RSS

Päivittäiset arkistot: 19.6.2017

Viritä korvasi kuulemaan

linnunpesaMutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää. Mark.4:8.

Oletko koskaan miettinyt kylväjävertausta tilastollisesti? Minäkin vasta tänään. Kylväjä siis kylvää sata jyvää ja vain 25% tuottaa satoa. Jos nuo satoa tuottavat siemenet menestyvät huonosti, sadosta tulee vain 7,5-kertainen. Jos taas ne tuottavat hyvin, sadosta tulee 25-kertainen. Keskimäärin satoa siis saadaan 16-kertainen määrä, vaikka siemenistä menisikin kolme neljäsosaa hukkaan.

Jumala näyttää luoneen hyvin tuhlailevan luonnon. Mieti vaikka siitepölyä. Kuinka monta siitepölyhiukkasta menee hukkaan, jotta se yksi ainoa, joka tarvitaan, osuisi maaliin? Mieti samaa vaikkapa voikukan hahtuvista. Tai oletko nähnyt luontodokumentteja lohien kudusta? Entä korallien lisääntymisestä?

Jumala loi maailman, jossa yksi sadasta tai vain yksi tuhannesta – tai peräti vain yksi miljoonasta – onnistuu jatkamaan elämää. Eikö sellainen maailma näytä hyvin haavoittuvalta? Miten ihmeessä eri lajit ovat voineet säilyä miljoonia vuosia? Satuin katselemaan jotakin luonto-ohjelmaa, jossa oli linnunpoikia. Emo ruokki niitä, mutta kaiken kaikkiaan jäin ihmettelemään: – miten kummassa nuo ovat pärjänneet tässä maailmassa ilman ihmisen apua? Nythän on muotia huolehtia luonnon monimuotoisuudesta ja suojella lajeja. Tiedemiehet tutkivat kaikkea ja rengastavat lintuja, mittaavat niiden siivet ja punnitsevat painon. Sitten heillä on kirjat täynnä merkintöjä siitä, miten linnut pärjäävät. Mutta hyvinhän ne pärjäävät – nehän pärjäsivät jo ennen tiedemiesten ilmestymistä oikein mainiosti.

Mutta näyttää siltä, että Jumala harrastaa tällaisia haavoittuvia systeemejä, oikein herkkiä ekosysteemejä, jotka kuitenkin vievät elämää eteenpäin ja pärjäävät mainiosti. Loputtomasti aina uusia sukupolvia. Aina uudestaan linnut lentävät pesimäalueilleen ja aina uudet linnut muuttavat talvehtimaan.

Ihan kuin uskonvarainen elämä. Jumalan sanakin on sellainen siitepölyn tapainen ilmiö, joka lentää ilmassa eikä ole mitään takeita, että se hedelmöittää kenenkään sydämen maaperää. Mutta se vaan tekee sen. Aina silloin tällöin – jossakin. Profetiat ovat vähän samanlaisia. Fariseukset toruvat minua, kun lupaan ihmisille ”kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista”. Heidän mielestään jokaisen profetian täytyy toteutua jokaisen kuulijan kohdalla. Todellako? Minä olen iloinen, jos yksi ihminen saa sydämeensä uutta toivoa ja kokee Jumalan hengen elämää vahvistavan hipaisun.

Profetia on taivaallisen DNA:n kaksoiskierteen toinen puoli ja toinen juoste on kuulijan sydämessä odottamassa. Niiden kytkeytymisestä toisiinsa syntyy taivaallista elämää, jota myös uskoksi nimitetään. Odota siis ja ota vastaan. Viritä korvasi kuulemaan Jumalan sana.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Viritä korvasi kuulemaan

Kirjoittanut : 19.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu