Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2017

Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Ap.t.20:29.

Jeesus ei kaunistellut asioita, ei maalannut ruusuisia näkymiä omilleen, vaan varoitti ennalta nälänhädästä, maanjäristyksistä, sodista ja ahdingosta, joka oli tuleva maan päälle. Hän sanoi jopa, että seurakunta ei pelasta ketään vainoilta ja kärsimyksiltä – sudet tulisivat laumaa ahdistamaan. Usko olisi kyllä turvapaikka, mutta vain sisäiselle ihmiselle – ulkonainen olemuksemme kohtaisi edelleen kaikki maailman vaarat.

Jeesus varoitti, että sudet tulevat lammasten vaatteissa. Myös Paavali puhui uskoville suoraan ja tiesi, että raatelevat sudet nousevat seurakunnassa esiin uskovien omasta joukosta (Ap.t.20:30).

Oletko sinä joutunut kohtaamaan heitä? Oletko huomannut, että muutos tapahtuu vähitellen – lammas ei muutu heti sudeksi, vaan siitä tulee ensin koira? Kysymyksessä on kuitenkin sama asia: persoonallisuuden muutos väärään suuntaan.

Haluan rohkaista sinua, jos olet joutunut heidän hampaisiinsa. Jos olet säikähtänyt jotakuta kovasydämistä uskovaa, joka nauttii, kun saa aiheuttaa kärsimystä toiselle, ole huoleti – Jumala näkee. Hän suojelee sinua. Hän tuomitsee oikein. Hän ei anna sinulle mitään ylivoimaista koetusta, vaan sinä voit kestää tämänkin (1.Kor.10:13). Loppujen lopuksi sinä saat etua siitä, että joudut kohtaamaan vääryyttä. Sinä saat suuremman voitelun elämääsi, vahvemman uskon, kirkkaamman kruunun.

Pyhät ovat kaikkina aikoina joutuneet kohtaamaan julmuutta lähipiirissään. Abel sai surmansa veljen kädestä. Joosef joutui vankilaan syyttömänä, koska Potifarin vaimo keksi hänestä valheita. Daavid joutui Saulin vainoamaksi, vaikka ei ollut tehnyt mitään tätä vastaan. Jeesus joutui Juudaksen kavaltamaksi, vaikka oli varannut tälle apostolin aseman.

Ole siis rohkea. Katso eteenpäin turvallisella mielellä. Sinun syyttäjäsi joutuvat häpeään. Ihmiset, jotka keksivät sinusta valheita, eivät kestä tuomarin edessä tilinteon päivänä. He joutuvat keräämään maasta jokaisen heittämänsä kiven. Sinä saat hyvityksen kaikesta häpeästä, jota päällesi on kaadettu.

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak.1:12.

Elämä on mielenkiintoista ja innostavaa ja yksi kiehtova puoli siitä on ihmisten erilaisuus. Ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan, sosiaaliselta ja uskonnolliselta taustaltaan, elämäntavoiltaan ja monin muin tavoin. On oppineita ja oppimattomia, on ulospäin suuntautuneita ja sisäänpäin kääntyneitä, on köyhiä ja rikkaita, on kasvaneita ja kasvamattomia. Rohkenen lukea tämän ihmiselon monimuotoisuuden Jumalan ansioksi, kuten luonnonkin monimuotoisuuden.

Jumalan ansioksi se monimuotoisuus on luettava, vaikka se tuntuu välillä riesaltakin. Kun olen itse lukemista harrastava ihminen, en tahdo jaksaa ymmärtää ihmisiä, joita ei saa lukemaan mitään. Tai he lukevat iltapäivälehtien juorupalstaa ja sarjakuvia. Ja tietysti rikossarjojen tekstityksiä TV:stä.

Erilaisuus etäännyttää. Joskus se suorastaan eristää. Mutta ihmisten muovaaminen samaan muottiin – se vasta on vastenmielistä. Erilaiset uskonsuunnat kunnostautuvat tässä massatuotteiden tekemisessä ja suoltavat ’koneestaan’ ulos aivopestyjä nukkeja, joiden suusta kuulee aina samat jutut loputtomana toistona.

Helluntaikansan hyvin tuntema Veikko Manninen suositteli kerran minulle ja muille läsnä olleille ”hapen saamista”. Olen toteuttanut hänen ohjettaan ja hakeutunut pois ympyröistä, jotka tukehduttavat ja pakottavat samaan muottiin. Olen myös löytänyt vapaata lääniä ja kyennyt toteuttamaan omaa kutsumustani, mikä ei vanhoissa ympyröissä mitenkään voinut toteutua. Olen saanut yllin kyllin hengittää vapaata happea enkä ole mielestäni ”villi” niin kuin jotkut väittävät. Villejä ovat ennemminkin ne, jotka pitäytyvät ihmisten keksimissä opeissa selkeiden Raamatun linjojen sijasta. Hengellinen kasvu on vaikeaselkoinen asia, mutta Jumalan armosta sitä tapahtuu. Kasvua tapahtuu vääjäämättä, kun olosuhteet ovat hyvät. Hengellinen kasvu suorastaan vaatii vapaata happea ja runsaasti valoa ja raikkaita tuulia. Suosittelen niiden käyttämistä sinullekin, jos tavoitteenasi on oman hengellisen kutsumuksen toteuttaminen.

