Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2018

Oletko koskaan ollut hämmentynyt siitä, millaisia näyttelijöitä ihmiset osaavat olla, kun he haluavat esiintyä edukseen seurakunnassa. Seurakunta on ympäristö, joka inspiroi meitä esittämään parempia ihmisiä kuin olemme. Me hymyilemme, olemme kohteliaita, teeskentelemme ystävällistä silloinkin, kun tekisi mieli lyödä. En tiedä, onko tämä paha asia, mutta sosiaalinen elämä kaikkine teeskentelyineen ei minua ainakaan inspiroi. Pidän Kiven Seitsemästä veljeksestä, koska se on niin rehellinen kirja. Samasta syystä pidän Raamatusta.

Raamatussakin on omat tekopyhänsä, mutta yleensä ihmiset kuvataan realistisen rehellisesti. Pahat on pahoja, huijarit huijareita – ja Jumala rakastaa heitä kaikkia. Daavid oli äärimmäisen jalo ihminen, mutta hänkin lankesi vakaviin synteihin, jotka Raamattu kuvaa lahjomattomasti. Pietari oli Jeesuksen lähin mies, mutta petti Herransa pahasti.

Ota se rohkaisuna. Jos sinäkin olet joutunut tutustumaan oman persoonasi pimeisiin puoliin, voit rohkaistua siitä, että myös eräillä Jumalalle rakkailla ihmisillä oli pimeät hetkensä. Jumala ei heitä hylännyt. Päinvastoin – he saivat sitä suuremman armon.

Kun Jumala näkee, että me olemme nöyrtyneet ja tunnustaneet vikamme, hän auttaa meitä selättämään omat heikkoutemme. Jumala ei etsi käyttöönsä vahvoja ja täydellisiä, vaan heikkoutensa tuntevia ihmisiä. Ihminen ei kestä menestystä kovin hyvin – vain itsensä kurjaksi ja ansiottomaksi tuntevalle Jumala voi uskoa siunauksiaan. Nöyrä ja koeteltu ihminen ei ylpisty, hän ei ota kunniaa Jumalan teoista.

Jos sinä tunnet itsesi perinpohjin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja sinun suurin toiveesi on saada syntisi anteeksi, sinä olet Jumalalle käyttökelpoinen ihminen. Paavali tiesi tämän:

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2.Kor.12:9.

Niinpä voimme peilata itseämme Raamatun henkilöitä vasten ja oppia tuntemaan kurjuutemme, mutta oppia myös tuntemaan Jumalan armon – sen rakkauden joka nostaa heikon ylös, antaa turvan turvattomalle, johdattaa eksynyttä, pelastaa vaaroissa, vie tasaiselle tielle. On vapauttavaa, kun saa olla oma itsensä – Jumalan kasvojen edessä saamme rohkeuden olla sellaisia kuin olemme. Ihmisille emme uskalla näyttää haavoittuvuuttamme, mutta Jumala tuntee meidät joka tapauksessa.

Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Matt.9:2. Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Matt.9:22.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että suuret ideat toistuvat Jumalan luomakunnassa erilaisina versioina? Kerubeilla oli erilaiset kasvot: ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Luonnontiede sanoo tämän vähän eri sanoin: kädelliset, kissaeläimet, nautaeläimet ja linnut. Mutta ne ovat kuin kantamuotoja, joita sitten varioidaan. Sama tapahtuu ideoiden tasolla ja Raamattu heijastaa erilaisia kehitysasteita uskontoon liittyvissä asioissa: temppeli, kaste, pappeus, avioliitto, sovitus, pelastus…

Voimme nähdä perusmuodon sovituksesta, kun anteeksiantamus astuu voimaan verenvuodatuksen kautta. Jo paratiisissa vuodatettiin eläimen verta, jotta Aadam ja Eeva saisivat jatkaa elämäänsä. Sitten sovitus sai uutta syvyyttä, kun Kain murhasi Aabelin. Eläinuhrin rinnalle tuli ihmisuhri. Nämä kaksi variaatiota elivät rinnakkain, kunnes Kristus paljasti meille, millainen Jumalan suunnittelema sovitus oikeasti oli.

