RSS

Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2017

Viritä korvasi kuulemaan

linnunpesaMutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää. Mark.4:8.

Oletko koskaan miettinyt kylväjävertausta tilastollisesti? Minäkin vasta tänään. Kylväjä siis kylvää sata jyvää ja vain 25% tuottaa satoa. Jos nuo satoa tuottavat siemenet menestyvät huonosti, sadosta tulee vain 7,5-kertainen. Jos taas ne tuottavat hyvin, sadosta tulee 25-kertainen. Keskimäärin satoa siis saadaan 16-kertainen määrä, vaikka siemenistä menisikin kolme neljäsosaa hukkaan.

Jumala näyttää luoneen hyvin tuhlailevan luonnon. Mieti vaikka siitepölyä. Kuinka monta siitepölyhiukkasta menee hukkaan, jotta se yksi ainoa, joka tarvitaan, osuisi maaliin? Mieti samaa vaikkapa voikukan hahtuvista. Tai oletko nähnyt luontodokumentteja lohien kudusta? Entä korallien lisääntymisestä?

Jumala loi maailman, jossa yksi sadasta tai vain yksi tuhannesta – tai peräti vain yksi miljoonasta – onnistuu jatkamaan elämää. Eikö sellainen maailma näytä hyvin haavoittuvalta? Miten ihmeessä eri lajit ovat voineet säilyä miljoonia vuosia? Satuin katselemaan jotakin luonto-ohjelmaa, jossa oli linnunpoikia. Emo ruokki niitä, mutta kaiken kaikkiaan jäin ihmettelemään: – miten kummassa nuo ovat pärjänneet tässä maailmassa ilman ihmisen apua? Nythän on muotia huolehtia luonnon monimuotoisuudesta ja suojella lajeja. Tiedemiehet tutkivat kaikkea ja rengastavat lintuja, mittaavat niiden siivet ja punnitsevat painon. Sitten heillä on kirjat täynnä merkintöjä siitä, miten linnut pärjäävät. Mutta hyvinhän ne pärjäävät – nehän pärjäsivät jo ennen tiedemiesten ilmestymistä oikein mainiosti.

Mutta näyttää siltä, että Jumala harrastaa tällaisia haavoittuvia systeemejä, oikein herkkiä ekosysteemejä, jotka kuitenkin vievät elämää eteenpäin ja pärjäävät mainiosti. Loputtomasti aina uusia sukupolvia. Aina uudestaan linnut lentävät pesimäalueilleen ja aina uudet linnut muuttavat talvehtimaan.

Ihan kuin uskonvarainen elämä. Jumalan sanakin on sellainen siitepölyn tapainen ilmiö, joka lentää ilmassa eikä ole mitään takeita, että se hedelmöittää kenenkään sydämen maaperää. Mutta se vaan tekee sen. Aina silloin tällöin – jossakin. Profetiat ovat vähän samanlaisia. Fariseukset toruvat minua, kun lupaan ihmisille ”kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista”. Heidän mielestään jokaisen profetian täytyy toteutua jokaisen kuulijan kohdalla. Todellako? Minä olen iloinen, jos yksi ihminen saa sydämeensä uutta toivoa ja kokee Jumalan hengen elämää vahvistavan hipaisun.

Profetia on taivaallisen DNA:n kaksoiskierteen toinen puoli ja toinen juoste on kuulijan sydämessä odottamassa. Niiden kytkeytymisestä toisiinsa syntyy taivaallista elämää, jota myös uskoksi nimitetään. Odota siis ja ota vastaan. Viritä korvasi kuulemaan Jumalan sana.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Viritä korvasi kuulemaan

Kirjoittanut : 19.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Enpä uskonut puoliakaan

kukkanenEtelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo! Luuk.11:31.

