Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2017

Yhteyden kannalta on tärkeää, että ymmärrämme asiat suurin piirtein samalla tavalla. Jos tavoittelemme erityisesti yhteyttä toisten uskovien kanssa, olisi hyvä elää samalla aaltopituudella. Jos huomaamme toisten ajattelussa, elämäntavassa ja uskossa erilaisuutta, voimme yrittää hyväksyä heidät kuitenkin – kunhan ero ei vain repeä liian suureksi.

Seurakunnassa voi joskus käydä niin, että eroavaisuudet käyvät tavalla tai toisella ylivoimaisiksi. Joudumme toteamaan, että elämme eri planeetalla. Kiusaantumisemme voi johtua siitä, että olemme vähän kuin se ”miniä” sen ”mielensäpahoittajan” tulilinjalla. Aina löytyy jokin ihanne, joka oli peräisin jostakin menneisyydestä, kaukaa keskiajalta, kirjaimen orjuudesta esiin nouseva vaatimus.

Veljeyden ihanne saatetaan kääntää päälaelleen. Juorut korvaavat tosiasiat, niistä tulee trollaamista, joka tuottaa loputtomasti ”vaihtoehtoisia faktoja”. Se saa aikaan sortoa ja nöyryytystä. Saarnoista voi tulla henkistä väkivaltaa ja sunnuntain puheista pitää toipua koko loppuviikko, että jaksaa taas viikon päästä mennä uudestaan haukuttavaksi seurakuntaan.

Haluan rohkaista niitä, jotka mahdollisesti ovat sellaisen kielteisen ilmapiirin uhreja. Haluan kertoa, että on olemassa aito vaihtoehto. Edelleen on olemassa hyvä Jumala, joka välittää. Ihmiset peittävät joskus Kristuksen kirkkauden, mutta aina se jostain raosta valaisee kuitenkin. Jumalan virrat juoksevat esiin kynnysten alta, perustuksen halkeamista. Evankeliumin voima on kahlitsematon. Ihmisten luomat organisaatiot häviävät, mutta Jumalan valtakunta pysyy.

Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa. Ps.103:17. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joh.1:5. Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Room.3:3.

Niinpä sinäkin voit huoletta jättää itsesi Jumalan käsiin, panna täyden luottamuksen Vapahtajaasi. Hän on sitä, mitä hän sanoo olevansa. Hän ei vaadi sinulta mitään, ei kiusaa eikä sorra. Hän ymmärtää sinua ja kykenee auttamaan. Hän on voimallinen viemään sinut elävien vetten lähteille. Hänen kanssaan sinulla on mahdollisuus vaeltaa terveessä uskossa. Hän on totuudesta, hän ei teeskentele ja pyöritä jotakin hämärää uskonnollista sirkusta. Hän on aina aito, aina uskollinen. Hän jakaa armoansa sinullekin tänään.

Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo. Saarn.8:11-13.

Saarnaajan kirja on pinnalta katsoen täynnä epäuskoa ja pessimismiä. Jos jaksaa lukea sitä riittävän hitaasti, voi huomata, että se on lopultakin aika viisas kirja. Siinä on paljon elämänkokemusta ja pohdittua asiaa, syvällisiä huomioita ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta. Elämän tarkoitus on oikeastaan koko ajan keskipisteessä. Sana ’turhuus’ toistuu. Lukiessani maistelen erilaisia lukutapoja ja joskus tuntuu paremmalta käyttää sanaa ’turhauttava’ tai ’hyödytön’. En uskottele olevani minkäänlainen raamatunkääntäjä, mutta käännän itselleni – kääntelen sanoja vähän kuin käännellään jotain esinettä kädessä. Sillä tavoin yritän ymmärtää.

Saarnaaja etsii elämän tarkoitusta ja huomaa ainakin yhden asian: ei ihminen voi hallita elämäänsä. Ihminen ei ole tuulen valtias, ei hän pysty sitä pidättämään, eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä. Sodasta ei ole pääsyä, eikä synti päästä tekijäänsä vapaaksi. Saarn.8:8. Saarnaajan mukaan ei ihminen loppujen lopuksi käsitä elämää eikä ymmärrä Jumalan tekoja (Saarn.8:17).

Niin, se voi turhauttaa, se voi masentaa, se voi tehdä epätoivoiseksi. Mutta Jumala ei tarkoittanutkaan, että ymmärtäisimme kaiken. Hän odottaa, että me luotamme häneen, elämme yhteydessä häneen ja olemme jatkuvasti riippuvaisia hänestä, sillä hän tietää, hän ymmärtää, hän osaa ohjata meitä. Elämä hänen yhteydessään ei ole turhauttavaa tuulen tavoittelua. Elämä ilman Jumalaa voi sitä olla, mutta jos olemme kuin lapsi isän sylissä, emme turhaudu, emme tunne tarvetta kiukutella omaa kohtaloamme, huonoa osaamme, vaan saamme kokea elämän turvallisena, mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Tiedämme uskon kautta, että jos emme nyt ymmärräkään, niin tulevaisuudessa ymmärrämme, kerran taivaassa saamme käsittää, viimein perillä elämän täyttymys odottaa.

Jeesus Kristus on tuonut meille evankeliumin. Hän valmisti meille sellaista, josta Saarnaaja ei vielä tiennyt. Nyt elämme uudessa liitossa Kristusta palvellen. Hän tyydyttää meidän odotuksemme, hän vapauttaa meidät synnistä ja turhautumisesta elämän tarkoituksettomuuteen, sillä tiedämme, että elämällä on tarkoitus – Jumalan suunnitelmien toteuttaminen, Kristuksen palveleminen, elävän uskon päämäärät kaikessa rikkaudessaan.

Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. 1.Piet.5:10.

Kutsumus – oletko ajatellut sitä omalla kohdallasi? Oletko selvillä siitä, mikä on sinun elämäntehtäväsi täällä maan päällä Jumalan valtakunnassa? Jotta voit löytää sen, sinun tulee osata suunnistaa elämässä, tehdä monia siunattuja valintoja, elää Jumalan yhteydessä. Päämäärätietoinen elämä ei osu kohdallesi sattumalta. En tarkoita välttämättä mitään uskontoon liittyvää ammattia – pappi, evankelista, sananjulistaja, lähetyssaarnaaja – vaan tarkoitan tavallista elämää, joka on annettu Jumalalle.

Hengellinen kasvu on tässä aika ratkaiseva. Et voi elää niin kuin maailman ihmiset etkä voi odottaa, että Jumala hoitaa kaiken automaattisesti. Sinun osuutesi tarvitaan. Kun pyrit hengelliseen kasvuun, oman kutsumustyösi löytämiseen ja siihen, että sinusta kasvaa se ihminen, joksi Jumala on sinut tarkoittanut, sinun tulee olla valmis tekemään kipeitä valintoja rahan ja omaisuuden suhteen, ihmissuhteissa, ajankäytössä ja vähän kaikessa, mikä on tärkeää elämässä.

Yksi tärkeä taito on osata tehdä valintoja uskon perusteella ja hylätä epäuskon houkutukset. Israelilaiset olivat suuren ratkaisun edessä, kun heidän piti valloittaa luvattu maa. Heidän uskonsa petti ja he perääntyivät. Epäuskoiset vakoilijat saivat kansan rohkeuden luhistumaan. Pelko tarttui kuin kulovalkea koko kansaan ja se jäi harhailemaan erämaahan. Epäusko johti kuolemaan, häviöön ja tuhoon (4.Moos.13:31-33).

On monia tapoja varmistaa, että rakennamme uskon varaan. On tärkeää lukea Raamattua ja noudattaa sitä. Tavallisen ihmisen arjessa punnitaan, olemmeko sisäistäneet sanaa ja elämmekö arkeamme uskossa vai epäuskossa. On tärkeää elää rukouksen hengessä ja etsiä johdatusta aina, kun koemme, että olemme epävarmoja valinnoissamme. On tärkeää huolehtia, että ympäröimme itsemme uskon ihmisillä. Jos ystäväpiiriimme kuuluu epäuskon edustajia, heistä on parasta hankkiutua eroon. Et voi kuunnella jatkuvaa epäuskon ääntä ja tehdä uskonvaraisia ratkaisuja. Valikoi siis ystäväsi oikein. Jos suinkin voit, ota lähipiiriisi vain ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja sinun näkyysi. Tulet huomaamaan, että myös uskovaiset jakautuvat jyrkästi kahteen ryhmään ja uskon ihmiset ovat vähemmistö. Jeesus kohtasi tämän tosiasian monesti.

Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: ”Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.” Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. Mark.5:35-37.

Haluan rohkaista sinua kasvamaan uskon ihmiseksi, joka seuraa Herraa koko sydämestään, joka kuuntelee uskon ääntä ja torjuu epäuskon tien, joka pyrkii eteenpäin, katsoo tulevaisuuteen eikä menneisyyteen, joka ei suostu elämään ihmisten ahtaissa laatikoissa, ei suostu noudattamaan muiden asettamia rajoituksia ja sääntöjä, vaan elää näkynsä kannustamana, hengen innoituksesta osallisena – Jumalan ihmisenä päästä varpaisiin.

Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Ef.3:18-19.

Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Ps.30:6.

Usko Jumalan hyvyyteen joutuu koetukselle, kun kohtaamme ikäviä asioita, kuten sairautta, työttömyyttä, avioeron, konkurssin, läheisen kuoleman tai muuta sellaista ja kyselemme miksi-kysymyksiä itku kurkussa. Tuntuu, että joudumme ylivoimaisiin vaikeuksiin. Mutta Raamatun pyhät kokivat samaa ja kirjoittivat muistiin kokemuksensa. Saamme lukea vaikkapa Paavalin tilitystä näistä epätoivon hetkistä:

Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:8-11.

Luottamusta Jumalaan rakennetaan näissä koetuksissa. Vahvaa uskoa ei oikein voi saada ilman niitä. Vastoinkäymisten keskellä saamme luottaa siihen, että koetus menee ohi ja Jumalan armo ja hyvyys kestää ajasta aikaan – ikuisesti. Voimme luottaa Jumalaan, että hän antaa voimaa kestää eteen tulevat väliaikaiset vaikeudet:

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme tänäänkin elää toivorikkaalla mielellä, pää pystyssä, varmana Jumalan rakkaudesta, luottavaisin mielin. Etenemme rukouksen hengessä, odotamme Herraa, toistamme hänen nimeään, kiitämme häntä avusta jonka hän on varannut, emme lannistu. Tiedämme, että hän on läsnä, hän neuvoo, hän puolustaa, hän kantaa ja pelastaa, hän vie asiamme voittoon, hän avaa tietä ja antaa rauhan, hän varustaa ja voimistaa, hän nostaa iloon.

Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.