Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2018

Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” 1.Sam.7:12.

Olen kiitollinen Herralle, että hän on antanut inspiraatiota kirjoittaa tämän sarjan, jossa nyt (elokuussa 2018) on päästy välitavoitteeseen: kahden vuoden ”sirut” on saatu kokoon, yhteensä 730 lyhyttä kirjoitelmaa hengellisen elämän vahvistukseksi. Olen kiitollinen kaikista lukijoista ja siunaan teitä, jotka olette olleet kiinnostuneita.

Vähän tilastoa: kävijämäärän mittaaminen on jäänyt arvion varaan, koska sähköpostien lukemisesta ei voi saada varmaa tietoa. Tilaajalukijoita on kuitenkin ollut viime aikoina 300 hengen luokkaa joka toinen päivä ja some-lukijoita on ollut noin 80 per päivä, yhteensä siis reilut 200 henkeä per päivä.

Onhan saavutettu taso kuitenkin jonkinlainen ihme – en olisi päässyt siihen ilman Jumalan apua, jota hän on armossaan antanut. Sivustot ovat myös pysyneet pystyssä, kukaan ei ole kaapannut eSirua tai Uskon kilven sivustoa. Työtä on voitu tehdä rauhassa. Kaikesta tästä voin olla kiitollinen.

Tämä sarja jatkuu syyskuun alusta 2020, jolloin uusia postauksia ilmestyy joka toinen päivä. Uudet postaukset julkaistaan myös rinnakkaisblogissa täällä: esiru.blogspot.com.

Lukijat, jotka kaipaavat Raamattu Kansalle -käännöstä, voivat lukea rinnakkaisblogia On kirjoitettu. Myös tämän eSirun kanssa samankaltaisissa kehyksissä toteutetun blogin voi tilata sähköpostiin. Facebookissa seurataan tätä versiota elokuun loppuun 2020, mutta sen jälkeen Facebookissa seurataan eSiru-sarjaa.

Herra on ollut meidän apumme ja meidän kaikkien turvanamme kuluneina vuosina. Sinä olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan. Ps.61:4. Sinä saat olla varma, että Herra on sinunkin kanssasi ja auttaa sinuakin. Hänen uskollisuutensa on varma ja hänen lupauksensa on tänäänkin voimassa:

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.

(Artikkeli päivitetty elokuussa 2020.)

Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2.Tim.4:7.

Paavalin tultua vanhaksi hän aavisti loppunsa ja tiesi pian siirtyvänsä tästä ajasta iäisyyteen. Hän ei vaikeroinut hukkaan heitettyä elämää, vaan katsoi tyytyväisenä taaksensa – hän oli elänyt oikein, kilpaillut hyvän uskon kilpailun ja lähestyi nyt maalia vahvana, voitonriemuisena.

Minäkin olen jo sen verran ikääntynyt, että annan itselleni luvan ikävöidä taivaan kotiin ja ajatella ajan rajan ylittämistä toivorikkain mielin. En ole ollut mikään uskon sankari, mutta olen tehnyt mitä olen kyennyt, oman pienen osani Herran elovainiolla. Tämän ulkonaisen väsymykseni kanssa voin jo tähytä siihen maahan, jossa minua odottaa lepo.

Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Hepr.4:9.

Näitä ajatuksia nousi mieleeni, kun katselin videonpätkää, jossa Discovery-sukkula palasi lennoltaan maahan. Kauniisti se liiti, iso kömpelön näköinen kone. Maallikkona luulisi, ettei se millään osu sille pienelle kiitoradalle, joka sitä odottaa. Luulisi, että se saattaisi helposti mennä sivuun. Jos vaikka jokin tuulenpuuska heittäisi sen pois oikeasta suunnasta, miten sen sitten saisi ohjatuksi takaisin oikealle kurssille? Entä miten pilotti osaa ohjata sen sopivassa kulmassa alas, ettei lasku jää vajaaksi tai mene yli? – Varmasti autopilotti avustaa ja tietokone raksuttaa…

Katselin siis tuota videota ja jännäsin sen alastuloa. Ajattelin, että se voisi olla myös hengellinen vertauskuva hyvin suoritetusta elämäntyöstä, joka on kääntymässä kohti loppuaan. Mikä mahtava lento kaiken kaikkiaan sukkulan lähdöstä sen paluuseen asti. Mikä mahtava työrupeama, kun vaikkapa Hubble on saatu korjatuksi lennon aikana – tai ISS-asemaa on paranneltu – ja moni vähäisempi tehtävä on saatu hoidetuksi. Nyt ollaan loppusuoralla ja tullaan kotiin.

