Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2018

Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan. Ps.48:15.

Toukokuun kääntyessä lopuilleen saamme usein osallistua valmistujaisjuhliin, kun nuoret saavat ylioppilaslakin tai ovat valmistuneet jostakin oppilaitoksesta. Tällöin nuorten tulevaisuuden suunnitelmat nousevat puheenaiheiksi.

Oletko sinä sellaisella paikalla, että sinulle on tärkeää tehdä tulevaisuuden suunnitelmia? Onko sinulla pasmat selvillä vai vieläkö pohdit eri vaihtoehtoja?

On hienoa, jos olet päässyt välitavoitteeseen, ja on hienoa, jos voit suunnitella tulevaisuuttasi. Siunaan sinua ja rukoilen, että Herra on mukana sinun suunnitelmissasi ja johdattaa sinua. Hän haluaa sen tehdä. Hän haluaa sinun parastasi, joten hän ei millään jättäisi sinua oman harkintasi varaan. Hänen suunnitelmansa ovat aina parempia kuin sinun. Hän tietää aina paremmin kuin sinä, mikä on sinulle hyväksi.

Sinun tulisi siis luottaa Herraan, että hän tietää ja tuntee sinut ja osaa suunnitella sinun tulevaisuutesi ja johdattaa sinua niin että kaikki kääntyy parhain päin, sinä osaat kulkea oikeaa reittiä ja mennä oikeista ovista sisään. Sinun tulisi luottaa, että Herran henki on sinun kanssasi ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Sinun tulisi luottaa hengen innoitukseen. Sinun tulisi ottaa iloiten vastaan Jumalan voimaa ja rohkeutta. Sinun tulisi tietää, että luovuttaessasi asiat Jumalan käteen, teet viisaasti ja Herra siunaa sinua siitä. Sinun tulisi luottaa, että rukouksesi kuullaan, että riippuvuutesi Jumalasta on tervettä ja siunattua. Sinä voit luottaa aina, että hänen tiellään et kompastu, hänen reitillään et joudu harhaan. Sinä tiedät, että Herran johdatuksessa saat kulkea tasoitettua tietä.

Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. Ps.143:10.

Minäkin pääsin aikoinaan ylioppilaaksi ja halusin ohjata askeleitani itse. Se meni heti täysin ryteikköön. Vasta myöhemmin opin, että tiellä pysyäkseen pitää luovuttaa ohjauspyörä Herralle. Hän siivosi sotkuni. Hänen kanssaan olen saanut elämäni järjestykseen. Nyt haluan puhua hänen puolestaan ja suositella hänen johdatustaan kaikille.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! Ps.22:27.

Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt. Miika 6:5.

Voimme lukea Joosuan kirjan luvut 3 ja 4 niin saamme palauttaa mieleemme, minkälainen oli matka Sittimistä Gilgaliin. Tuon matkan huipennus oli Jordanin ylitys. Niin kuin Punaisen meren ylitys samoin Jordanin ylitys on tietysti esikuva kasteesta. Samalla se lyö Luvatun maan valloituksen alkutahdit. Gilgalissa sitten kansa ympärileikattiin.

Luterilaiset voivat ilahtua, kun kaste on ensin ja uudestisyntymistä ja uskoon tuloa merkitsevä ympärileikkaus on vasta sen jälkeen. On kuitenkin huomattava, että ne ovat molemmat osa normaalia hengellistä syntymää, johon uuden liiton aikaan kuuluu myös Pyhän Hengen kaste. Olennaista ei ole niiden järjestys, vaan yhteistoiminta. Uudessa testamentissa on esimerkkejä siitä, että ihmiset saivat hengen kasteen ensin ja vasta sitten vesikasteen.

Sitä paitsi, jos nyt kasteesta puhutaan, uuden liiton kaste voi olla uskovien kaste tai perhekuntakaste. Jälkimmäinen toteutuu, kun uskovien kasteeseen otetaan mukaan alaikäiset lapset. Niin sanottu ’lapsikaste’ sai alkunsa, kun kristittyyn perhekuntaan syntyi lisää lapsia ja uusi perheenjäsen kastettiin yksinään. Mutta kirkoissa, jotka toteuttavat lapsikasteen käytäntöä, ei haluta muistaa, että lapsikaste oli alkujaan osa perhekuntakastetta. Sen vuoksi pitäisi ymmärtää, että lapsi kastetaan osallistumaan vanhempiensa kasteeseen ja hänen tulee saada oma uskovien kasteensa sen jälkeen, kun hän on muuttanut pois kotoa ja aikuistunut – ja tullut uskoon tai uudistunut siinä. Hän voi silloin jatkaa perhekuntakasteen perinnettä ja ottaa omat lapsensa mukaan kasteeseensa.

