RSS

Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2018

Toimiva usko kasvaa

Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Luuk.17:14.

Jeesuksen tekojen oli tarkoitus synnyttää uskoa – pelastavaa uskoa. Mutta uskokin on kasvavaa ja kehittyvää laatua ja syntyy vähitellen. Kun saamme kokea Jumalan armoa ja hyvyyttä, usko lähtee meissä kasvamaan. Spitaaliset miehet, joista Luukas kertoo, olivat kuulleet Jeesuksesta ja siitä, että hän paransi ihmisiä. Heissä oli syntynyt uskoa, että hekin voisivat parantua. He kääntyivät Jeesuksen puoleen ja pyysivät apua. On merkille pantavaa, että he eivät heti parantuneet, Jeesus vain kehotti heitä menemään pappien pakeille. Se kuului Mooseksen antamiin ohjeisiin. Papit totesivat, oliko spitaali parantunut vai ei.

Miesten usko ilmeni niin, että he lähtivät liikkeelle, vaikka eivät olleet parantuneet. He ottivat Jeesuksen sanat todesta – he tottelivat sanaa. Kun usko liikutti heitä, he paranivat: Mennessään he puhdistuivat.

Kuitenkin vain yksi kymmenestä ymmärsi palata kiittämään Jeesusta. Voitaneen sanoa, että kaikki kymmenen paranivat, mutta vain yksi pelastui. Uskon kehittyminen pelastavaksi uskoksi on herkkä ja helposti haavoittuva prosessi eikä se aina mene ihan putkeen. Usko voi jäädä puolitiehen, kehitys katketa kesken. Se muistuttaa silloin keskenmenoa tai tilannetta, jossa kasvi tuottaa kukkia, mutta ei tuota hedelmää. Ikävä kyllä, olen nähnyt monta kertaa tämän keskenmenon tapahtuvan.

Voimme siis rohkaista itseämme ja ymmärtää: usko syntyy kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan. On vain varottava, ettemme jätä uskon synnyttäjää huomiotta. Kun usko saa meidät kiintymään uskon antajaan – perustajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr.12:2) – Jeesukseen, silloin se tuottaa uskon varsinaista hedelmää – pelastusta ja siihen kuuluvia lahjoja. Uskon on tarkoitus luoda kiintymystä Kristukseen, synnyttää ikuinen rakkaussuhde Vapahtajaamme. Uskon on tarkoitus kasvaa niin lujaksi, että se kantaa meidät taivaaseen asti.

Tähän meillä on kaikilla mahdollisuus päästä, vaikka synnin spitaali olisi runnellut meitä. Älkäämme tyytykö menemään pelkästään pappien luo, vaan menkäämme itse Kristuksen luo, hänen jalkojensa juureen. Siellä meille avautuu uusi maailma ja saamme juoda elävien vetten lähteistä ja elää ikuisesti. Usko huipentuu, kun saamme syödä elämän puusta.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Toimiva usko kasvaa

Kirjoittanut : 30.6.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sinun kilpesi on Jumala

Herra tukee horjuvia, maahan painetut hän nostaa jaloilleen. Ps.145:14.

Herra on sinunkin turvasi. Mitä enemmän sinua painetaan, sitä vahvemmin Jumalan käsi tukee sinua. Mitä enemmän he pilkkaavat sinun uskoasi, sitä enemmän Jumala sinua siunaa. Mitä tylymmin he torjuvat sinut, sitä lujemmin Herra painaa sinut syliinsä.

Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan. Ps.109:3.

Heidän suunsa on täynnä ilkeitä juoruja ja pahoja puheita. He uskovat valheita ja virittävät ansoja tiellesi. He ovat kateellisia ja haluavat sinulle pahaa. Mutta Herra on sinun vierelläsi, suojelee sinua ja puolustaa sinua. Sinun ei tarvitse pelätä.

Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita. Ps.109:31.