Sukkulaohjelmasta voimme olla montaa mieltä, mutta tuo laskeutuminen sujui upeasti ja sukkula tuli uljaasti alas – suoraan kiitoradalle. Odotin vähän malttamattomasti, milloin se avaa laskutelineet, mutta tietysti ihan ajallaan, juuri ennen maakosketusta. Kiitorata vaan pöllähti, kun se tuli alas kissamaisen pehmeästi. Sitten avautui jarruvarjo ja nopeus hidastui tehokkaasti, kunnes koko kone pysähtyi. Se oli jotensakin kaunis näky siinä kiitoradalla, kun se pudotti jarruvarjonsa maahan ja sihisteli siinä höyryjänsä.

Voit katsoa videon tästä. Kesto 1:53 min. (Nasan vapaaseen käyttöön antama video/Pixabay)

Voi vain kuvitella miehistön tunnelmaa siellä sisällä ja paluuta tukikohtaan juhlittuina sankareina. Voi vain kuvitella miehistön paluuta kotiin perheidensä luo, rakkaittensa syliin. Ja kaikkia niitä tilaisuuksia, joissa heidän suoritustaan juhlitaan, heidän ansioitaan palkitaan, kaikkia niitä kunniamerkkejä joita jaetaan ja taputuksia joita yleisö heille suo.

Tiedätkö – samanlainen vastaanotto on varattuna uskon sankareille taivaassa. On hienoa, jos voimme uskon silmin nähdä, kuinka Jumalan pyhät lentävät kotiin kuin kyyhkyset lakkoihinsa – tai kuin sukkulat tukikohtaansa. Kannustakaamme heitä tässä loppusuoralla ja autetaan rukouksin, että elämäntyö tulee loppuun asti hyvin tehdyksi. Pyhä Henki olkoon autopilottina kanssanne. Siunaamme siis kaikkia teitä, uskon sankarit, Jeesuksen nimessä! Olkoon työnne loppuun asti kympin suoritus, kotiintulonne onnellinen!

Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. 1.Kor.4:5.

Ihmisten tuomiot ovat voittopuolisesti kielteisiä arvioita, kriittisiä ja arvostelevia ruotimisia, jotka eivät tuota mitään hyvää hedelmää, vaan aikaansaavat vain mielipahaa. Paavali opettaa viisaasti, kun hän korostaa asioiden ja ihmisten tulevaa läpivalaisua sinä päivänä, kun Herra saapuu. Paavalin mielessä oli tärkeä asia: lopullinen tuomio saadaan Kristukselta ja hän on valmis jakamaan kiitosta.

Sananjulistajat ja yleensäkin hengellisen työn tekijät ovat tänä aikana jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Kivet lentävät, leimakirveet heiluvat, kokonaisia kirjoja julkaistaan, jotta voidaan häpäistä Jumalan pyhiä. Nämä arvostelijat muistuttavat kovasti Jeesuksen ajan fariseuksia. Heillä on kova ja ylpeä mieli, he jakavat armottomia tuomioita ja luulevat kai olevansa sillä tavalla jotenkin toisten yläpuolella. Jeesus sanoi näistä ynseilijöistä:

Huomatkaa, mitä kuulette. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan, vielä sen ylikin. Mark.4:24.

On selvää, että sielunvihollinen masinoi niitä joukkoja, jotka kiviä heittelevät. Hän on joka hetki yllyttämässä ihmisiä ’tutkimaan’ niiden julistusta, jotka ovat erityisesti Jumalan käytössä. Ihan jokaista tyhjänpuhujaa – sielunviholliselle vaarattomia – ne eivät vaivaudu syyttämään. Niinpä heidän maalitaulukseen pääseminen on lopultakin hyvä merkki.

On parempi antaa tukea jollekin epävarmalle mutta vilpittömälle Jumalan palvelijalle kuin vastustaa Jumalan lähettilästä, joka loppujen lopuksi puhuu kuitenkin aina hengen voitelussa. On parempi jakaa rohkaisua kuin kritiikkiä. On hyödyllisempää rakentaa kuin repiä. On siunattua, jos voi ajatella kauniita ja hyviä ajatuksia Jumalan palvelijoista. On viisasta pitää se, mikä on hyvää, eikä takertua siihen, mikä on pahaa. On Jumalan tahto, että opimme katsomaan asioita uskon silmin ja ajattelemaan yhdensuuntaisesti Jumalan kanssa, joka on kuitenkin aina positiivinen. Kaikkine puutteineni minäkin olen saanut Herralta paljon kannustusta ja hengen innoitusta oman pienen kutsumukseni läpiviemiseen. Hän olisi voinut arvostella minut maan rakoon, mutta hän nosti minut ylös ja tuki minua, että saatoin seistä ja lähteä eteenpäin. Mitä sisariin ja veljiin tulee, toimikaamme hänen antamansa esimerkin mukaan.

Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. 1.Tim.1:12-15.