RSS

Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2018

Kutsumuksesi elinvoimaisuus

Sama sääntö koskee hyviä tekoja ja vääryyden töitä: – niillä on taipumus vahvistua ja kasvaa. Jos osoitat laupeutta ja hyvyyttä lähimmäistäsi kohtaan, Jumala siunaa sen ja sinä kykenet seuraavalla kerralla vielä parempiin tekoihin. Kehitys ei tapahdu yhdessä yössä, mutta kun rakkauden teot toistuvat kärsivällisesti, ne vähitellen palkitaan – ei aina vastarakkaudella, vaan sillä, että teot moninkertaistuvat, rakkaus kasvaa suuremmaksi, hyvyys valtaa yhä enemmän alaa sinun elämässäsi.

Kuulin jokin aika sitten henkilöstä, joka piti huolta sairaasta sukulaisestaan, että hänen sukulaisensa kaveri oli joutunut vaikeuksiin ja tämä laupias ihminen sai tilaisuuden auttaa häntäkin. Ajattelin mielessäni vähän juhlallisin sanakääntein, että ”hänen diakoninen kutsumuksensa sai laajentua”.

Hyvät teot saattavat todellakin laajentua kutsumuksen asteelle. Kaiken keskeltä alkaa erottua armoitus. Henkilö voi itsekin huomata, mihin hänen sydämensä aina suuntautuu ja mielensä panostaa ja hän voi alkaa tietoisesti kehittää omaa lahjaansa.

Tämä on arvokasta myös hengellisessä elämässämme. Muistamme Hannan, joka lapsettomuutensa tähden rukoili hartaasti. Hän joutui todella panostamaan aikaansa ja voimiansa saadakseen lapsen ja samalla hänen hengellinen elämänsä kehittyi ja uudistui. Tällaisessa taistelussa saavutettu voitto voi säteillä kauas, ei vain sosiaalisesti tai maantieteellisesti, vaan se voi ulottua yli sukupolvien. Hanna sai useitakin lapsia ja hänen esikoisensa pojanpojasta tuli temppelilaulaja, kuoronjohtaja ja kanttori Salomon temppeliin. Tällä Heman-nimisellä miehellä oli 14 poikaa ja kolme tytärtä. Hän eli monin tavoin siunatun elämän. Näemme tällaisen siunauksen toisinaan kulkevan jossakin perheessä ja suvussa.

Tämä rohkaisee meitäkin pyrkimään siihen, että teemme Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kun Jumala siunaa, se säteilee kauas ja tuottaa hedelmää vielä jälkeläisillekin. Jumalan antamiin talentteihin on ladattu kasvuvoimaa, vaalikaamme niitä. Ne poikivat luonnostaan uutta Jumalan armon hedelmää, jos emme pidä niitä kätkössä.

Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi. Matt.25:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kutsumuksesi elinvoimaisuus

Kirjoittanut : 18.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Lähetä minut!

Ihmisen on tärkeää ottaa vastaan Jeesus elämänsä Herraksi ja tulla uskoon. Jos et ole vielä sitä tehnyt, mutta sydämessäsi on halu palvella Herraa, sano Jeesukselle:

”Anna minun syntini anteeksi. Herra Jeesus, haluan kääntyä pois maailmasta, hylätä jumalattoman elämän ja tulla sinun tykösi. Haluan antaa elämäni sinulle, tule minun sydämeni valtiaaksi. Puhdista minut kaikesta synnistä ja vääryydestä verelläsi, sanallasi ja hengelläsi – tästä lähin haluan palvella sinua!”

Ratkaisun tekeminen on monien kohdalla tärkeä päätös. Tarvitaan sopivasti määrätietoisuutta ja syvää vakaumusta, jotta uskossa vaeltaminen voi olla kestävää ja johtaa hengelliseen kasvuun. Tähän jokainen tarvitsee muita uskovia – seurakunnan. Uskonratkaisun tehtyäsi hakeudu siis johonkin seurakuntaan – jos et ole jo valmiiksi seurakunnan yhteydessä – ja pyri vakiintumaan uskossa. Vakiintuminen ei merkitse pysähtymistä.

Kun olet tullut uskoon, olet ensin vauvauskova. Sinulla on leluja ja tutti suussa – varttuneempien pitää ottaa se normaalina asiana. Kun olet varhaisteini, sinulla on enemmän intoa kuin taitoa. Kun tulet nuoreksi aikuiseksi, sinä olet valmis löytämään oman kutsumuksesi. Seurakunta on toivottavasti tarjonnut sinulle mahdollisuuden kokeilla erilaisia työmuotoja ja antanut sinun kokeilla siipiäsi eri tehtävissä. Kun olet löytänyt sen kutsumuksen, jonka Jumala on sinulle valinnut, voit sanoa:

Tässä olen. Lähetä minut! Jes.6:8.