Entä avioliitto? Aabrahamin palvelija nouti Iisakille morsiamen, Raakelin, joka oli koskematon neitsyt. Sitten Daavid, tuleva kuningas, otti vaimokseen Abigailin, Nabalin lesken. Lopulta Jeesus tuli maan päälle etsimään itselleen morsianta. Hän kohtasi oman ’Raakelinsa’ Sykarin kaivolla. Huomaamme näissä tapahtumissa sekä samankaltaisuuksia että eroja.

Näissä rinnastuksissa huomaamme, kuinka Raamatun ilmoitus jostakin uskolle tärkeästä asiasta muuttuu ja kehittyy. Emme näe mitään kiveen hakattua totuutta, vaan näemme Jumalan näkemyksen joka joustaa, joka on täynnä armoa. Siinä on erilaisia särmiä ja se on monivivahteinen. Jos Jumalan laki, joka annettiin Siinain vuorella olikin kirjoitettu kivitauluihin, niin kirkastusvuorella Jeesus otti vastaan Jumalan elävät sanat ja sanottiin: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Mark.9:7. Mooseksen lain tilalle tuli Kristuksen laki. Pietarin into rakentaa majoja kaipaa tässä yhteydessä rinnalleen lehtimajanjuhlan kuvastoa.

Uusi ilmoitus ei ole vanhan kumoamista, se on vanhan vahvistamista ja samalla uudeksi luomista. Siinä voi olla mukana vanhan kumoamistakin, mutta uutta rakennetaan kuitenkin vanhan päälle. Näin syntyy kasvua, joka muistuttaa vuosirenkaita. Ehkä ortodoksisuudesta tunnettu sipuli on juuri sellaisen symboli? Usko kehittyy kerroksittain vähän kuin maakerrosten sedimentit.

Opimme tämän avulla ymmärtämään Raamattua. Löydämme uuden liiton asioista tuttuja piirteitä, kun vertaamme niitä vanhaan liittoon. Sillä tavalla saamme näkemykseen syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Voisimmeko ymmärtää kasteesta paljon mitään, jos meillä ei olisi kasteen esikuvia, jotka löytyvät Vanhasta testamentista? Sana selittää sanaa. Jeesus vahvisti tällaisen menetelmän Raamatun tutkimisessa sanoessaan:

Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa. Matt.13:52.

Rohkaiskoon tämä sinua lukemaan paljon Raamattua ja löytämään sieltä – niin kuin muistipelissä – niitä kuvapareja, jotka kasvattavat sinun ’viisautesi varastoa’. Jumala on luvannut antaa viisautta sille, jolta sitä puuttuu (Jaak.1:5).

Silloin Simson sanoi: ”Tällä kertaa filistealaiset saavat syyttää itseään siitä, että minä kostan heille.” Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun. Hän sytytti soihdut ja laski ketut irti filistealaisten viljapelloille. Näin hän poltti kaiken, niin lyhteet kuin leikkaamattoman viljan, ja lisäksi viini- ja oliivitarhat. Tuom.15:3-5.

Simsonin vanhemmat olivat hurskaita ihmisiä ja Simsonin syntyessä he saivat pojastaan hyviä profetioita. Hänestä sanottiin: Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen. Tuom.13:5. Simsonin piti elää raittiisti ja nasiiri-sääntöjen mukaan. Hän oli kuitenkin ”naisiin menevä” ja väkivaltainen. Hän ei joka suhteessa vastannut vanhempiensa toiveita – eikä ihan Jumalankaan. Mutta kuitenkin Jumala käytti häntä juuri siihen tehtävään, johon oli tarkoituskin: Israelin vapauttamiseen filistealaisten yliherruudesta.

Jumala näyttää usein valitsevan käyttöönsä henkilöitä, joita ihmiset eivät valitsisi. Rahab oli seksityöläinen, mutta hänet kuvataan uskon sankarina: Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan. Hepr.11:31. Jeesus kuvaa laupiaan samarialaisen tapauksessa henkilöä, joka oli Jumalan mielen mukainen, vaikka kuului halveksittuun kansanryhmään. Paavali oli väkivaltainen seurakunnan vainooja, mutta Jumala näki hänessä ainesta apostoliksi.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. 2.Kor.5:16.

