.

Ihmisillä on itsepintainen taipumus yhdistää usko ja hyvät teot. Hyvät teot ikään kuin todistavat uskon aitouden. Kieltämättä hyvät teot ovat seurausta hengen vaikutuksesta. Koskaan eivät hyvät teot kuitenkaan voi olla uskon perustuksena.

Jeesus kävi ”kovin ottein” kiinni nuoren miehen sanoihin ja osoitti niissä heti kaksi virhettä: ”ihminen ei voi olla hyvä, vaikka tekisi kuinka paljon hyviä tekoja – vain Jumala on hyvä.” Toinen väärinkäsitys: ”iankaikkisen elämän periminen ei riipu hyvistä teoista, vaan elämään sisälle pääseminen alkaa käskyjen noudattamisesta”.

Keskustelu etenee mielenkiintoisesti, kun nuori mies väittää noudattaneensa käskyjä. Ehkä hän tekikin niin kaikkien Jeesuksen esille nostamien käskyjen osalta – Jeesushan luetteli käskyt, jotka koskevat ihmissuhteita. Mutta käsky, jota nuori mies ei ollut noudattanut, oli käskyistä ensimmäinen: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” 2.Moos.20:2-3.

Mammona oli kaikesta päätellen salakavalasti tullut tälle nuorelle miehelle epäjumalaksi. Usein emme itse huomaa oman hengellisen elämämme heikkoja kohtia ennen kuin Jumalan sana tulee kohti. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr.4:12.

Suomalaisina olemme saaneet rikkaan hengellisen perinnön. Meidän ei pitäisi langeta tekojen vanhurskauteen, jos vain vaalimme yhtään Lutherin perintöä. Meidän pitäisi vain mennä Lutherin viitoittamaan suuntaan jopa Lutherin ohi ja ottaa vastaan rakkaus totuuteen siinä määrin, että voimme ilman mitään vastaan hangoittelua haudata tämän syntisen vanhan luontomme kasteen hautaan ja pyytää Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen perusteella häneltä hyvää omaatuntoa ja Pyhän Hengen täyteyttä. Sillä tavoin puramme pois ihmisviisauden opit, jotka uskottelevat, että meistä voi tulla jotenkin hyvien tekojen kautta hyviä ihmisiä.

Antakoon Herra meille viisautta ja ymmärrystä, että pääsemme kaikissa tällaisissa perusasioissa hengelliseen kasvuun ja sellaiseen terveeseen uskoon, jossa hyvät teot ovat oikealla paikallaan.

Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi. Tit.3:14 KR38.

Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:15-16.

Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Ps.32:6.

Kun tulemme Jumalan yhteyteen, on meidän osattava pysyä siinä, vieläpä kasvaa uskossa. Jumala opettaa meille alusta alkaen rukoilemista. Siis hän ei opeta meille mitään rukoilemisen tekniikkaa, vaan luo rukoilemisen tarvetta. Kun kohtaamme jonkin vaikeuden tai kriisin, kun joudumme hätään, hän sallii meille tapahtua jotakin, joka luo tarpeen rukoilla, tarpeen kääntyä Jumalan puoleen, tarpeen huutaa hänen puoleensa, tarpeen pysyä läheisessä yhteydessä Jumalaan.

Kun sitten ongelmassamme tai hädässämme turvaudumme Jumalaan, hän iloitsee voidessaan olla uskollinen ja voidessaan auttaa. Näin meidän välillemme kehittyy suhde, lapsen ja Isän suhde, hätään joutuneen ja pelastajan suhde. Älkäämme siis menettäkö toivoamme, kun eteemme tulee ongelmia, joudumme vääryyden kohteeksi, hätään ja ahdinkoon, sillä ne paljastavat meille Jumalan rakastavat Isän kasvot. Niiden keskellä Jumalan rakkaus koskettaa meitä konkreettisesti ja toivo, joka on pantu Jumalaan, ei petä – hänen uskollisuutensa kantaa meitä.

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps.31:25.