Rohkaisen siis sinua olemaan oma erilainen itsesi ja etsimään ympäristön, jossa voit toteuttaa hengellisiä näkyjäsi ja edetä oman kutsumuksen tiellä. Jos sinusta tuntuu, että se ympäristö, jossa tällä hetkellä elät, ei tunne sinua, ei koskaan rohkaise sinua, ei innoita sinua menemään eteenpäin, silloin sinun tulee harkita ympäristön vaihtoa. Ole rohkea ja tunne arvosi. Sinun hengellisen yhteisösi arvo voi olla suuri, mutta sinä et ole vastuussa siitä, mitä yhteisösi tekee, vaan sinä olet vastuussa Jumalalle omista leivisköistäsi, omasta ainutlaatuisesta kutsumuksestasi – siitä mitä sinä itse teet.

Anna siis tilaa omalle erilaisuudellesi, arvosta omaa ainutlaatuisuuttasi ja toteuta unelmasi. Kasva Jumalan tuntemisessa ja kasva itsesi tuntemisessa.

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:18.

Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Gal.2:4.

Oletko sinä tavannut näitä urkkijoita? He pistävät nenänsä ihmisten yksityisasioihin ja koettavat löytää niistä jonkin epäilyttävän seikan, josta voisivat syyttää. He voivat tutkia sinun kaappejasi, kun käännät selkäsi. He vilkaisevat sinun tietokonettasi vaivihkaa, josko sieltä löytyisi jotakin epäilyttävää. Heitä tyydyttää kovasti, jos sinun menneisyydestäsi löytyy jokin raskauttava seikka, kuten avioero. Joissakin uskonnollisissa piireissä ei eronneille anneta mitään armoa. Herra varjelkoon, jos olet veloissa tai peräti tehnyt konkurssin. Olet kauhean säälittävä tapaus, jos tililläsi on pieninkin rikos.

Jostain kumman syystä uskovaisiltakin unohtuu varsin nopeasti, mitä varten Jeesus kuoli ristillä. Unohtuu, että hän kärsi syntisten puolesta ja että Jumala sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksen uhrikuoleman kautta. Jotenkin se lainalainen käsitys uskosta hiipii ihmisten mieliin. Että täytyy ja pitää ja on oltava – muuten hukka perii. Usko yksin ei millään riitä, erilaista näyttöä pitää olla.

On suuri haaste säilyttää sydämessään hengen vapaus ja viljellä uskoa, joka ei rakenna mitään lain varaan. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Gal.5:1. Kunpa osaisimme pysyä lujina ja säilyttää vapautemme. Pyhä Henki auttakoon meitä siinä.

Vapauden lahja on hengellinen kasvu kohti luovuutta ja aito kyky toteuttaa Jumalan antamaa kutsumusta. Uskonnollinen ympäristö sääntöineen ja lainalaisuuksineen tukahduttaa hengellisen kasvun ja tekee ihmisistä kopiokoneita, vanhaa toistavia nauhureita, vanhan viinin maistelijoita. Pahimmillaan se halvaannuttaa ihmisen kokonaan. Etsi siis tie kohti vapautta. Jos olet vähänkään jumissa minkään systeemin vankina, avaa ovia raittiiseen ilmaan ja ole rohkea elämään vapaudessa. Kun vapaus ei ole yllykkeenä lihalle, se on mahdollisuus levittää siipensä ja nousta tuuleen kokemaan aivan uusia elämyksiä Herran kanssa. Niinpä haluan innostaa sinua tänään, kun suomalaiset viettävät keskikesän juhlaa:

Eteenpäin, sieluni, voimallisesti! Tuom.5:21. Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Joh.5:8.

Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Luuk.5:5.

Jeesus ilmestyi Simonille ja hänen venekunnalleen antamalla suuren kalansaaliin. Simon vaikuttui tästä niin että Jeesuksen kutsuessa häntä lähtemään tämän mukaan, Simon oli valmis. Simon Pietarin sydämessä syntyi usko ja vankkumaton luottamus Jeesukseen.

Oletko sinä jo kohdannut tämän Elämän Ruhtinaan, joka on kykenevä tekemään lähtemättömän vaikutuksen kehen tahansa? Joko sinun elämäsi on mullistunut ja löytänyt uuden suunnan? Mitä tarvittaisiin, että sinun sisäinen maailmasi muuttuisi? Että kirkas valo saisi tunkeutua sinun sielusi hämäryyteen ja valaista sinulle sinun nykyhetkesi ja tulevaisuutesi?

