Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2018

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Room.8:28.

Tämä on yksi kolmiulotteisen näkemisen avainasia. Missä kohtaamme erilaisia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, voimme uskon avulla ajatella, että tämäkin koituu parhaakseni, vaikka en ymmärtäisi miten. Usko näkee sellaisen kuitenkin mahdollisena. Usko luovuttaa asiat Jumalan käteen ja luottaa häneen: ”Vielä hän kääntää tämänkin asian voitoksi!”

Jos ajattelemme Joosefin elämää, meidän täytyy tehdä yksi tärkeä huomio: Joosef ei olisi voinut päästä siihen asemaan, joka hänellä oli Egyptin hallinnossa, jos hän ei olisi joutunut kokemaan niitä vääryyksiä, joita hänen tielleen tuli. Alkaen veljien kateudesta ja orjuudesta aina raiskaussyytökseen ja vankilassa virumiseen, hän oli koko ajan Jumalan suunnitelmassa. Hänen tiensä johti vaikeudesta toiseen, mutta samalla kohti hienoa loppuhuipennusta: korkeaa virkaa faaraon rinnalla. Joosefilla oli tuskin muuta lohdutusta kuin unensa, mutta hän kesti ja hänen kestävyytensä lopulta palkittiin.

Jos sinä olet joutunut kokemaan vastoinkäymisiä, sinulla on enemmän eväitä epäuskon nujertamiseen kuin Joosefilla – sinulla on Jumalan sana ja usko Jeesukseen. Sinä voit luottaa hänen lupauksiinsa, sinä voit ymmärtää tämän kolmiulotteisuuden, kun Jumalan sana näyttää sinulle kaiken hologrammina. Sinä et näe ainoastaan pintaa, sinä näet asiat syvemmin. Sinä voit ottaa uskon aseeksesi, pitää kiinni uskon antamasta toivosta, joka näkee huomiseen. Sinä voit odottaa ja luottaa, että Jumala, joka näkee kokonaisuuden, osaa toimia sinun eduksesi.

Pitkäperjantai olisi voinut olla epätoivon perjantai, katastrofin ja lopullisen tuhon perjantai, mutta se olikin suuren voiton päivä! Jeesuksen usko on olennainen voimatekijä, kun arvioimme asioiden merkitystä. On tärkeää vaalia tätä uskoa sydämessään, sillä vähäisenäkin se on ratkaiseva voimatekijä sinun elämässäsi. Uskon silmin katsomme asioita Jumalan näkökulmasta. Näemme asiat, kuten hän. Näemme voiton tappiossa, näemme ilon murheessa, näemme kunnian häpeässä, voiman heikkoudessa.

Pää pystyyn siis! Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 2.Kor.6.2. Jumalan hyvä suunnitelma avautuu ja sinä saat uuden voiman. Siksi kansani saa nähdä minun nimeni voiman. Sinä päivänä minä sanon heille: Tässä minä olen. Jes.52:6.

Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:7.

Paavalin aikaan oli olemassa jyrkkä jakolinja juutalaisten ja pakanoiden välillä. Uskoon tulleita pakanoita ei tahdottu hyväksyä seurakuntaan, elleivät he ensin kääntyneet juutalaisuuteen. Paavali yritti selventää, että Kristus tuli purkamaan kaikki raja-aidat.

Jos olemme Kristuksessa, kuulumme yhteen riippumatta syntyperästä, etnisestä taustasta, ihonväristä tai kielestä. Kuulumme yhteen riippumatta kirkkokunnasta, jonka piirissä olemme pelastuksen löytäneet. Niin kuin juutalaisen oli Paavalin aikaan vaikea hyväksyä pakanoita seurakunnan jäseniksi, niin tänäkin aikana on helluntailaisen mahdotonta hyväksyä ortodoksia veljeksi (tai sisareksi) tai luterilaisen hyväksyä katolisen kirkon jäsentä uskon yhteyteensä (tosin poikkeuksia on). – Tämä toisten hyljeksintä saa joskus ihan huvittavia piirteitä. Olen yrittänyt käydä tähän ongelmaan kiinni kuin terrieri, mutta se kestää kuin sidostesukka!

Mutta Jumalan sana on vielä kestävämpää laatua kuin farisealaisuus. Jumalan sanan kehotusta yhteyteen ja toinen toisensa hyväksymiseen ei voida sivuuttaa noin vain. Jos kerran kuulumme Kristukselle, kuulumme samaan ruumiiseen. Olemme eri jäseniä, hoidamme eri tehtäviä, olemme soluja, jotka ovat erikoistuneet ja erilaistuneet, mutta edelleen olemme samaa ruumista ja meidän tulisi yhdessä toteuttaa Jumalan suunnitelmia. En käyttäisi sanaa ’ekumenia’, koska se on ihmisten suunnitelma. Jumalan suunnitelma on kasvattaa meidät ”yhteen ja samaan uskoon” (Ef.4:13-16).

