Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2016

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Hepr.12:1.

Keitä nämä todistajat ovat? Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa Raamatun henkilöihin, edesmenneisiin pyhiin. Hän näyttää ajattelevan, että he katsovat sieltä pilven reunalta meidän elämäämme ja seuraavat sitä. Katolisessa uskossa oletetaan, että he rukoilevat meidän puolestamme.

En halua mitään opillisia rakennelmia tähän. Haluan vain muistuttaa itseäni ja muitakin, että edesmenneet pyhät jatkavat elämäänsä tuonpuoleisessa ja heidän hurskas elämänsä velvoittaa meitäkin. Kun pidämme mielessämme, miten he elivät, saamme siitä rohkeutta ja päättäväisyyttä seurata Herraa. Kun muistamme, että elämä ei pääty, kun tämä maallinen majamme hajotetaan, me saamme pitkäjänteisyyttä uskon tien vaeltamiseen.

Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 1.Moos.32.2.

Kun Jaakob palasi Labanin luota kotiseuduilleen, hän kohtasi enkeleitä ja nimesi paikan Mahanaimiksi. Se tarkoittaa ’etuvartio’. Jaakob oli juuri saamassa uuden nimen – Israel. Israel merkitsi kansaa, Jaakobin jälkeläisiä – mutta se tulisi merkitsemään myös maantietellistä aluetta. Kun Jaakob palasi tälle maantieteelliselle alueelle, jonka Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille ja sittemmin Iisakille ja edelleen Jaakobille, hän siis kohtasi tuon maa-alueen rajalla ”rajavartioston”.

Oletko sinä saanut tavata oman elämäsi rajavartijoita? – Enkeli-ilmestykset ovat mahdollisia tänäänkin ja ne muistuttavat meitä siitä, että Jumalan hallitsemassa luomakunnassa on tilaa ja ulottuvuuksia, joita emme luonnollisin silmin havaitse. Tarvitsemme uskon silmät, nuo sydämen silmät, jotka näkevät yliluonnollisen maailman kohteita, kun Herra lahjoittaa meille ilmestyksiä.

Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Hepr.13:2.

Kun kohtaamme Jumalan enkeleitä, voimme saada siitä rohkaisua ja tuoretta tietoisuutta siitä, että olemme matkalla kirkkauteen. Jumalan henki haluaa vakuuttaa meille, että Herra on meidän kanssamme tällä tiellä, jota vaellamme täällä ajallisen elämämme laaksoissa ja vuorilla. Usein näemme syvemmälle ja kauemmaksi, kun elämässämme on menossa jokin käännekohta.

Mitä uutta Herra tekee tänään sinun elämässäsi? Antakoon hän taivaallisia saattajia sinun matkallesi tulevana vuonna 2017, niitä olentoja, joista Jumalan sana todistaa: Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Hepr.1:14.

Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. Ps.66:12 KR38.

Oletko sinä joutunut koskaan yliajetuksi? Enkä puhu nyt liikenteestä. Yliajaminen sosiaalisessa elämässä, henkisessä ja hengellisessä elämässä on varmaan useimmille tuttua. Joudumme kokemaan noita ikäviä tilanteita, kun meidät väkivaltaisesti kaadetaan ja jätetään loukkaantuneena makaamaan. Tämä yliajaminen voi olla myös hiljaista – joku sivuutetaan kokonaan, jätetään kuulematta omassa asiassaan tai vaietaan kuoliaaksi. Tämä on varsin yleistä myös seurakunnassa, jossa kaikki inhimillinen on läsnä ja kaikenlaiset juonittelut juonitaan ja pelit pelataan ja heikot jyrätään. Sitten näille jyrän alle jääneille saarnataan ”sisarista ja veljistä Kristuksessa”… Näin kuva sekä pyhyydestä että tekopyhyydestä alkaa hahmottua.

Seurakunnassa voi nousta esiin turhautumista, kun joku ei saa tavoitteitaan läpi. Sitten hän voi ajaa asiaansa tulen voimalla, kuten Absalom: Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. 2.Sam.14:30. Tai kateus voi aiheuttaa sen, että ryhdytään sammuttamaan henkeä. Kylmää vettä vaan niskaan, jos ei peräti likasanko.

Eihän näistä ole kiva edes puhua eikä tällainen puhe ainakaan rohkaise. Se rohkaisu, joka tähän kätkeytyy, on Jumalan reaktiossa: ”Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen”. Kaiken tällaisen vihamielisen kohtelun jälkeen Jumalan palvelija saa kokea Herran uskollisuuden. Näyttää suorastaan siltä, että nuo vastoinkäymiset ovat ehto sille, että Jumala voi ilmestyä. Hän rakastaa omiaan, jotka maksavat uskostaan hintaa. Jumala haluaa näyttää hyvyytensä ja armonsa erityisesti sille, joka on joutunut kestämään ihmisten vihaa ja kateutta, hengen sammuttamista ja parjaamista.