Samoin kuin uskon ratkaisun tekeminen oli tärkeä käännekohta, myös tämä antautumisen hetki voi kääntää elämäsi suunnan. Jumala todella voi lähettää ja avata sinulle ovia sanansa julistamiseen – tai mikä sinun tehtäväsi olikaan. On mahdollista, että jättäessäsi itsesi Herran käyttöön, sinä saat siivet ja sinä etenet hyvää vauhtia kohti työsarkaasi ja elämäntehtävääsi.

Monia uskovia vaivaa eräänlainen apatia. He eivät tiedä, mikä heidän elämäntyönsä on. He eivät tunne itseään, eivät tiedä omaa armoitustaan. Edelleen hengellinen kasvu on kesken ja aikuistuminen puolitiessä. Edelleen he viipyvät murrosiän keskenkasvuisissa hapuiluissa. Monet tuhlaavat aikaansa kaikenlaisessa hauskanpidossa.

Seurakuntaan vakiintumisen pitäisi jossain vaiheessa jäädä taakse ja vakiintua uudestaan – lähteä minne tahansa Herra lähettää löytääkseen elämänsä siinä hankkeessa, josta on määrä tulla vähitellen elämäntyö. Herra antakoon sinulle kutsun työhönsä, lähettäköön sinut liikkeelle ja voidelkoon sinut Pyhällä Hengellä. Paavali muistuttaa meitä, kuinka tärkeä elementti kaikessa on Jumalan armo:

Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. 1.Kor.15:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lähetä minut!

Kirjoittanut : 16.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kun elämä on pilalla

Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: ”Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.” 1.Moos.24:17.

Kertomus Rebekan kihlaamisesta Iisakille, on Raamatun romanttisimpia jaksoja. Mutta Uuden liiton ihmisinä ymmärrämme, että tuo kertomus on muutakin kuin historiaa – se on kuva siitä, miten Jumala etsii itselleen morsianta. Näemme Jeesuksen Sykarin kaivolla ja huomaamme hänen puhuvan samat sanat: Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Joh.4:7.

Voimme vertailla vähän Rebekkaa ja Sykarin kaivon naista ja huomata heti räikeitä eroja. Rebekka oli koskematon tyttö ja samarialainen nainen viidettä kertaa parisuhteessa. Rebekka oli joka suhteessa ihanteellinen morsianehdokas Iisakille, Sykarin kaivon samarialainen nainen oli häneen verrattuna elämän kolhima naisparka.

Ja kuitenkin: Jeesus kohteli tätä naisparkaa kuin Rebekkaa. Jeesus asetti hänet samalle viivalle ja antoi hänelle saman mahdollisuuden saavuttaa elämän syvin tarkoitus – elää Jumalan suunnitelma todeksi. Elämä oli monella tapaa mennyt pilalle, mutta Jeesus kykeni uudistamaan sen ennalleen, palauttamaan oikeille raiteille, johdattamaan aitoon ja elävään jumalayhteyteen.

Jeesus keskusteli naisen kanssa syvällisiä ja siitä seurasi, että: Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” Joh.4:29.

Monet luulevat, että he ovat tehneet liian monta erehdystä elämässään, että koko elämä on pilalla ja mitään ei ole tehtävissä. He syyttävät itseään, karttavat ihmisiä ja etenkin seurakuntaa, he tuntevat itsensä arvottomiksi ja etsiytyvät toisten hylkiöiden seuraan. He tuntevat oman syntisyytensä liian kipeästi, että kestäisivät kuulla siitä toisten suusta. He eivät tiedä, että Jeesus etsii heitä voidakseen palauttaa heille heidän ihmisarvonsa, uudistaakseen heidän elämänsä ja nostaakseen heidät aivan uudelle tasolle, puhdistaakseen heidät synnistä ja antaakseen heille tulevaisuuden ja toivon. Jeesus haluaa ottaa pois syyllisyyden ja lahjoittaa tilalle rauhan ja ilon.

Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Luuk.15:6-7.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun elämä on pilalla

Kirjoittanut : 14.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Savusaunasta raittiiseen ilmaan

Eräs ihminen puhui puhelimeensa jotenkin huutaen ja miehensä totesi siihen: ”Ei se mitään kännykkää tarttis, avais vaan ikkunat niin ääni kantais kyllä naapurikuntaan asti!”

Ehkä meidänkin pitäisi avata ikkunat. Olla ulospäin suuntautuneita. Jos kerran olemme tulleet uskoon ja palvelemme Herraa Kristusta, kai meidän pitäisi kertoa hyvää sanomaa eteenpäin? Lapsenlapseni on (tätä kirjoittaessa) 8-vuotias ja evankelioi kavereitaan: ”Minä uskon Jeesukseen, kannattaisi sinunkin uskoa!”