Sinä saat pitää suuntasi vakaana ja rauhassa keskittyä kutsusi toteuttamiseen. Sinä saat myös ystäviä ja esirukoilijoita. Jumalan enkelit seuraavat sinua kaikkialle. Kun sinun vihamiehesi lähettävät palavia nuolia sinua kohti, Jumala suojelee sinua kilvellään.

Pyhä Henki puhuu sinulle ja antaa eläviä sanoja, jotka virvoittavat sinun sieluasi. Hän puhuu sinulle lohduttavasti eikä mikään masentuneisuuden henki pääse sinua lannistamaan. Hän vaalii sitä tulta, joka sinun lampussasi palaa. Sinä saat rikkautta Jumalan varastoista – taivaallista rikkautta – ja hän pitää huolta sinun toimeentulostasi. Hän siunaa sinun kotiasi ja perhettäsi.

Katso, sinun tulevaisuutesi on hyvä, sinun elämäsi siunattu. Sinun kauttasi saavat siunauksia toisetkin. Sinun palvelutyösi hedelmä on runsas, sillä Jeesus Kristus on luvannut:

Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Joh.15:5.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sinun kilpesi on Jumala

Kirjoittanut : 28.6.2018 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu

 

Älkää olko murheellisia

He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä. Neh.8:8.

Uskonoppinut Esra oli juhlamenojen ohjaajana, kun pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset viettivät uudenvuoden juhlaa Vesiportin aukiolla Jerusalemissa. Se tapahtui syyskuun loppupuolella, (vuosi oli jotakin 400 ja risat eKr.) olihan kokoonnuttu juhlimaan uutta vuotta ja suurta sovituspäivää ja lehtimajanjuhlaa. Tämä juhlakokonaisuus on profeetallinen ja toteutuu, kun Jeesus tulee toisen kerran, kun Israel kääntyy, kun ylösnousemus tapahtuu. Juutalaisten kääntymisestä Paavali sanoi: Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! Room.11:15. Kääntyminen ei ole kenellekään helppoa, juutalaisille se on kaksinkertaisen vaikeaa. Sakarja kuvaa tätä parannuksenteon kipeyttä: Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. Sak.12:10.

Näemme Raamatussa joidenkin asioiden toistuvan, kun ensin on esikuvia ja profetioita ja jotakin tulevaa asiaa valotetaan eri puolilta. Joissain asioissa otetaan uusintakierroksia. Israelin seurakunnan uudistuminen on yksi tällainen alati toistuva teema Jumalan sanassa. Niinpä uuden aikakauden syntymistä, uuden luomista ja ylösnousemuksen todellisuutta aivan kuin varovasti raotetaan meille Esran lukiessa Vesiportin aukiolla lain kirjaa. Kerrotaan:

Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Neh.8:9.

Minulle tapahtui sama, kun luin tätä. Kyyneleet alkoivat valua. En osaa sitä selittää. Mikään ajatuskulku ei ollut sen takana. Eikä se johtunut mistään erityisestä myötätunnosta. Tunteet vain lähtivät liikkeelle kuin kevätjäät. Jumalan henki vaikutti sen. Hän antoi minulle tämän hetken, nämä kyyneleet, sisäisen vaikutuksen, että sydämeni vavahteli tätä lukiessa. Jos sitä voi selittää, niin siinä vain nousi esiin Jumalan sanan merkitys, sen monumentaalinen voima ja samalla sen herkkyys ja kyky ravistella sisäistä maailmaamme. Sain taas muistutuksen siitä, että sana ei ole ainoastaan älyllisen pohdiskelun ja loogisen ymmärtämisen haaste, vaan sana on elämän eliksiiriä koko sielulle – myös tunne-elämälle. Syvä, harras, vakava ja samalla iloinen mieliala valtasi minut – sekoitus kaikkia tunteita ja yleviä ajatuksia. Kuten totesin, tuo kertomus on välähdys tulevasta historian käänteestä, kun koko Israel pelastuu ja meidätkin temmataan mukaan, olimme jo haudassa tai vielä elossa. Odotamme mahtavia asioita. Uskossa voimme jo nähdä niistä välähdyksiä.