Saban kuningatar oli samassa asemassa kuin me tänä päivänä Jeesuksen suhteen: hän sai tietää kuningas Salomosta niiden kertomusten kautta, joita hänelle kerrottiin. Emme ole tavanneet Jeesusta konkreettisesti – olemme tavanneet hänet hengessä ja kohdanneet hänen pelastavan armonsa – mutta pääosin tunnemme häntä niiden kertomusten perusteella, joita olemme kuulleet, tai niiden tekstien perusteella, joita olemme Raamatusta lukeneet. Olemme vähän kuin Saban kuningatar ennen Jerusalemiin tuloaan – tiedämme paljon, mutta emme vielä kaikkea.

Kun pääsemme taivaaseen – ja elämme toivossa, että meidät kerran ylennetään kirkkauteen, koska olemme turvanneet Jeesukseen ja hänen pelastavan armoonsa – niin olemme kuin Saban kuningatar, joka tuli käymään Jerusalemissa ja tervehtimään kuningas Salomoa. Luultavasti myös reaktiomme on silloin saman kaltainen. Kuuntele, mitä Raamattu sanoo:

Saban kuningatar sai nähdä, miten viisas Salomo oli. Hän näki myös, millaisen palatsin Salomo oli rakentanut, millaisia ruokia hänen pöydässään tarjottiin, miten hänen alaisensa asuivat ja miten palvelu oli hovissa järjestetty. Hän näki palvelusväen asut, samoin juomanlaskijat ja heidän asunsa sekä polttouhrit, jotka kuningas uhrasi Herran temppelissä. Tämän kaiken kuningatar näki, ja hän mykistyi ihmetyksestä. Hän sanoi kuninkaalle: ”Totta se oli, mitä minä maassani kuulin sinusta ja viisaudestasi. Minä en uskonut niitä puheita ennen kuin nyt tulin ja näin kaiken omin silmin. Eihän minulle ole kerrottu tästä puoliakaan. Sinulla on viisautta ja kaikkea hyvää paljon enemmän kuin olin kuullut.” 1.Kun.10:4-7.

Luultavasti tulemme hämmästymään kaikkea taivaan kirkkautta ja ihastelemaan kaikkea näkemäämme uudessa Jerusalemissa. Sitten päivittelemme samaan tapaan: ”Miksi en voinut uskoa Raamatun ilmoitukseen täydemmin, miksi suotta epäilin? Kuinka en voinut tajuta, että kaikki se kirkkaus ja voima, josta sana todistaa, on totta? Olin hölmö, kun ajattelin, että Jumalan lupaukset ovat vain kauniita puheita ja unelmahöttöä. Jumala on lopulta niin paljon voimallisempi, suurempi ja majesteettisempi kuin osasin kuvitellakaan! Hänen kirkkautensa ja kunniansa ja voimansa ylittää kaikki ennakko-odotukseni! Hänen palvelijansa ovat onnellisessa asemassa, kun saavat kuulla hänen viisauttaan ja asua hänen asunnoissaan! Jeesus totisesti on Salomoakin paljon suurempi!”

Voimme olla varmoja, että uskomme palkitaan kerran ja saamme Saban kuningattaren tavoin ihastella, millainen kuningas meillä onkaan!

Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra. Ilm.19:16.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Enpä uskonut puoliakaan

Kirjoittanut : 17.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Möläyttämisen armolahja

suuaukiSinä päivänä minä annan Israelin kansalle kasvaa voiman kuin sarven, ja minä avaan sinun suusi, niin että voit puhua kansalleni. Silloin minun kansani tietää, että minä olen Herra. Hes.29:21.

Joskus on vaikeaa avata suutaan ja puhua ajatuksiaan ääneen. Olen kasvanut perheessä, jossa oli minua äänekkäämpiä isoveljiä. Jos sain jotakin sanotuksi, minut usein keskeytettiin ennen kuin sain lauseen loppuun. Tai minun mielipiteeni kumottiin heti. Se muovasi luonnettani ja minusta tuli hiljainen. Koulussakin opettajat tottuivat siihen, että en paljon puhellut. Jos jotain sanoin, huokaisin sanat niin hiljaa, että harva kuuli mitään.

