Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2017

Daavid kysyi Herralta: ”Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?” Herra vastasi hänelle: ”Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit.” Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja saapuivat Besorin jokiuomalle, jonne osa heistä jäi. Sinne pysähtyi kaksisataa miestä, jotka olivat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet kulkea Besorin poikki. Mutta Daavid jatkoi neljänsadan miehen kanssa takaa-ajoa. 1.Sam.30:8-10.

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olisit uupunut ja jättänyt kesken jonkin työn seurakunnassa ja vetäytynyt kotioloihin? Minulle on. Joskus vaan voimat loppuvat. Pahinta on, kun sisäinen palo sammuu ja into johonkin työhön lopahtaa. Tahtoa ehkä on, halu kantaa vastuuta on suuri, työ jonka on saanut suorittaakseen on edelleen yhtä arvokasta kuin alussakin, mutta – ei vaan jaksa. On pakko myöntää omat rajansa ja hankkiutua lepoon. Sen joutuu tekemään huonon omantunnon kanssa, kun näkee toisten jaksavan. Kateuden vallassa on myönnettävä, että toiset olivat pätevämpiä ja uskollisempia, kaikin tavoin pystyvämpiä kuin minä.

Niinpä tilanne voi kehittyä pahemmaksi kuin oli tarkoitus. Levon tarpeesta tulee tekijä, joka erottaa minut uskon sisarista ja veljistä ja jakaa porukat eri leireihin. Työssä uskolliset, kaikki pätevät ja väsymättömät, he ovat nyt jotakin, heitä arvostetaan, he saavat lisää vastuuta, heidät palkitaan. Minä raukka, joka en jaksanut, olen nyt vähäpätöinen ja syrjään vetäytynyt, jota kukaan ei huomaa.

Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: ”Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme”. 1.Sam.30:22.

Daavid oli toista mieltä: ”Kuka voisi suostua tuollaiseen? Saman osan saakoon varusteita vartioiva kuin taisteluun lähtevä, yhdessä he jakakoot saaliin.” 1.Sam.30:24.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että sinä et jää siunauksetta. Sinun panoksesi on ollut arvokas, olet tehnyt työtä jaksamisesi äärirajoille asti ja sinä saat siitä palkan. Jumala näkee sinun sydämesi. Sinä olet osallinen yhteisestä voitosta ja sinä saat saaliista oman osasi. Jumalan jakaa rikkauksiaan sinullekin ja sinä saat oppia tuntemaan Kristuksen armon, hänen laupeutensa ja hyvyytensä runsauden.

Sinä päivänä Daavid teki tästä pysyvän säännön ja käytännön Israelissa, ja se on vieläkin voimassa. 1.Sam.30:25.

Ja sitä paitsi: sinä et ole näyttänyt kaikkia kykyjäsi vielä. Sinun uskollisuutesi tulee näkyviin siinä, että sinä teet comebackin, sinä palaat rintamalle uudistuneena. Sinä saat uuden voitelun. Sinun voimasi palautuvat, sinun koeteltu uskosi tulee esiin, sinä saat vuorostasi loistaa. Ehkä työ, jota teet, on ihan muuta, mutta sinun parhaat päiväsi ovat nyt ja edessäpäin. Kiitä Herraa, hän kulkee rinnallasi ja menneet – ne ovat muisto vain ja tuskin sitäkään. Sano itsellesi: ”Besorin jokiuoma – mikä se on? Nyt on nyt. Tänään auttaa Herra!”

Herra kysyi minulta: ”Mitä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Näen mantelipuun oksan.” (hepr.saqed).  ”Oikein, se on mantelipuun oksa”, sanoi Herra, ”minä itse valvon (hepr.sagad), että sanani toteutuu.” Jer.1:11-12.

Jeremialla oli profeetalle ominainen hengellinen näkökyky. Hän kykeni näkemään sisäisin silmin asioita, joita ei voinut nähdä luonnollisin silmin. Mekin voimme saada ”viisauden ja ilmestyksen hengen” ja nähdä vilauksia hengellisestä todellisuudesta. Joskus se tapahtuu unien kautta, joskus Pyhä Henki innoittaa ajatuksia ja profetioita, jotka tuovat esiin Jumalan näkökannan. Uniin ja vertauskuviin on hyvä soveltaa hengellistä viisautta, joka tulkitsee nähtyä oikein. Oikea johtopäätös ei ole automaattinen – tarvitsemme Jumalan henkeä selittämään meille, mitä Herra haluaa meille sanoa. Joosef tiesi: Unien selitykset tulevat Jumalalta… 1.Moos.40:8. Ja Pietari valaisee asiaa lisää: Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. 2.Piet.1:21.

Suurin osa ihmisistä näkee vain tämän näkyvän todellisuuden. Heidän mielensä askartelee koko ajan tämän maailman näkyvissä asioissa. He hoitavat hyvin käytännön asioita ja päätyvät joskus politiikkaan. Heidän päätelmänsä keskittyvät usein siihen, mihin tarvitaan lisää rahaa. Tiedämme, että ihmisen elämänasenne voi radikaalisti muuttua, kun hän alkaa nähdä hengellistä todellisuutta, näkymättömiä asioita näkyvien takaa. Profeetta Elisa rukoili, että hänen palvelijansa näkisi heidän tukalan tilanteensa oikeassa valossa. Kerrotaan: Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. 2.Kun.6.17.