Ja kaikki lähtivät aterioimaan, ja he lähettivät maistiaisia ja viettivät suurta ilojuhlaa, sillä he olivat ymmärtäneet sen, mitä heille oli puhuttu. Neh.8:12.

Mutta oikeastaan myös tämä vaatimaton blogini on tätä samaa: maistiaisia, Jumalan sanan selitystä, surua siitä että olemme niin penseitä, itkua kun elämä koettelee, ilojuhlaa siitä että Jumala puhuu sentään vielä. Siunatkoon Herra sinuakin, että saat itkeä ilosta Jumalan kasvojen edessä ja virkistyä hengessäsi.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Älkää olko murheellisia

Kirjoittanut : 26.6.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Muistutanko yhtään esikuvaani?

Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne. 2.Kor.13:3.

Korinttilaiset halusivat poimia rusinat pullasta ja hyödyntää uskoa ollakseen terveitä ja vahvoja, menestyviä ja siunattuja – aivan kuten mekin. Mutta uskoa ei voi hyödyntää niin, että valikoi siitä vain miellyttävät asiat.

Olemme kutsutut seuraamaan Jeesusta ja kasvamaan siinä vähitellen hänen kaltaisikseen. Jos jokin vastoinkäyminen kohtaa meidät, voimme kysyä, kokiko Jeesus samanlaista. Jos hänkin koki vastaavaa, voimme lohduttaa itseämme sillä, että saamme kokea samoja asioita kuin hän ja kärsiä samoja koettelemuksia. Pilkattiinko Jeesusta? Erittäin pahasti. Jos saan ihmisten taholta pilkkaa osakseni, voin onnitella itseäni – saan tilaisuuden olla Jeesuksen kaltainen. Jos pastorit hyökkäävät minua vastaan ja kritisoivat minua, voin tutkia, onko asiassa perää. Vai hyökkäävätkö he vain minun persoonaani vastaan? Eivätkö he siedä sitä, että olen joistain asioista eri mieltä? Jeesus joutui fariseusten ja saddukeusten hampaisiin. Voin siis iloita, jos aikani hengellinen eliitti käy sotaan minuakin vastaan.

Tätä luetteloa voi jatkaa ja päätyä kysymään: Muistuttaako tässä minun elämässäni mikään Jeesuksen elämää? Joudunko kohtaamaan samanlaisia vastoinkäymisiä? Uhataanko minua kivittämisellä? Haluavatko he minut peräti pois päiviltä? Väittävätkö he joka välissä minua vastaan? Etsivätkö he alituisesti jotakin sanaa, josta voivat väitellä kanssani? Vääntävätkö he minun ajatuksiani kieroon? Yrittävätkö he koko ajan saada minut ansaan? Vainoavatko he minua?

Siinä on se hyvä puoli – on se vastustus lievää tai törkeää – että mitä enemmän risti kuuluu elämääni, sitä enemmän muistutan Herraani ja Mestariani. Sitä lähemmäksi pääsen Vapahtajaani, sitä enemmän minussa virtaa hengen luoma elämä, sitä kirkkaammin voin säteillä Kristuksen valoa! Lopulta on niin, että alan ymmärtää, mitä Paavali sanoi, kun hän kirjoitti:

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Jokaista Kristuksen opetuslasta kutsutaan ristin kantamiseen – myös sinua. Sinua kutsutaan tänään ristin hyväksymiseen, ristin vastaanottamiseen ja kunnia-asiana pitämiseen. Vain sen kautta pääsemme syvähengelliseen elämään, sellaiseen uskossa kasvamiseen, että voimme välittää Jumalan elämää toisillekin.

Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. 2.Kor.4:12.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Muistutanko yhtään esikuvaani?