Sitten kerran olin hyväntuulinen ja sanoa paukautin jotakin vieruskaverille kesken tunnin. Sain opettajan pillastumaan. Hän uhkasi lähettää minut kunnanjohtajan juttusille. Tekemään muka haastattelua ja ottamaan selville yhteiskunnallisia asioita. Hän latasi minulle tehtäviä, joista tiesin – kaikki tiesivät – että ne olivat rangaistuksia, pahimman laatuista kuritusta suorastaan. Palkka huonosta käytöksestä (koulukiusaamista). Onhan kauheata, että joku hiljainen ja vaiennettu sanoo jotakin! Kaksi sanaakin on liikaa! Sille pitää tehdä selväksi, että opettajille ei ryppyillä!

Siitä seurasi kaikkea pahaa mieltä jokaiselle asianosaiselle, sillä minä en sen jälkeen avannut suutani senkään vertaa. Sitten ihmeteltiin, miksi en sano mitään. Nyt olen tuottanut näitä julkaisujani netissä jo 15 vuotta ja edelleen löytyy porukkaa, joka ihmettelee, miksei se Simo sano mitään!

Mutta olen minä onnistunut joskus avaamaan suuni ihan livenäkin. Sama poru aina. Seurakunnassa avasin pari kertaa suuni ja siitäkös haloo syntyi. Mitä se oikein tarkoittaa? Luuleeko se voivansa niskoitella? Se kapinoi ja sille pitää antaa selkäsauna!

Jos sinulla on vastaavia kokemuksia, haluaisin varovasti ja kautta rantain kysyä sinulta, mahtaako sinulla olla sama kutsumus? No, suoraan jos kysytään, niin mahtaako sinullakin olla profeetan kutsumus (Ef.4:11)? Ehkä olet vielä profeettaoppilas – kehittymässä ja kasvamassa Jumalan laboratoriossa?

Profeetat ovat niitä omituisia otuksia, jotka paukauttavat asioita, jotka eivät osaa sanoa mitään kauniisti, jotka osaavat aina olla ilon pilaajia. Heillä on sellainen kummallisen tyly ote elämään, että he eivät kunnioita ihmisten tunteita, vaan osaavat loukata ihmisten herkimpiä sielun tuntoja – eli rikkoa uskonnollisia tabuja. Jos he vaan osaisivat pitää suunsa kiinni, niin kaikki olisi hyvin. Mutta he eivät osaa. Joskus kun luullaan, että ”nyt on sekin vähän rauhoittunut”, niin eikös kohta taas jokin möläytys pääse ilmoille…

Että jos sinulla on sellainen kyky möläyttää, niin eikun möläyttelemään vaan! Se ei ole vain taito, Herran käytössä se on armolahja. Herra, joka haluaa puhua kauttasi Suomen kansan umpikuuroille ihmisille, on luvannut: avaa suusi, niin minä sen täytän. Ps.81:11 KR38. Möläytyksiä suustasi päästävänä ihmisenä olet hyvässä seurassa – Jeesus nimittäin oli maailman paras möläyttäjä. Hänen möläytyksensä ovat jääneet elämään ja ne ovat nykyään osa Uuden testamentin tekstiä.

Kaikki ihmisten möläytykset eivät tietenkään ole Herran antamia, mutta jos ne ovat Hengen innoittamia, niistä on hyötyä enemmän kuin mistään juhlapuheista. Yksi möläytys naulan kantaan on aina joka suuntaan korrektia pönötystä arvokkaampaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Möläyttämisen armolahja

Kirjoittanut : 15.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Vielä on armon päivä

Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Room.1:19-20.

Kun kävelen aurinkoisena kevätpäivänä kauniin luonnon keskellä, linnunlaulua kuunnellen, hengittäen tuoksuvaa ilmaa, tuntien kevyen kesätuulen kasvoillani, saan tuntumaa siihen, millainen Jumala on. Hän on ympäröinyt minut luomistöillään, hänen kevyt, hellä, hyväntahtoinen, armoa pursuava olemuksensa on läsnä, hänen aurinkonsa lämmittää.

