Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2017

Kuka on johtajasi? Mikä periaate ohjaa elämääsi? Kun sinun pitää päättää asioita, kuunteletko puolisoasi, sukulaisia, poliittisia johtajia tai seurakunnan silmäätekeviä?

Kun seuraan mediaa, huomaan yhden luonteenomaisen piirteen, joka hallitsee ihmisiä: he ovat jakaneet huomionsa moniin asioihin eivätkä keskity. He puuhaavat milloin mitäkin, enimmäkseen jotakin mukavaa tai hauskaa. Tämän päivän paikallisuutinen on kirkkoherra, joka sai verkollaan suuren kuhan. Onneksi olkoon, mutta miksi hengellinen työ ei ylitä uutiskynnystä?

En aio syyllistää ihmisiä siitä, mihin he aikaansa käyttävät, mutta haluaisin rohkaista lukijoitani keskittymään tärkeisiin asioihin ja pysähtymään tosissaan hengellisten asioiden äärelle ja käyttämään aikaa Jumalan sanan sulatteluun ja rukoukseen, näkemään vaivaa oman hengellisen elämän kuntoon saattamiseksi. Se on sinun elämäsi kotipuutarha, jota kannattaa vaalia. Jokainen puutarhaa hoitanut tietää, millaisen vaivannäön takana on kukkiva, hyvin hoidettu ja kaunis puutarha. En patista puutarhan hoitoon, vaan löytämään sen sydämen puutarhan, joka on mahdollisesti kesannolla. Jumalan sana vertaa meidän hengellistä elämäämme puutarhaan:

Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia. Laul.l.4:12-14.

Monien sisäinen puutarha kasvaa rikkaruohoja, nokkosia ja ohdakkeita. Se on tulosta herpaantumisesta, siitä että keskittyminen oikeisiin asioihin on hukassa. Ei mikään ihme nykyaikana, jolloin media tarjoaa niin puoleensavetävää seurattavaa, viihdettä, elokuvia, musiikkiohjelmia, dokumentteja ja urheilua. Seurakunnat eivät oikein pärjää tässä kilpailussa. Yhä useampi pastori saarnaa tyhjille penkeille. Yleisökato ei aina riipu puhujasta, vaan hyvätkin puheet voivat mennä hukkaan. Joskus työtä voisi suunnata enemmän median hyödyntämiseen.

Uuden liiton seurakunnan tulisi tunnustaa ”Jeesus on Herra” ja seurata johtajaa. Meidän tulisi keskittyä kuuntelemaan häntä, jotta emme herpaannu, kun maailman äänitorvet pauhaavat. Jumalan sanan tulisi aina olla käsikirjana, kun kaipaamme neuvoja. Pyhän Hengen tulisi saada olla elämämme navigaattori. Johtajamme kehottaa:

Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän. Luuk.21:19.

Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt, ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut maailmaan poikalapsen. Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa. Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra. – Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi. Jes.66:7-9.

Jumalan luomakunnassa kaikki heijastaa hengellistä todellisuutta. Yksi näistä luonnollisista ilmiöistä, joka ilmentää uskon todellisuutta, on synnytys. Siitä voidaan johtaa muutamia väittämiä, jotka koskevat hengellistä kasvua ja hedelmällistä uskoa:

1) Tarvitaan ensiksi hedelmöitys, jotta mitään lähtisi syntymään. Hengellistä hedelmöitystä kutsutaan usein sanalla ’näky’. 2) Usko tulee täydelliseksi ja johtaa tuloksiin vasta, kun on käyty läpi odotuksen vaihe. Odotus kuuluu hengelliseen raskauteen yhtä oleellisesti kuin luonnolliseenkin. Odotuksen aikana tapahtuu paljon, mutta se on usein salattua. 3) Synnytyksen käynnistyessä tulee ensin lapsivesi ulos. Raskaana oleva ”päästää allensa”. Se voi tuntua hyvin nololta. 4) Synnytys ei tapahdu ilman kipua. Poltot tulevat vääjäämättä. Kipua ei voi paeta. Hoitajia saattaa parveilla ympärillä paljonkin, mutta supistukset vain pahenevat. Poltot voivat kestää tuntikausia. Synnytys voi venyä tunnista toiseen ja edistyä hitaasti. Äidin voimat voivat loppua. Kätilöt saattavat olla huolissaan lapsesta. Leikkausta mietitään. Äitiä tsempataan: ”Kestä vielä vähän!” Tästä vaiheesta Raamattu toteaa muun muassa: Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 2.Kor.1:8. 5) Kun lapsi sitten viimein syntyy, se parkaisee ja itkee hädissään. Äiti tuskin kuulee sitä, kun on niin pyörryksissä. Molemmat ovat toisten avun varassa. 6) Synnytyksestä toipuminen vie aikaa. Lapsi tai äiti tai molemmat vaativat tarkkailua. 7) Ilo lapsen syntymisestä valtaa kuitenkin mielet, elämä hymyilee sittenkin. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Joh.16:21.

Tätä ajatusmallia ei nyt kannata soveltaa jokaiseen arkiseen pikkuasiaan, mutta jos sinun elämässäsi on menossa hengellinen raskaus, jonka on määrä tuottaa esiin jokin Jumalan teko, läpimurto, uudistuminen, edistys, uusi voitelu, merkittävien ovien avautuminen tai tapahtuma, joka johtaa suurenmoiseen hedelmän kantamiseen, silloin on mahdollista, että joudut käymään läpi odotuksen ja kivulla synnyttämisen. Joudut erilaisten vastoinkäymisten kautta kulkemaan kohti voittoa. Mutta lopulta seuraa ilo ja tyydytys, kiitollisuus ja hyvä olo.

Ole siis rohkealla mielellä, sinun kipuilusi ei ole turhaa. Ole sinnikäs, sinun on määrä päästä voitolle kaikista elämäsi vastuksista. Kestä vielä vähän ja sinä saat nähdä, minkä ihmeellisen vastauksen Jumala antaa! Sinun uskosi palkitaan, sinun kestävyytesi johtaa kerran täydelliseen tekoon (Jaak.1:4).