Käsitykseni mukaan Suomen Vapaakirkko toteutti aiemmin perhekuntakastetta, mutta muutti sitten linjaansa myöhemmin ja siirtyi käytännössä uskovien kasteen kannalle. Se oli vahinko, sillä perhekuntakaste on apostolinen käytäntö ja antaa tasapainoa lapsikasteen ja uskovien kasteen väliseen kiistaan.

Matka Sittimistä Gilgaliin oli täynnä siunauksia. Jordan tulvi yli äyräidensä ja Herran hyvyys myös tulvi yli äyräidensä. Astuminen luvattuun maahan ja siirtyminen kasteen piiriin ja taivaallisten voimien suojelukseen oli suuri harppaus kohti Jumalan antamaa elämää, johon kuului perintöosa maassa, joka ”vuotaa maitoa ja hunajaa”. Se oli vanhan luonnon pois riisumista ympärileikkauksen kautta ja osallisuutta liiton lupauksista. Se oli Jumalan kansan voitokkaan taistelun ensinäytös.

Voimme siis vahvistaa uskoamme, kun muistelemme Herran hyvyyttä omassa elämässämme. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Sak.4:11.

Joskus joudumme tilanteisiin, jolloin edessä olevat esteet näyttävät ylittämättömiltä ja epäusko valtaa mielen. Puolisoa etsivä joutuu aina vaan pettymään ja löytää syynkin – minussa on vika! Kukaan ei halua minun kanssani mitään. Tai velkojensa kanssa kamppaileva ihminen päätyy epätoivoon, kun rahatilanteeseen ei ilmaannu helpotusta. Sairauteensa tuskastunut voi ajatella: en koskaan parane. Hengelliseen työhön mielivä voi kokea: ei kukaan ymmärrä minun näkyäni, kukaan ei tue. Vanheneva ihminen voi kokea: kukaan ei jatka työtäni, en voi jättää tätä perinnöksi kenellekään.

Tarvitsemme näissä tilanteissa uskoa. Meidän tulee nostaa katseemme pois ihmisistä, tämän maailman lainalaisuuksista ja nähdä Jumalan mahdollisuudet. Tiedämme, että ne ovat rajattomat.

Niinpä voimme harjoitella sanomaan: Jumalan hyvä käsi on minun elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Vaikka olen tällainen, voin silti vielä löytää puolison, kun Jumalan hyvä käsi minua johdattaa. Vaikka rahatilanteeni on huono, Jumala voi auttaa, sillä hänen hyvä kätensä on elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Vielä hän armahtaa minua ja päästää minut veloistani. Vaikka olen sairas, tiedän että Jumalan hyvä käsi on elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Yksi hänen kosketuksensa voi parantaa minut hetkessä. Hän voi kirkastaa nimensä ja tuoda esiin kirkkautensa, kun hän parantaa ihmisen. Hän antoi minulle näyn ja hän vie minussa työnsä päätökseen. Hän auttaa minua toteuttamaan näkyäni. Hän lähettää minulle työtoverit, taloudelliset resurssit, hengen voitelun ja avaa ovet. Hänen hyvä kätensä on minun elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room.8:31. Hän voi lähettää elämääni ihmisiä, uusia ystäviä. Hän voi antaa minulle työn jatkajankin, joka ottaa tämän projektin haltuunsa ja vie sitä eteenpäin.

Jos puhumme uskoamme julki, sanomme ääneen, mitä hyvää Jumala aikoo tehdä, saamme myös kokea sen, mihin uskomme. Hänen hyvä kätensä todella alkaa toimia, hänen armonsa ilmetä, hänen ihmeensä tapahtua. Meidän tulee harjoitella tätä uskoa, suunnata mielemme oikein, riippua kiinni Jumalan lupauksissa – silloin aikaa myöten saamme nähdä uskon hedelmää.

Mitä siis haluat tänään? Mitä odotat Jumalalta? Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. Mark.11:24.

Oletko koskaan joutunut toteamaan, että sinua ei kuunnella? Ehkä olet aika useinkin huomannut, että sinua ei ymmärretä? Liian usein sinusta tuntuu, että kukaan ei välitä?

Se kuuluu ihmisen osaan. V.A.Koskenniemi runoili aikoinaan: Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot. (Elegioja 3). Job valitti tuskansa keskellä, kun Jumalakin oli hiljaa: Olen itseni kanssa yksin (Job 9:35). Myös Paavali sai kokea hylkäämisen tunteita: Kun ensimmäisen kerran puolustauduin oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin. 2.Tim.4:16.

