Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2018

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Joh.14:26.

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. 2.Tim.1:7.

Jumalan Pyhän Hengen rooli on moninainen. Hänellä on suuri liikkumavara, mutta hänen tehtävänsä on aina kirkastaa Kristusta. Hän jakaa armolahjoja, hän innoittaa, hän puolustaa ja lohduttaa, hän johdattaa ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Hän rakentaa meissä uskoa ja tekee ihmeitä. Hän ottaa Kristuksen omasta ja antaa meille, jakaa eläviä sanoja Vapahtajan sydämeltä, ruokkii Jumalan kansaa ja juottaa janoiset elävien vetten lähteestä.

Pyhä Henki on herkkä. Pyhän Hengen murehduttaminen ei vaadi paljon, vähän kovuutta ja armottomuutta, muutama ilkeä sana ja hän vetäytyy meistä pois.

Joudumme vähän jokainen taistelemaan lihallisia impulssejamme vastaan, kun haluamme pysyä väleissä Pyhän Hengen kanssa. Joudumme aina silloin tällöin tekemään parannusta, jotta hän tulisi takaisin, puhuisi meille. Hän on ennen kaikkea rakkauden ja armon henki. Hän on lempeä ja lämmin ja hänen tulensa valossa ei yö ole synkkä eikä maailman kylmyys kangista.

Hän on voiman henki. Hänen voitelunsa antaa sanoille katetta, hänen henkensä vaikutus tuottaa esiin rohkeutta ja uskallusta, hänen työnsä hedelmää on vankka uskon vakaumus, kestäväisyys koetuksissa, kutsumustietoisuus ja peräänantamattomuus.

Pyytäkäämme siis Pyhän Hengen täyteyttä, uutta viiniä jota ei ole vedellä laimennettu, pyytäkäämme armolahjojen ilmenemistä, profeetallista sanaa, Jumalan hengen virvoittavaa kosketusta.

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.

Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät. Matt.9:17.

Joskus joudumme todistamaan ikäviä tapauksia seurakunnan elämässä ja suremaan jotakin skandaalia. Pastorin elämästä paljastuu jotakin väärinkäytöksiä tai seksuaalisia rikkomuksia. Olemme ymmällämme, ihmettelemme. Surettaa paitsi itse tapaus, niin sekin, miksi piti antaa vastustajille aihetta voitonriemuun ja uskon halventamiseen?

Se skandaali, joka meitä järkyttää, ei välttämättä ole Jumalan silmissä se asia, joka häntä loukkaa. Jumala herättää ihmisiä niiden asioiden kautta, jotka meitä kuohuttavat. Seksuaaliset paljastukset näyttävät ihmisten silmissä pahoilta. Ne voivat toimia viimeisenä herätyksenä, jos muut keinot eivät tehoa. Loppujen lopuksi kuitenkin varsinainen synti tai Jumalan tahdon vastainen asia, josta seurakunnan pastori on vastuussa, voi olla ihan muuta. Se voi olla jokin väärä teko, henkinen väkivalta, tilan antaminen mammonalle tai muulle epäjumalalle – jokin terveestä uskosta pois poikkeaminen.

On olemassa fariseuksia, jotka vaanivat kaikkia uskon ihmisiä. Kristillisyys, kun se on tarpeeksi kesyä ja sopivasti vesitettyä, on ok – mutta usko! Siitä menee heti hermo ja syykin on selvä – menestysteologia! Valitettavasti tällaista tulkintaa on ja perusteettomat tuomiot sinkoilevat. Jokaisen pitäisi olla varovainen, jos haluaa lähteä jakelemaan tuomioita ja heittelemään kiviä.

Olisi tarpeen elää sillä tavalla hengen johdossa, että pystyy katsomaan pinnan alle ja arvioimaan asioita oikein. Mikään ennakkoluulo ei tuota oikeaa arviota. Olisi hyvä myös säilyttää malttinsa eikä olla tietävinään asioita, joita ei tiedä kuitenkaan. Ja vaikka tietäisimmekin, mitä hyötyä meidän tuomiostamme on? Raamattuhan puhuu selvää kieltä: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt.7:1-2.

Haluan siis rohkaista näkemään asiat oikeassa valossa ja jos syy ja seuraussuhteet alkavat hahmottua, rukoilemaan suunnanmuutoksen puolesta ja siunaamaan asianosaisia, jotka itse kärsivät kompasteluistaan eniten.

He eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan luuta. 4.Moos.9:12.

Pääsiäistä piti viettää annettujen ohjeiden mukaan. Egyptin orjuudesta vapautumista piti muistella, jotta se iskostuisi israelilaisten mieliin. Pääsiäislammas piti säädetyllä tavalla valmistaa ja säädetyllä tavalla syödä. Karitsa merkitsi syntien anteeksiantamista ja sovitusta. Se merkitsi vapautta synnistä ja maailmasta.

Kun Jeesus asetti ehtoollisen, hän vietti pääsiäisaterian perinteen pohjalta, mutta hän myös uudisti sitä. Paavali kertoi siitä näin: Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. 1.Kor.11:23-26.