Monta kertaa emme tiedä, emme osaa vastata. Tiedämme vain: silloin ja silloin sain kohdata Jumalan pelastavan armon ja antaa elämäni Jeesukselle. Tai Tuomaan tavoin sanomme: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Joh.20:25.

Jeesus voi ilmestyä sinulle, kuten Tuomaalle. Sinun epäuskosi ei pidä häntä loitolla, se päinvastoin kutsuu häntä lähestymään sinua. Hän on voimallinen näyttämään sinulle, kuka hän on ja mihin hän pystyy. Hänen armonsa on niin suuri, että hän huomioi sinun yksilöllisen epäuskosi ja painaa sormensa sinun elämäsi saveen juuri siihen kohtaan, mihin tarvitaan, että sinun uskosi viriää.

Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Ef.1:4.

Joten meidän ei kannata hänen kutsuaan vastustella. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:29-30.

Hän haluaa viedä meidät kotiin kirkkauden maahan. Hän voi yllättää ja ’tulla käymään’. Hän haluaa esittää meille kutsunsa henkilökohtaisesti. Joskus hän ilmestyy ihan puun takaa ja yllättää meidät housut kintuissa, kuten kalastaja Simonin, jonka hän yllätti hetkellä jolloin hänen turhautumisensa oli huipussaan. Koko yö meni kalastaessa eikä yhtään sinttiä! Jeesus tulee vierailulle meidän ankeutemme keskelle tarpeen vaatiessa yhä uudestaan. Hän on sitkeä kaveri eikä luovuta. Häntä kannattaa odottaa, sillä hän kykenee jättämään lähtemättömän jäljen meidän elämäämme. Hänen käyntinsä jälkeen olemme pysyvästi eri ihmisiä.

Mitä nyt puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan. Puhun kuin järjetön, kun nyt kerran kerskailen. Koska niin monet kerskuvat ihmisten tavoin, kerskun minäkin. 2.Kor.11:17-18.

Paavali koki olevansa pakotettu lähtemään mukaan ”itsensä kehumiseen”, vaikka se olikin mieletöntä. Paavalia ärsytti suunnattomasti joidenkin uskovien mahtailu ja hän tuntuu lähtevän liikkeelle jonkinlaisesta sarkasmista, sillä hän ei voinut sietää valeapostolien omahyväisyyttä. Paavalilla oli henkien erottamisen lahja ja hän näki ja kuuli, että nuo henkilöt leuhkivat uskollaan, koska olivat niin vanhan luontonsa vallassa ja toimivat ”kuin ihmiset ainakin”. Heillä ei ollut sitä syvällistä ymmärrystä, joka Paavalilla oli, ja kykyä luodata hengellisen elämän ja lihallisen mielen ulottuvuuksia. Paavalin puolustuspuhe syntyi ehkä tahattomasti, mutta samalla hän tuli piirtäneeksi hyvin koskettavan kuvauksen siitä, mitä aito usko on, ja mitkä ovat tunnusmerkkejä läheisestä jumalasuhteesta. Merkittävää on, että Paavali vetoaa vastoinkäymisiin ja elämän takaiskuihin ja todistelee olevansa Jumalan mies tuomalla esiin kaikenlaista heikkoutta – ei vahvuutta. Hän kertoo kokemistaan vaikeuksista ja nöyryytyksistä ja kaikesta kärsimyksestä, jota on saanut kestää, ja toteaa sitten:

Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. 2.Kor.11:30.

Nämä uskon perusasiat eivät muutu. Usko voi kyllä kasvaa ja tulla vahvaksi niin että ”voimme vuoria siirtää”, mutta risti pysyy matkassa mukana. Emme saa luottaa vanhan luonnon ominaisuuksiin (itsekeskeisyys, omahyväisyys, kateus, ahneus, ylpeys) emmekä turvautua maailman alkuvoimiin (kilpailu- tai laumahenkisyys, mammona, vallanhimo), vaan meidän on opittava luottamaan Jumalaan ja hyväksymään, että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. 2.Kor.12:9.

Tässä meillä on haastetta. Jos siihen menee koko ikä, niin menköön. Niinpä et sinäkään tänään – mikä tahansa asia sinua painaa ja nöyryyttää – ole mitenkään eksyksissä, vaan mitä todennäköisimmin Jumalan suunnitelmassa juuri siinä kohdassa, missä pitääkin. Jos sinua jokin ahdistaa ulkoapäin tai jokin pelko jäytää sisältäpäin, sinä voit turvata Herraan ja jättää itsesi Jumalan varaan. Siinä heikkoudessa sinun uskosi todennäköisesti kasvaa, varsinkin jos et yritä ratkaista asioita omassa voimassa ja ihmisten tavalla, vaan yksinkertaisesti odotat Herraa. Tässä odotuksessa olet siunattu, odotat sitten hiljaa tai odotat käsiäsi väännellen ja itkuista rukousta tuhertaen. Jumalan voima hakeutuu sinne, missä ihmisparka on käyttänyt voimansa loppuun.

Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta, lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis. Ps.72:11-14.