Kirjoittanut : 24.6.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Autuaita ovat hylätyt

Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Luuk.15:4.

Joskus ihmisparka voi tässä kylmässä maailmassa tuntea itsensä arvottomaksi. Jokainen kohtaa tilanteita, jolloin tulee hylätyksi, sivuun työnnetyksi, vähätellyksi, maahan poljetuksi. Itsemurhaluvut ovat valitettavasti karmeat. Vaikka elämä on kovaa, on vaikea ymmärtää, miksi niin moni päätyy niin täydelliseen epätoivoon. Jeesus etsii näitä epätoivoisia ihmisiä, mutta usein he eivät halua tulla löydetyiksi. He haluavat mieluummin päästä rauhaan koko elämästä, koko tästä kurjuudestaan, kaikesta pelkäämisestä ja huolien kantamisesta, kaikesta sivullisuuden ja vähäpätöisyyden tunteestaan, kaikesta epäonnistumisen kokemuksista, pettymyksistä rakkaudessa jne. He eivät tiedä, että Jeesus on valmis hylkäämään 99 lammastaan ja hakemaan yhden ainoan kurjan lampaan pois mistä vaan – ulvovasta korvesta, pimeästä louhikosta – ja tuomaan kotiin. He eivät tiedä, että hylkäämisestä voi toipua, kun joku etsii heidät käsiinsä eikä sen jälkeen hylkää ikinä.

Ei ole yhdentekevää, minkälaiseen elämänkatsomukseen olemme kasvaneet. Joissain kodeissa kaikesta päättäen ei osata kertoa lapsille evankeliumia. Ei osata kertoa, että Jeesus rakastaa, Jeesus on hyvä paimen, joka huolehtii kaikista. Jos sen sanoman on lapsena kuullut, ei sitä voi unohtaa, kun tulee hätätilanne. Luulen, että ihmisten epätoivo heijastaa heidän jumalakuvaansa – tarkemmin sanoen Jumalan puuttumista.

Mutta arvottomuus voi silti kahmaista kylmään kouraansa. Elämän synkkinä hetkinä voi olla vaikea nähdä omaa arvoaan, tiedostaa elämän ainutkertaisen lahjan merkitystä. Minäkin olen kokenut arvottomuutta dissosiaatiohäiriöni vuoksi. Se on trauma, joka syntyy jo vauvaiässä. Lastensuojelu on olemassa sitä varten, että näitä traumoja ei syntyisi.

Jeesus tuo toivon myös traumatisoituneille, sillä hän voi palauttaa jokaiselle hänen ihmisarvonsa. Hän voi ohjelmoida kaltoin kohdellunkin ihmisen mielen uudelleen. Hänellä on kyky tehdä uudeksi. Hän voi parantaa ruumiin ja mielen, hän voi antaa toivon toivottomalle, hän voi auttaa meitä löytämään merkityksen elämälle vammaisenakin. Hän tekee sitä hyvän paimenen tavalla, kun hän tuo kadonneen lampaansa kotiin ja hoivaa tätä. Hänellä on antaa jokaiselle tulevaisuus ja toivo. Huonoksi ja kelpaamattomaksi itsensä tunteva saa hänen kanssaan huomata olevansa kelvollinen ja hyväksytty ja sitäkin enemmän – syvästi rakastettu. Kristuksen kanssa saamme ikään kuin uuden nimen, uuden identiteetin, johon kuuluu luottamus hyvään tulevaisuuteen. Hän vapauttaa meissä olevat voimavarat, vammaisuuden ja hylkäämisen, kaltoin kohtelun ja tuomitsemisen kahlehtimat voimavarat ja lähettää meidät vapauteen, elämään täydesti ja kokonaisesti, uskossa terveinä, toivossa vahvoina, rakkaudessa uskollisina.

Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Ef.3:17-19.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Autuaita ovat hylätyt

Kirjoittanut : 22.6.2018 Kategoria/t: Rohkaisu