On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Ef.4:4-6.

Millekään ylemmyyden tunteelle ei pitäisi antaa sijaa. Kaikenlainen paremmuus on kristillisen uskon ruostetta. Myötätunto heikkoja kohtaan on terveen uskon merkki. Kun Jumalan työ oli meissä vielä alullaan, tarvitsimme itsekin paimenia, jotka hoivasivat meitä. Luin tänään kyynelsilmin Ruutin kirjaa, jossa Boas suhtautuu nuoreen maahanmuuttajanaiseen niin lämpimästi ja suurella sydämellä (Ruut 2:8-16). Siinä on esimerkkiä meille kaikille, kun kohtaamme osattomia, puutteenalaisia ja kärsiviä ihmisiä. Siinä on esimerkkiä meille, kun kohtaamme erilaisuutta.

Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Room.14:1. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1.

Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Hes.36:26.

Vanhan liiton aikaan annettiin tällainen profetia, jonka Jeesus toteutti. Hiskia toteutti aikoinaan uudistuksen, jossa temppeli puhdistettiin (2.Aik.29) ja sitten vietettiin puhdistetussa temppelissä pääsiäistä. Silloin vielä puhdistuminen oli ulkonaista. Jumalan suunnitelma tähtäsi kuitenkin meidän sydämemme temppelin puhdistamiseen.

Syntisinä ihmisinä tarvitsemme jatkuvaa puhdistumista. Pestessään opetuslasten jalkoja, Jeesus selvensi puhdistautumisen tarvetta näin: Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Joh.13:10. Uskoon tullut ja kastettu kristitty tarvitsee sitä, että maallisen vaelluksen aikana kertyvää likaa ja pölyä pestään pois ja huolehditaan omantunnon puhtaudesta.

Jos on aihetta syyllisyydestä vapautumiseen, on myös aihetta antaa anteeksi. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Ef.4:32. Voimme rikkoa monella tavalla, usein tahattomasti ja vahingossa. Sielunvihollisen taktiikka on saada kaikenlaiset tahattomat teot näyttämään tahallisilta ja tekijä näyttämään pahalta ihmiseltä, joka on tehnyt nuo teot ilkeyttään. Siitä seuraa sitten tarpeetonta syyttämistä ja tuomitsemista, joka on lopulta pahempaa kuin alkuperäinen huolimattomuus. Jos näin sallimme käydä, olemme helppo saalis paholaiselle.

Kun nyt olemme kohdanneet Jumalan pelastavan armon, Jeesuksen veri on puhdistanut meidät ja olemme saaneet uudestisyntyä elävään uskoon. Olemme antaneet kastaa itsemme ja myös Jumalan sana on puhdistanut meidät. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Joh.15:3. Jumala on vuodattanut henkensä meihin – kastanut meidät Pyhällä Hengellä ja tulella – ja hänen tulensa tekee meissä puhdistavaa työtä. Apostoli Johannes tiivistää tämän kaiken seuraavasti:

Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi. 1.Joh.5:7-8.

Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Room.14:13.

Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat. Mark.16:17-18.

Tämä tunnusmerkistö on tärkeä ja osoittaa meidän uskomme heikoksi – tuskin mitään ihmeitä tapahtuu palvelutyömme kautta. Mutta on muitakin tunnusmerkkejä, jotka osoittavat, että seuraamme Herraa ja olemme hänen lähettiläitään. Jeesus kuvailee, kuinka viinitarhan omistaja lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan tuotosta osuutensa. Yksi palvelija piestiin, toinen häpäistiin, kolmas hakattiin verille (Luuk.20:9-12). Onko tämä tunnusmerkistö tutumpi sinun kohdallasi?

Opetuslapset saivat kokea huonoa kohtelua ja joutuivat ruoskituiksi. Heiltä voimme oppia oikeaa asennetta tällaista kohtelua saatuamme: Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ap.t.5:41.

Meidänkin tulee iloita, kun kohtaamme ihmisten halveksuntaa ja vastustusta. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Neh.8:10 KR33. Jos pystymme koetuksen hetkinäkin iloitsemaan ja ylistämään Herraa, sielunvihollinen vapisee ja ympärillämme olevat ihmiset saavat hyvän todistuksen uskosta ja sen voimasta.

Jeesus tiesi, mikä moninkertainen vaino kohdistuisi profeettoihin ja apostoleihin – noihin ihmisiin, joilla oli erityinen lahja tuoda esiin Jumalan sanaa ja rakentaa seurakuntaa. Hän tiesi omakohtaisesti, millainen olisi lähipiirin reaktio. Oletko sinä joutunut kokemaan todeksi Jeesuksen todistuksen (?), kun hän sanoo: ”Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.” Mark.6:4.