Onko meillä taivaallista silmävoidetta nähdä lähimmäisemme kuin Jumala näkee? Havaitsemmeko kanssakulkijassa ainesta mihinkään keskinkertaisuutta kummempaan? – Onneksi Jumala tuntee kättensä työn ja kaiken potentiaalin, jota hän on sijoittanut meihin. Hän tietää, mitä tarkoitusta varten hän on muovannut meihin niitä ominaisuuksia, jotka joidenkin mielestä tekevät meistä peräti outoja ja kummallisia otuksia. Tärkeintä on, että olemme itse tietoisia siitä, mihin suuntaan Jumala meitä työstää, että meillä on kutsumustietoisuus ja Jumalalta saatu taakka sydämellä. Vastuu elämäntyön tekemisestä voi olla suurempi taakka kuin synti – synnithän saadaan anteeksi, mutta elämäntyötä ei voi vierittää toisten vastuulle.

Meidän on siis päästävä yli alemmuuden tunteesta ja vietävä puutteemme Jumalalle. Kun antaudumme hänelle tyhjin käsin, hän voi meidän heikkouttamme hyödyntää ja lähettää elopellolleen työhön. Minäkin olin pikkulapsesta asti heinäpellolla töissä – aluksi muiden tiellä, mutta sitten kannoin tappeja ja vähitellen opin myös laittamaan heiniä seipäille. Pienestä voi aloittaa ja olla ainakin oikeassa paikassa. Jumala auttaa sitä, joka tekee minkä voi (Mark.14:8). Tosi työmieskin jaksaa ponnistella ja tehdä työtä, kun tietää, että taakka kevenee sitä mukaa kuin työ edistyy ja lopulta päivätyön tehtyään olla oikeutettu jopa palkkaan.

Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.

Joskus vuosikymmeniä sitten kävimme jouluna hautausmaalla viemässä kynttilämme mekin, vaikka meillä ei ollutkaan omaisia siellä. Sytytimme kynttilämme haudalle, jossa oli hautakiven mukaan uskova vainaja. Hänen hautakivessään luki ’Jeesus’ isoin kirjaimin. Se oli kirjoitettu hepreaksi ישוע ja muotoiltu niin että se muistutti seitsenhaaraista kynttilänjalkaa (menoraa).

Seitsenhaarainen kynttilänjalka kuvannee omalla tavallaan Kristuksen ruumista. Alimmainen haara on vanhan liiton seurakunta, seuraava haara uuden liiton seurakunta ja ylin haara ehkä tuhatvuotisen valtakunnan aikainen seurakunta. Näin tulkittuna se siis edustaa seurakunnan suuria historiallisia linjoja. Jokaisessa kaksoishaarassa on seitsemän mantelinkukkaa ja uskon niiden edustavan hengellistä uudistumista. Kutakin haaraa varten on siis varattuna kanta (uskoontulo) ja kolme uudistumista. Jobin kirjassa on kuvaus parannuksesta ja uskoontulosta ja sitten sanotaan:

Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa. Job 33:29-30 KR33.

Rohkaiseeko tämä sinua? Antaahan tämä vertauskuva, joka on kätketty seitsenhaaraiseen kynttelikköön, meille uskalluksen odottaa uudistumisen aikoja. Voimme luottaa siihen, että Jumala on niitä meille varannut, sekä yksilöinä että seurakuntina. Aina kun uudistumme ja kasvamme, voimme nostaa lamppumme ylemmäksi. Kun kasvamme, kasvamme yhä lujemmin kiinni runkoon, joka on itse Kristus. Jokainen haara voi kokea olevansa erillinen, mutta kaikki kuitenkin kiinnittyvät runkoon ja ovat yhtä kappaletta.

Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. 1.Kor.12:20.