Uutisissa kerrotaan taas terroriteoista. Ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Tuskaa ja kärsimystä kylvetään, tuhoa ja kuolemaa aiheutetaan tahallisesti. Kaikki tämä sen takia, että Jumala tahtoo vääräuskoisten kuolevan?

Liikkeellä on pikemminkin Jumalan vastustaja, päävihollinen – kansojen eksyttäjä. Hänen valheensa ovat juurtuneet ihmisten sydämiin, hänen totuuden vastainen oppinsa on levinnyt kuin syöpä. Voi vain ihmetellä, miten valtava on valheen voima.

Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2.Tess.2.11-12.

Nyt on siis vielä armon päivä ja voimme torjua valheen ja valita totuuden. Vielä saamme avoimin mielin katsella kaikkea Luojan käden jälkeä ja olla kiitollisia. Vielä paistaa Jumalan armon aurinko ja vielä on pelastuksen päivä. Voimme vielä opetella tuntemaan Jumalaa ja oppia palvelemaan Herraa. Vielä on mahdollisuus siunauksen perimiseen, vielä on pelastuksen ovi auki, vielä pulppuaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja vääryydestä (Sak.13:1).

Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.” Hoos.14:3.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Vielä on armon päivä

Kirjoittanut : 13.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Tule Pyhä Henki!

hoyhenFarisealaisuus istuu meissä syvässä. Haluaisimme parantaa maailmaa julistamalla omia mielipiteitämme. Haluaisimme korjata ihmisten virheitä ja puutteellisuuksia kertomalla, kuinka Jumala on varannut niitä varten ihan tarkat määräykset ja lait. Farisealaisuuden yksi tuntomerkki on ylhäältä päin puhuminen. Toinen tuntomerkki on se paikka, missä fariseus istuu – jonkin kirkkokunnan tuoli se aina on. Kolmas tuntomerkki on kylmyys.

Farisealaisuus on niin salakavalaa, että emme huomaa sitä. Se on kasvanut meihin kiinni. Lapsesta asti olemme olleet aivopesun kohteena. Raamattukin on meille ”fariseuksen käsikirja”.

Tunnustan olevani tämän aivopesun uhri. En osaa välittää eläviä sanoja tälle kansalle Kristuksen sydämeltä, kun se jokin peite on koko ajan silmilläni – se opitun opin liturgia, joka tekee sokeaksi. En osaa rakastaa, koska fariseus minussa pysyttelee loitolla ihmisistä ja jakelee vain hyviä neuvoja.

Tarvitsen Pyhän Hengen silmävoidetta, että näkisin. Pyhä Henki ei ole fariseus, joka katselee ihmisiä nenänvartta pitkin ja luennoi heille, kuinka tulee elää. Pyhä Henki on tullut nostamaan meitä ylös maasta. Hän on tullut tukemaan horjuvaa. Hän on tullut lohduttamaan murheellisia, innostamaan masentuneita. Hän on tullut jakamaan tietämättömille oikeaa tietoa. Hän on tullut johdattamaan paikalleen juuttuneita ja näyttämään suuntaa niille, jotka ovat taipuvaisia eksymään pois polulta.

Pyhä Henki ei katso henkilöön eikä kysy seurakunnan jäsenkirjaa. Pyhä Henki ei aloita jokaista lausetta sättimällä tehdyistä virheistä. Hänellä on armon henki, sillä hän edustaa Kristusta, joka on laupias ja uskollinen ja joka on halukas armahtamaan syntisiä. Pyhä Henki tuo meille Jumalan rakkauden lämmön. Pyhä Henki sytyttää sydämemme, valaisee mielemme, lämmittää kohmettuneen sielumme.

Hän on hyvä. Aina kun kaipaan jotakin, voin sanoa: ”Tule Pyhä Henki! Ota Kristuksen omasta ja anna minulle!”

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Tule Pyhä Henki!

Kirjoittanut : 11.6.2017 Kategoria/t: Rohkaisu