Toisaalta Raamattu viestii meille myös lohduttavia näkymiä. Mooses rohkaisi seuraajaansa Joosuaa: Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Hengellinen elämä vaatii sisäisen rauhan säilyttämistä ja yksinäisyyteen vetäytyminen on silloin hyödyksi. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Mark.1:35. Sekä yksinäisyys että ihmisten paljous voi olla ahdistavaa, jos se ei ole vapaaehtoista.

Tärkeintä on saada kokea Jumalan läsnäoloa, hengen elähdyttävää voimaa, lämpöä ja rakkautta – tapahtuu se sitten seurakunnan keskellä tai jossain, missä ei ole ketään muuta ihmistä läsnä. Jumalan sanan kautta voimme ymmärtää oman arvomme, tiedostaa elämämme ainutlaatuisuuden, käsittää kutsumuksemme merkityksen. Niinpä jos tunnemme itsemme yksinäisiksi, väärinymmärretyiksi, syrjään sysätyiksi, silloin on hyvä ymmärtää ja käytännössäkin kokea: Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28. Voin olla varma, että Jumala on läsnä minun elämässäni, taivaan enkelit kulkevat kanssani, edesmenneet pyhät kantavat minusta huolta (kuinka kukin sen ymmärtää) ja en ole missään suhteessa yksin jätettynä täällä, en hylättynä enkä unohdettuna. Mikään vääryys ei minua hallitse vaan oikeus toteutuu – Herra siitä huolehtii.

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Hepr.12:1-2.

Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Room.1:2-3.

Joskus keskittyminen herpaantuu ja alamme höpötellä niitä näitä. Jokin ärsyttää ja siitä pitää vääntää mahdollisimman iso rautalankainen esitys. Joskus vain uskonkiihkon laineet alkavat pärskyä ja kaikki kastuvat kuin huvipuiston tukkijoella. Niinpä tarvitsemme korjausliikettä ja paluun keskipisteeseen. Mikä olikaan meidän karttamme origo? – Jeesus.

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. 2.Piet.3:18.

Ketäpä ei vaivaisi itseriittoisuus aika ajoin, kukapa ei joskus näkisi itseään viisaana, uskossa kasvaneena? Mutta itsetuntemuksemme ei aina riitä, näemme helposti harhoja ja kuvittelemme olevamme ”jotakin suurta” niin kuin noita Simon (Ap.t.8:9). Tarvitsemme ympärillemme niitä ihmisiä, joilla on hyvä arvostelukyky, paljon rakkautta, mutta myös katse, joka näkee lävitsemme. Tarvitsemme profeettoja. Profeetat eivät aina täytä ihmisten odotuksia ja ennusta tulevaisuutta. He ennustavat aika hyvin myös menneisyyttä ja analysoivat nykyisyyttä.

Nimittäin olemme joskus kuin Jaakobin pojat, jotka eivät kertoneet isälleen, mitä tiesivät, vaan salasivat Joosefin kohtalon. He jatkoivat tuon salaisuuden säilyttämistä vuosikaudet. Kun heidän omaatuntoaan ravisteltiin, he heti sanoivat ”Olemme rehellisiä miehiä”! (1.Moos.42:11). Raamattu on siitä hyvä kirja, että se luotaa ihmisen sielunelämää niin lahjomattomasti. Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: ”En minä mitään tehnyt.” Sananl.30:20.

Tarvitsemme ravistelua, että pääsemme eroon itseriittoisesta asenteestamme ja voisimme löytää syvän ja aidon riippuvuuden Herrasta. Tarvitsemme profeetallista sanaa ulkoapäin ja ilmestyksen henkeä sisältäpäin. Tarvitsemme oman heikkoutemme ja vajavuutemme tunnistamista, jotta voimme tarttua kiinni Jumalan lupauksiin ja tulla ensirakkaudessa yhä uudelleen Kristuksen luo. Vain hän voi tyydyttää meidän sielumme kaipuun. Vain hän voi navigoida meidät satamaan. Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Joh.6:68.

Rohkaisen sinua tänään kääntymään Kristuksen puoleen ja tunnistamaan hänessä kaiken elämän lähteen, jokaisen rikkauden antajan, todellisen valon tässä pimeydessä, lampaiden paimenen ja uskollisen rakkauden – syntiemme sovittajan. Hän on sinun elämäsi elinehto, minun myös. Kun pidämme kiinni hänestä, kun uskomme häneen, kun palvelemme häntä, kun annamme sydämemme hänelle – hän kantaa, hän pelastaa, hän vie perille. Hän ei petä omiaan, vaan on loppuun asti luotettava.

Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani! Ps.18:47.