Jumalan työ jakautuu seurakunnassa seitsemään liekkiin. Lamput kuvaavat Jumalan sanan valovoimaa. Lamput on asetettu niin että ne valaisevat lampunjalan edustaa. Ilmestysmajan sijoittelusta voimme päätellä, että ne siis näyttävät valoa pohjoiseen ilmansuuntaan. Oletko huomannut tämän? Suurin osa kristikunnasta sijaitsee maapallon pohjoisilla leveysasteilla.

Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä… Ilm.4:5.

Uudistus tulee – oletko valmis?

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. 1.Piet.2:4.

Meitä kutsutaan Jeesuksen luo monin tavoin evankeliumeissa ja apostolien teksteissä. Mutta emme löydä Uudesta testamentista mitään erityistä kaavaa, miten ihmiset tulivat Jeesuksen luo. Koska uskoon tulo tapahtuu sydämen tasolla, emme näe sitä luonnollisin silmin. Alkuseurakunta kuitenkin rekisteröi ihmisten uskoon tulemisen ja antoi sille hyväksyntänsä. Seurakunnan hyväksyntä vahvistettiin julkisesti kasteessa.

Meidän aikanamme on tullut tavaksi vaatia jättäytymistä tai jonkinlaista julkista ratkaisun tekemistä. On kädennostoja ja alttarille tulemista rukouksineen. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta on väärin vaatia kaikilta samanlaista uskoon tulemista. Toinen tulee uskoon yksinään, toinen vasta pitkän maanittelun jälkeen suurkokouksessa. Toinen tekee asiat hiljaisesti, toinen äänekkäästi. Kasteen oli tarkoitus tasoittaa tätä yksilöllisyyttä, mutta nykyään on vaikea toteuttaa alkuseurakunnan käytäntöjä, koska kirkoissa on käytössä lapsikaste. Uskovien kasteen omaksuneet eivät hekään oikein huomioi kasteen merkitystä uskon julkisena tunnustamisena.

Niinpä meillä on näitä käden nostamisia, alttarille tulemisia, jättäytymisiä ja todistamisia – mitä nyt milloinkin ihmiset keksivät vaatia. Olennaista on kuitenkin sydämen ratkaisu ja päätös lähteä seuraamaan Herraa. Muistan eräänkin episodin, kun Yli-Vainion kokouksessa oli paljon ’mummuenergiaa’ ilmassa – siis vanhojen uskovien aikaansaamaa hengen nostatusta, jossa yllytettiin erästä henkilöä jättäytymiseen. Kun hän oli sen tehnyt, minua yllytettiin puhumaan hänen kanssaan puhelimessa. Ilmaisin iloni siitä, että hän oli tullut uskoon, mutta muuten ei keskustelusta oikein tahtonut tulla mitään. Usko ei hänelle merkinnyt suuria ilonpurkauksia. Hänen äänensä kuulosti hyvin masentuneelta ja väsyneeltä. Tiesin, että taustalla oli huumeriippuvuutta ja koin vähän kiusalliseksi yrittää tsempata häntä. Olimme molemmat osaltamme mummuenergian uhreja.

En epäillyt hänen uskonsa aitoutta. Näin jopa hänestä unen, jossa tapasin hänet taivaassa. Mutta huumeriippuvuus aiheuttaa suurta kärsimystä koukkuun joutuneille. Tunnen suurta myötätuntoa, mutta myös suurta avuttomuutta. Joku on saattanut minunkin omituisuuksiani ja kummallisia tekojani luulla huumeiden aikaansaannoksiksi, mutta en ole huumeita koskaan edes nähnyt saati käyttänyt. Alkoholistakin vapauduin kerralla. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että hän varjeli minua, etten hullutellut elämääni ihan pilalle.

Autetaan siis, siskot ja veljet, niitä jotka kärsivät päihteistä ja huumeista. Ei tehdä uskoon tulon muodollisuuksista mitään numeroa, vaan keskitytään rohkaisemaan, kannustamaan ja tukemaan. Epäuskon laineet lyövät kohtalokkaan kovaa näitä muutenkin heikkoja lähimmäisiämme. Vihollinen syyttää heitä herkeämättä ja haluaa pitää heidät taulutusnuorassaan.

Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. 1.Tess.5:14.