Niinpä sinäkin voit tänään tarkistaa oman tilanteesi ja arvioida uskosi määrän. Onko elämäsi ”riittävän kurjaa”, että voisit näyttää vihamiehillesi, miten hyvä Jumala on, miten voimallinen Herra onkaan, millaisen yltäkylläisyyden hän on sinulle varannut? Riittääkö uskosi ja jaksatko nousta jaloillesi vielä? Nousetko maasta ylös niin kuin Paavali nousi kivityksensä jälkeen (Ap.t.14:20)? Viritätkö sydämesi kiitokseen niin kuin Paavali ja Silas Filippin vankilassa, jossa heidät oli perin pohjin piesty (Ap.t.16:25)?

Hyvä. Sinulla on elämäsi tilaisuus sinä päivänä, kun sinut on jyrätty ja lyöty maahan. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.2.Kor.4:8-10.

Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. Mark.9:8.

Muistamme, että Pietari kääri hihojaan ja lupasi ryhtyä rakennuspuuhiin tehdäkseen kolme majaa, kun pilvi peitti heidät ja näkyvyys hävisi hetkeksi kokonaan. Tässä tilanteessa Jumala puhui: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark.9:7)

Mielenkiintoista, miten hengellisen elämän erilaiset vaiheet on tässä pähkinänkuoressa: valtava into toimia omassa voimassa, jota seuraa lamaannus kun silmissä sumenee, Jumala puhuu vihdoin, kun itse ei osaa mitään tehdä tai ymmärtää. Ja mikä onkaan neljäs vaihe – Jeesus yksin.

Oletko sinä käynyt läpi tällaisia vaiheita uskonelämässä? Voin sanoa, että on hyvä herätä siihen, että sumu hälvenee ja voi kokea, että Jeesus on läsnä. Hän on siinä ja kun hän on vierelläsi, sinulla on kaikki. Turhaa on kaikki ihmisen hosuminen. Turhia ovat luulot omasta voimasta. Turhaa on kaikki visuaalinen loistokkuus ja kauniin musiikin tenho, jos ei voi kuulla Jumalan ääntä, selvää puhetta, sitä selkokieltä, joka korostaa vain yhtä asiaa: Jeesus on minun rakas Poikani, kuunnelkaa häntä!

Niin monet asiat tahtovat meitä viehättää ja viedä mukanaan. Uskokin tarjoaa niitä sivuasioita ja johdannaisia niin paljon. Seurakunnilla on taipumus muuttua puuhamaiksi, joissa puuhataan milloin mitäkin. Ja tämä netti se vasta puuhamaa onkin.

Halusin siis muistuttaa itseäni ja lukijoitani tästä kestoaiheesta, jonka nimi on Jeesus. Hän olkoon elämämme keskipiste, rakkain persoona, kaiken huomiomme ansaitseva henkilö. Hänestä sanotaan mainesanoja, jotka meidän tulisi voida itse todentaa ja ihmetyksen vallassa sanoa ”Aamen – sitä hän totisesti on!” Hän on Elämän leipä, hän on totuuden valo, hän on tie, hän on portti ja hän on lammasten Paimen. Hän on uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä, A ja O. Hän on kuningas, hän on Jumalan Poika. Ja luettelo jatkuu…

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Hepr.1:3.

Antakaamme kunnia hänelle ja eläkäämme sen kutsun arvoisesti, jonka olemme häneltä saaneet. Hän ansaitsee, että palvelemme häntä kaikesta sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Hän ansaitsee olla keskipisteenä elämässämme.

Joulu on täynnä kliseitä. Jouluinen ystävällismielinen kisa voitaisiin käydä siitä, kuka löytää jotakin aitoa ja elämänmakuista joulun kuvastosta. Pengon siis kimallusta, kynttilöitä, tonttuja, tähtiä – seimiä, tietäjiä. Yritin keksiä omaperäistä ja löysin kuvan lampaista lumihangessa! Ei liene sattuma, että se on väriltään hyvin harmaa.

Mutta onhan joulun sanoma ikuinen. Siinä on evankeliumin keskeinen sisältö: Jumalan Poika tuli maailmaan, syntyi tänne ihmiseksi ja eli ihmisenä ihmisten keskellä. Hänen päälleen ladattiin ihmiskunnan kaikki tulevaisuuden toiveet. Ja kuinka kävikään: hänestä tuli lumihankeen unohdettujen lampaiden toivo, heidän ikuisesti luotettava Paimenensa!

Sitten on tähti, joka voi himmetä, välillä kadotakin, mutta nousee lopulta taivaalle kirkkaampana kuin koskaan:

Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2.Piet.1:19.

Herra siunatkoon sinua tänään siellä keskellä joulujuhlaasi niin että joulun sanoma saa koskettaa sinua elävällä tavalla ja sytyttää sinun uskosi uuteen liekkiin. Olkoon hänen siunauksensa kuin kointähti, kuin hyvä uutinen, kuin ystävän halaus, kuin enkelin kosketus, kuin jokin jota et ole vielä koskaan edes kokenut, joulun ihme, Kristuksen kirkkauden säteily sinun elämäsi polulla juuri tänään…

Enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Luuk.2:10-11.

Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista Joulun aikaa ja riemullista Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa!

Simo