Mikään ei anna sisäistä lohdutusta, kestävyyttä ja voimaa, mikään ei rohkaise uskonsa vuoksi vainottua ihmistä enemmän kuin tietoisuus siitä, että kaikki tapahtuu Jeesuksen seuraamisen tähden. Mielessään voi toistaa: ”Kiitos Jeesus, että saan seurata sinua tässäkin asiassa ja olla osallinen sinun kärsimyksistäsi juuri näin!”

Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. 1.Piet.2:19.

Seurakunnan opetus ja uskoon tulleiden kasvattaminen voi olla varsin erilaista. Tarkoitan, että toisissa uskonyhteisöissä korostetaan uskoontulon merkitystä ja suuntaudutaan ihmisten kalastamiseen, toisissa taas keskitytään enemmän ihmisten opettamiseen ja sanan saarnaamiseen. Jälkimmäisen tyylin edustajat luottavat Jumalan sanan voimaan ja uskovat, että kuulijat tulevat parannukseen ja uudestisyntyvät elävään uskoon ilman sen kummempaa dramatiikkaa, jos sana uppoaa heihin sopivasti. Edellisessä yhteisössä arvostetaan ennen kaikkea evankelistoja, jälkimmäisessä sanan opettajia ja paimenia.

Olisi hyvä, jos nämä asiat voisivat olla tasapainossa. Toisaalta hengellinen elämä on niin laaja kokonaisuus, että tällainen vaihtoehtoisuus ei aina selitä asioita. Yksi tärkeä tekijä tässä asetelmassa on aina ihminen itse, hänen taipumuksensa, hänen historiansa, hänen persoonalliset piirteensä, hänen heikkoutensa ja vahvuutensa, lahjansa ja lahjattomuutensa. Ja luonteensa.

Mietipä Tenavien Tellua – hänen uhkavaatimuksensa tekivät aina lopun kaikista muista uhkavaatimuksista. Niinpä hän varmasti pistäisi Jumalankin seinää vasten. Oletko sinä nähnyt sellaisia ihmisiä seurakunnassa? He voivat olla vahvoja rukoilijoita. Kyllä, rukous vaatii määrätietoisuutta ja peräänantamattomuutta, mutta rukoilijankin on tajuttava, että Jumala on hänen yläpuolellaan. Emme voi määrätä Jumalaa tekemään niin kuin tahtomme sanelee.

Eräs äiti oli saanut vain poikia ja halusi tytön. Hänen mielestään syntyvän lapsen piti olla tyttö. Kun hän sai taas pojan, hän ei koskaan rakastanut tätä. Hän kohteli aina huonosti poikaansa ikään kuin syy olisi ollut lapsen. Eräs nuori neito halusi aviomiehen, mutta saneli ehtoja, millainen hänen tulisi olla. Mutta samalla hän ’maalasi itsensä nurkkaan’, sillä Jumalalla ei ollut antaa hänelle toiveiden mukaista miestä. Eräs saarnamies oli sarvikuono, joka ajoi jääräpäisesti läpi omia tavoitteitaan, kunnes sai lopputilin käteensä.

Missä asiassa sinä olet sanellut ehdot, joita edes Jumala ei voi täyttää? Niin, sinä pidät Jumalaa kaikkivaltiaana etkä huomaa, että sinä istut hänen istuimellaan. Sinä haluat päättää kaikesta, sinä haluat oman tahtosi läpi ja Jumala on sinulle vain keino toteuttaa itseäsi. Kun kohtaat vastustusta, sinä vain kasvatat suurempaa sarvea otsaasi.

Sinun pitää mukautua Jumalan tahtoon. Sinun pitää taipua eikä Herran. Sinun pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tajuta, että Jumala tietää paremmin, mikä on sinulle hyväksi. Hän on sinua viisaampi, älä siis sanele hänelle ehtoja. Hän on sinua voimakkaampi, älä siis lyö päätäsi seinään oman tahdon tiellä.

Joskus pahin este hengellisen kasvun tiellä voit olla sinä itse. Sinun pitäisi luovuttaa toiveesi Jumalan käteen, antaa pois jokainen uhkavaatimuksesi, taipua ja nöyrtyä ja sanoa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, Jumala!” – Siitä voi tulla elämäsi käännekohta, jonka jälkeen sinä harppaat eteenpäin, kasvat uskossa niin että kaikki näkevät. Kaikki kyselevät ”Mitä sinulle on tapahtunut?” ja sinä sanot: ”Minä annoin periksi. Väänsin kättä Jumalan kanssa ja hän voitti!” Näin kävi Jaakobille Jabbokin rannalla (1.Moos.32:32).

Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. Room.6:16.