Katselin yhtä vanhaa tekstiäni ja olin kirjoittanut näin: ”Seurakunnan tarkoitus ei ole yhteen kokoontuminen, vaan hajaantuminen!” – Nappiin sanottu. Mutta kuinka moni meistä todella uskoo tähän ulospäin suuntautumiseen? Eikö nämä meidän seurakunnat ole nimeen katsomatta kaikki sisäänpäin kääntyneitä? Sisäänlämpiävä tuntuu olevan yksi ja toinen kuppikunta kuin vanha savusauna. Papusen savusaunasta tehtiin aikoinaan kanala. Siellä ne kanat istuivat orrella nokisten seinien sisällä, kotkottivat ja motkottivat – hauska muisto lapsuudesta sinänsä, mutta ei se vastaa minun käsitystäni seurakunnasta.

Jeesus sanoi kyllä ”Tulkaa!” – hän tarkoitti ”tulkaa minun tyköni” – mutta usein hän lähetti saman tien ihmiset pois luotaan: ”Mene ja kerro!” Alkuseurakunta ei halunnut hajaantua ympäri maailmaa, vaikka se oli saanut siihen käskyn, joka lähetyskäskynä tunnetaan. Se halusi vain itsepäisesti kokoontua. Se halusi oppia tuntemaan Kirjoitukset hyvin ja kuunnella saarnan toisensa jälkeen. Se ei ollut Herran tarkoitus eikä se ole hänen tarkoituksensa meidänkään kohdallamme. Hän kyllä haluaa, että opimme tuntemaan Kirjoitukset, mutta ennen kaikkea Jeesuksen itsensä – eikä ainoastaan lukemalla ja kuuntelemalla, vaan myös todistamalla. Jumala sai Pyhän Henkensä kautta aikaan alkuseurakunnassa joitain evankelioimiseen suuntautuvia ponnistuksia, mutta lopulta Jumalan piti lähettää vainot.

Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Ap.t.8:1.

Haluaisin saada sinut vakuuttuneeksi tästä ulospäin suuntautumisen tarpeellisuudesta. Se on mahdollista toteuttaa sellaisenkin, joka on luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt. Minäkin olen luonteeltani hyvin introvertti, mutta ”saarnaan kaikilla mantereilla”… En ole tarvinnut tähän kiviseiniä, en ole tarvinnut kuukausipalkkaa enkä mitään omahyväistä organisaatiota ympärilleni. Kiitän Herraa Jeesusta, että hän avasi ovet sanansa julistamiseen. Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ilm.5:13. Hän kykenee sinunkin kohdallasi tekemään saman ja lähettämään sinut liikkeelle – todistamaan uskostasi.

Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Mark.16:15.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Savusaunasta raittiiseen ilmaan

Kirjoittanut : 12.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kaikki sinun vikasi

Mistä sinut tunnetaan? Tunnetaanko sinut virheistäsi? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että olit lapsena rasavilli, elit vaikean murrosiän, sorruit nuorempana usein juopottelemaan etkä jaksanut elää parisuhteessa kuin lyhyen ajan kerrallaan? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että ajoit isäsi auton ojaan? Ehkä sinut muistetaan keskeytyneiden opintojen takia? Ehkä sinut muistetaan siitä, että et ole jaksanut tehdä kunnollista uraa, vaan olet ollut toistuvasti työtön? Ehkä vanhemmuutesi on vajavaista ja toteutuu lähinnä elatusmaksujen maksamisessa?

Ihmisillä on taipumus muistaa meidät virheidemme kautta. He ajattelevat ensimmäiseksi jotakin puutetta, mikä meidän elämäämme varjostaa. ”Sillä on ollut niitä mielenterveysongelmia ja se on yrittänyt itsemurhaakin”.

Olisi hyvä, jos joskus muistettaisiin, mitä hyvää olemme saaneet aikaan, mitä ansioita meillä on, mitä lahjoja. Olisi hyvä, jos huomiomme keskittyisi siihen sinnikkyyteen, jolla olemme selviytyneet kuitenkin, siihen kärsivällisyyteen, jolla olemme nujertaneet elämäämme varjostavat asiat. Olisi hyvä, jos ihmiset osaisivat unohtaa virheemme ja antaa meille uuden mahdollisuuden.

Onneksi meillä on Kristuksen kirkkauden evankeliumi! Se kertoo meille, että mitään ei ole menetetty, elämä ei ole pilalla, virheet voidaan unohtaa, huominen on uusi mahdollisuus. Kristus avaa meille uuden näkökulman, uuden toivon. Hän tasoittaa meille tien tulevaisuuteen, hän avaa meille uusia ovia. Hän ei hylkää meitä surkeutemme kuoppaan, vaan nostaa ylös ja tarvittaessa kantaa meitä eteenpäin. Hän on Hyvä Paimen, joka tuli etsimään kaikkia eksyneitä, hylättyjä, virheisiinsä sortuneita. Nyt hän kutsuu meitä, mutta ei nimittele pahansuovin sanoin, ei heti muistuta kaikista virheistämme, vaan sanoo:

Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini! Ihanammin kuin kaikki balsamit tuoksuvat sinun voiteesi! Laul.l.4:9-10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kaikki sinun vikasi

Kirjoittanut : 10.2.2018 Kategoria/t: Rohkaisu