Haluan rohkaista sinua tavoittelemaan parempaa hengellistä näkökykyä ja pyytämään silmävoidetta nähdä näkyvien ohi. Itsekin tarvitsen sitä. Haluan nähdä ihmisten läpi, kuten Jeesus. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. 1.Sam.16:7. En halua sitä pahassa tarkoituksessa, haluan vain tietää, mikä on Jumalan tahto. Minulla on paremmat edellytykset ymmärtää se, jos näen asiat ympärilläni oikein, myös pinnan alla olevat asiat. Hengen voitelemat korvatkin kuulevat paremmin kuin luonnolliset korvat. Haluan kuulla, missä hengessä asioita puhutaan ja erottaa eri henget toisistaan.

Markus kertoo sokeasta kerjäläisestä, joka istui Jeesuksen kulkureitillä Jerikon tien varressa. Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Mark.10:47-48.

Tässä on kaksi asiaa, jotka minunkin pitää tehdä, jos mielin saada paremman näön. Ensiksikin minun pitää tunnustaa, että tämä Jeesus, jota luonnollisen syntyperän mukaan kutsutaan Nasaretilaiseksi, on Messias, kirkkauden Kuningas, Kristus, Voideltu – sitä juuri merkitsi kerjäläisen puhuttelu ”Daavidin Poika”. Hän oli enemmän kuin ihminen, Jumalan Poika. Hän on se, jonka kautta on kaikki luotu (Kol.1.16), myös silmät ja korvat, kaikki aistit. Hän kykenee tekemään luomistekoja edelleen ja korjaamaan aistivikoja. Toiseksi minun pitää tunnustaa, että minulla on näössä vikaa. Jos kerjäläinen Jerikon tien varressa oli sokea eikä nähnyt luonnollisilla silmillään, minä olen sokea tai puolisokea hengellisesti ja tarvitsen hengellistä näkökykyä, jota Jeesus yksin voi antaa. Minun pitää tunnustaa, että kaikki valo minun silmiini tulee Herralta Jeesukselta, sekä luonnollinen että hengellinen näkökyky, jotka ovat molemmat hänen luomistekojaan.

Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne.” He menivät kutsumaan sokeaa ja sanoivat hänelle: ”Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mark.10:49.

Valitsin kohdan Markuksesta, koska hän on ainoa evankelista, joka kertoo tämän yksityiskohdan. ”Älä pelkää, hän kutsuu sinua”. Mutta miksi Matteus puhuu kahdesta sokeasta (Matt.20:29-34)? Olisiko minulla uskallusta sanoa: ”Toinen olen minä!”

Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” Luuk.10:21.

Jouduin oikein pysähtymään tämän jakeen kohdalla, kun tajusin, että siihen kätketty totuus ei ollut minulle vielä ihan kristallinkirkas. Miksi ”järkevä ja viisas” ihminen ei olisi sopiva ymmärtämään Jumalan valtakunnan asioita? Täytyykö olla lapsenmielinen? Lapsellinen peräti?

Ei lapsellinen, vaan lapsenmielisen avoin, ennakkoluuloton, puhdassydäminen, teeskentelemätön, vastaanottavainen. Jeesus antaa ymmärtää, että Jumalan tuntemiseen pääsevät ne, joille Jumalan valtakunnan asiat ilmoitetaan. Ihminen, joka kaivaa esiin selityksiä, joka kaavailee teologisia malleja, joka yrittää saada asioista omin päin selvää, ei välttämättä siinä onnistu – tärkeää on kuunnella silloin, kun Jumala puhuu ja olla avoin ja herkkä Jumalan sanan kuulemiselle. Lapsen taito on ottaa vastaan – ei luennoiminen. Kaikki järkeilijät ja viisaat ja oppineet, he aina luennoivat ja puhuvat muut hiljaisiksi.

Niinpä rohkaisen sinua tänään ottamaan vastaan Jumalan puhetta. Jumala puhuu kyllä ja puhuu monella suulla. Hän puhuu Raamatussa, mutta hän puhuu myös arkisten askareiden keskellä. Hän järjestää kaikenlaista elämän draamaa, jotta tajuaisimme. Kun menet väärää tietä, Jumala pysäyttää. Hän järjestää sinulle erilaisia hankaluuksia ja esteitä, kun et muuten osaa pysähtyä. Hän kääntää sinun suuntaasi joskus pakon voimalla. Hän ei aina käytä sanoja, hän puhuu vauhdin hiljentämisestä, kun sinä kaadut. Hän suosittelee sanan lukemista, kun sinun sielusi valtaa tyhjyys. Hän ottaa sinulta jotakin pois, jotta sinä olisit tyhjin käsin, kun hän haluaa antaa sinulle jotakin.

Kirjanoppineisuus – sellainenkin, jota minä harrastan – saattaa olla este Jumalan asioiden ymmärtämiselle ja niiden sisäistämiselle. Ihmisen aivot eivät ole luodut profeetallisen sanan vastaanottamista varten. Ihmisen aivot ovat huono työkalu silloin, kun pitää uskoa. Uskoon tarvitaan kyllä ymmärtämistä, mutta myös sydäntä. Tarvitaan tunteet ja vielä lisäksi tahto – vasta kuuliaisuudessa vastaan otettu sana muovautuu Jumalan ilmoitukseksi. Vasta sen kautta Jumalan kynä kirjoittaa sen sinun sydämesi tauluun ja siitä tulee osa sinua.

Älä siis aseta liikaa painoarvoa ihmislähtöiselle opetukselle ja Raamatun ruotimiselle. Kun Henki sinua täyttää, sinä kykenet ottamaan lapsen lailla vastaan Jumalan sanan ja sisäistämään sen profeetalliset merkitykset. Tavoittele hengen täyteyttä ja sinä kasvat.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Ilm.2:7.