Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2016

Jeesus vastasi: ”Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään.” Joh.18:20.

Siinäpä jälleen kerran hyvä ja varteenotettava esimerkki! Siinäpä itsensä Jeesuksen toimesta annettu malli, miten tulee toteuttaa sananjulistajan kutsumusta. Meidän on syytä seurata tätä periaatetta. Aivan liian usein joudun tilanteisiin, jossa vaistoan pahaa puhetta selkäni takana, kuulen vihjailuja ”takapiruista” ja ihme kyllä – he jopa vähän kerskaavat aivan kuin sanoakseen ”meillä on nyt yliote sinusta, kun meillä on nämä pahat juorut kiertämässä, tästä niskalenkistä et niin vaan pääsekään”… Se on sukua sille Raamattuun kirjatulle lausahdukselle, joka kuuluu näin: Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. 1.Sam.17:28. – Se lausuttiin kateudesta.

Kateuden vuoksi oli Jeesuskin ylipappien kuulustelussa syytettynä. Apostoli Johannes kertoo: Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?” Joh.18:22.

Hätkähdän aina, kun luen näitä kohtia, jossa Jeesusta lyödään. Tunnen myötätuntoa Kristusta kohtaan, mutta etenkin ajattelen sitä lyöjää. Jonain päivänä hän joutuu tilille teostaan. Enpä haluaisi olla hänen sijassaan sinä päivänä kuulemassa kunniaani.

Oikeastaan tämä Kristuksen lyömisen ongelma nousee esiin jo paljon varhemmin Raamatussa, muun muassa Mooseksen tapauksessa, kun hän tulistui ja löi kalliota, vaikka olisi pitänyt vain puhua sille (4.Moos.20:8,11). Eräs sananjulistaja koki tämän niin, että Jumala on tarkka esikuvistaan ja siksi Mooseksen rikkomus oli niin paha. Samainen henkilö kepitti minua kerran julkisesti ilman mitään todellista syytä. (Jos ei sitten liika paastoaminen ja siitä saatu anemia ole hyvä syy!) Toinen henkilö kommentoi blogiani, jossa viittasin Mooseksen erheeseen, ja esitti näin absurdin väitteen: ”Rooman kirkko ja äärikarismaattinen liike valheellisesti vääristävät Kristuksen työn merkityksen ja yrittävät viedä loppuun sen mikä heidän mielestään Golgatalla jäi kesken.”

En ole kenenkään kuullut tulkitsevan Mooseksen tulistumista ja kallion lyömistä sillä tavalla, että siinä varoitetaan lyömästä Kristuksen ruumista ja seurakuntaa. Haluankin sanoa: Jos lyöt veljiä ja sisaria ja kepität ja kuritat heitä ilman pätevää syytä, olet vaarassa jäädä pois siitä joukosta, joka kerran saavuttaa Luvatun maan! Tässä on Mooseksen mokan oikea tulkinta. (Pitää kuitenkin ymmärtää, että Luvattu maa edustaa maanpäällisen kutsumuksen täyttä toteutumista, ei taivasta – eihän Mooseskaan jäänyt pois taivaasta sentään.) Emme voi ryhtyä käyttämään leimakirveitä ja lyömään summittaisesti joitain henkilöitä tai kansakuntia tai rotuja tai uskonnollisia ryhmiä vain koska emme ole samaa mieltä tai koska emme kestä erilaisuutta ja sen vuoksi menetämme hermomme ja itsehillintämme.

Niinpä rohkaisen sinua, hyvä lukijani, joka olet maltillinen ja rauhaa rakastava ja viisas ihminen: Säilytä harkinta ja maltti edelleen (Sananl.3:21) ja jatka samalla sävyisyyden linjalla, jota olet noudattanut. Kun vaellat hengessä, palvelet Herraa Kristusta ensirakkaudessa, et joudu ylivoimaisiin kiusauksiin ja lankea sättimään syyttömiä ihmisiä, varsinkaan Kristuksen Jeesuksen rakkaita opetuslapsia.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol.3:12-13.

Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni. Olen sitä varten lähettänyt luoksenne Timoteuksen, joka on minun hengellinen lapseni, rakas ja uskollinen poikani. Hän palauttaa teidän mieleenne, miten minä Kristuksen omana elän ja mitä minä kaikkialla eri seurakunnissa opetan. 1.Kor.4:16-17.

Paavali asetti elämäntapansa ykkössijalle ja opetuksen kakkossijalle. Tämä on merkittävää, sillä meillä on taipumusta kääntää asiat toisinpäin. Huolehdimme opista ja sen puhtaudesta, mutta suumme levittää pahoja puheita ja mammona hallitsee arkeamme. Tai suu puhuu Jumalan sanaa, mutta elämäntapamme on mitä sattuu.

En halua yleistää. On olemassa aidosti hurskaita ihmisiä ja on olemassa tekopyhiä, nimellisiä kristittyjä, jotka puuttuvat aina opillisiin pikkuseikkoihin. Oikeastaan juuri tämä opillinen pikkutarkkuus kavaltaa teeskentelijät. Emme siis yritä tehdä vaikutusta muihin opillisella pätevyydellämme, vaan mieluummin puhdassydämisillä teoilla. Näin meidän tulisi voida esimerkillämme osoittaa, että olemme sydämen kristittyjä.

Haluan siis kannustaa sinua oikeaan elämäntapaan, sellaiseen kristilliseen elämään, joka kumpuaa sanan kuuliaisuudesta. Jos seuraamme Herraa hänen askelissaan, emme eksy pahoille teille. Kristillinen elämäntapa saa näyttää sinun kohdaltasi erilaiselta kuin toisten kohdalla – saat olla persoonallinen. On hyväkin, jos uskallat olla persoonallinen oma itsesi, kutsumustietoinen ihminen, jolla on selkeät päämäärät.

Nuorten uskovien, äskettäin kääntyneiden, tulisi kuulua seurakuntaan. Jokaisen tulisi uskonelämänsä alkutaipaleella viettää aikaa toisten uskovien kanssa ja oppia oman yhteisönsä puitteissa kristillisen elämän alkeet ja perusasiat. Varttuneemmat voivat sitten itsenäistyä ja alkaa toteuttaa Jumalan kutsua ja Hengen johdatusta elämässään ilman yhteisönsä vierihoitoakin. Uskossaan aikuisen tunnistaa siitä, että hän pärjää tarvittaessa uskossaan ilman toisia. Usko on silloin enemmän jumalasuhde kuin seurakuntakytkös. Uskossaan aikuinen kykenee jopa toteuttamaan Jumalan antamia tehtäviä, vaikka seurakunta vastustaisi niitä.

Pelkkä opin pänttääminen ei riitä. Tarvitaan omakohtainen ja hengellisen kasvun kautta saavutettu usko, joka näkyy elämäntavassa ja tulee ilmi teoissa. Tänään haluan rohkaista jokaista menemään eteenpäin tällä rintamalla, sillä tie on auki – Jeesus on sen avannut ja viitoittanut kaikille suoran tien kulkijoille. On mahdollista osoittaa aitoa omistautumista Jumalan asialle, löytää oma kutsumustyö ja saada Pyhän Hengen voitelu siihen, muovata oma elämäntapa palvelemaan Kristusta. Se on ulottuvillamme tänään Jumalan suuresta armosta.

Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessänsä ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle. 2.Aik.29:11 KR33.