Olemme syvien asioiden äärellä. Ehtoollisen merkitys on luotaamaton, onhan se monilta osin salaisuus. Kastekin on salaisuus, vaikka jotkut luulevat osaavansa tyhjentävästi selittää kasteen merkityksen. Onneksi meidän ei tarvitse näitä selittää. Ehtoollinen ja kaste – molemmat luovuttavat siunauksensa meille, vaikka emme ymmärräkään.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, leipä on aika vahva vertauskuva. Jos ajattelemme, mitä kaikkea tarvitaan, että saamme käteemme syötäväksi kelpaavaa ja ravitsevaa leipää – murskattu maa, multaan kätketty siemen, salaman repimä taivas ja sade, puiminen, jauhaminen, leipominen, paistaminen ja lopuksi vielä leivän paloiksi murtaminen ja hampailla rikki jauhaminen – niin saamme jo hämärän aavistuksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Hänen koko elämänsä on yhtä rikki jauhautumista, elämänvoiman luovuttamista toisten hyväksi, kuolemista jotta muut saavat elää. Se on kokonaisvaltainen uhri, Jumalan Karitsan ja Elämän leivän yhteispeliä, jossa meistä leivotaan myös hänen kaltaisiaan leipiä elämän kiertokulkuun ravinnoksi toisille – onhan korkein tavoitteemme tulla hänen kaltaisekseen, joka sanoi ”Minä olen Tie”.

Tänään siis voimme viipyä tämän salaisuuden äärellä ja miettiä, missä minä menen. Jos elämässämme on kipua, kai voimme todeta, että Kristus on siis läsnä? Hänen seuraamisensa murtaa ja särkee kuitenkin ennen pitkää ja jotakin arvokasta elämästäni keskeytyy, menee rikki, kuoleekin. Niinpä jos minua riisutaan, voin kokea kipuni urhoollisesti ja tyytyä osaani. Voin vahvistua uskossa ja kasvaa luottamuksessa Elämän Herraan – tietäen että hän on tämän prosessin asiantuntija. Hän on kaikkien rikki jauhettujen isä, ristinsä rikkomien esikuva, malli murretusta leivästä – joka kiitoksen kanssa nautitaan.

Viini, jonka nautimme ehtoollisessa, on uusi liitto – emme haikaile vanhan liiton perään. Viini on myös syntynyt rikki jauhamisesta, kun rypäleitä on poljettu murskaksi. Katsoimme mihin suuntaan tahansa, aina kohtaamme tämän tosiasian – ei synny uutta elämää, jos vanha ei ensin kuole. Ei ole mahdollista syödä mitään ravitsevaa, jos ei ensin rikota ja murreta jotakin.

Osallistukaamme itse tähän prosessiin heittäytymällä mukaan – ei kannata seurata sitä sivusta. Ehtoollinen on suuri siunaus – siinä muistelemme Herran kuolemaa – mutta vielä suurempi siunaus on omistaa koko elämä Jeesuksen muistolle. Voimme luovuttaa itsemme siemeneksi, joka kylvetään – se nousee vääjäämättä uuteen elämään.

Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. Room.8:11.

Vaikka puhunkin hengellisestä kasvusta ja kutsumuksesta Jumalan valtakunnassa, en tarkoita puhua jostakin maallisen työn vastakohdasta. Kuten olen aiemmin sanonut, Daavid sai kasvaa omassa kutsumustyössään monien vaiheiden läpi. Hän oli paimenpoika, sitten sotilas, myöhemmin turvallisuusjohtaja ja lopulta kuningas. Maallinen työ nivoutui yhteen Jumalan antaman kutsumuksen kanssa – ne eivät olleet erillisiä.

Niinpä sinunkin on syytä katsoa, ettet tule ylihengelliseksi ja ajattele, että pitää päästä heti saarnaamaan. Hengellistä työtä ei ole syytä kaventaa joksikin papin ammatiksi. Toki uuden liiton seurakunnalle on annettu hengen virat (Ef.4:11), mutta niihinkin johtaa parhaimmalla tavalla ’mahdollisimman yleissivistävä koulutus’. Sinun maallinen ammattisi voi olla olennainen osa koulutustasi, vaikka havittelisitkin sananjulistajan työtä. Näin haluan ajatella, ei vain käytännön elämän vihjeiden mukaan, vaan myös Raamatun antamien esimerkkien valossa.

Niinpä haluan sinua rohkaista näkemään oman arkisen työsi Jumalan antamana kouluna. Jumalan koulussakin on luokkia. Kun olet suorittanut yhden luokan, pääset seuraavalle. Jeesus oli kirvesmiehen luokalla ja oppi rakentamista. Sitten hän alkoi rakentaa jotakin ainutlaatuista – uuden liiton seurakuntaa. Pietari harjoitti kalastajan ammattia ja sai päästä siinä uudelle tasolle – kalastamaan ihmisiä. Mikä onkaan sinun ammattisi uudistunut muoto?

Elämä haastaa meitä menemään eteenpäin, uudistumaan, nousemaan seuraavalle tasolle. Jumala antoi meille uudestisyntymisessä ylösnousemuksen DNA:n, sellaiset perintötekijät, jotka saavat meidät kokemaan kerran perusteellisen muodonvaihdoksen. Hän kutsuu meitä nyt täällä maan päällä harjoittelemaan pienimuotoista muodonmuutosta ja luomaan nahkamme, vaihtamaan kuoremme, tökkäämään kotelomme auki, nostamaan siipemme. Ei se vielä merkitse taivaaseen pääsyä, mutta se antaa esimakua siitä, mitä Jumala haluaa muovailla meistä.

Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Jes.64:7.

On arvokasta nähdä Jumalan käsi elämässämme, sen arjessa, sen juhlassa. On innoittavaa tietää, että hänellä on suuria ajatuksia, salattuja mietteitä meidän varallemme. Hän haluaa näyttää luovuutensa ja voimansa meidän elämässämme, jotka palvelemme Herraa.

Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot. Ps.104:30.