Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2020

Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Joh.20:20.

Jeesus on kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen tullut tunnetuksi haavoistaan. Vaikuttaa siltä, että hänen kasvonpiirteensä eivät enää ylösnousemusruumiissa olleet täysin samat kuin maallisessa ruumiissaan. Ainakin opetuslasten kyky tunnistaa häntä oli horjuvaa. Maria Magdaleena luuli Jeesusta puutarhuriksi, kunnes – Maria kuuli Jeesuksen äänen! Opetuslapset Emmauksen tiellä luulivat häntä tuntemattomaksi kulkijaksi eivätkä tunnistaneet häntä ennen kuin näkivät miehen kädet. Hänhän otti leivän ja nosti sen kasvojensa tasalle juutalaiseen tapaan, kun siunasi leivän. Ulkona eivät kulkijat havainneet kädessä olleita haavoja, koska oli pimeää.

Huomaamme siis, että Jeesus tunnistettiin haavojensa kautta. Hänen haavansa herättivät opetuslasten mielenkiinnon ja saivat heissä aikaan varmuuden, että kyseessä todella oli Jeesus.

Meissä on myös erilaisia haavoja, joita elämä on jättänyt jälkeensä. Elämä lyö meihin joskus ulkoisia mustelmia, useimmiten kuitenkin sisäisiä mustelmia ja ruhjeita. Tällaiset haavat ovat näkymättömiä sielun haavoja. Meitä on loukattu ja nöyryytetty tavalla jos toisella ja olemme itsekin saattaneet mokata ja joutua häpeään jonkin erehdyksemme vuoksi. Olen useaan otteeseen puhunut tässä blogissani siitä, kuinka nuo haavat ovat niitä persoonallisuutemme kohtia, joiden kautta olemme kasvaneet kiinni Kristukseen. Tunnemme syvää yhteyttä Vapahtajan kanssa, kun voimme jakaa haavamme hänen kanssaan. Olemme samalla tavalla joutuneet pilkan ja vainonkin kohteeksi, meitä on lyöty maahan, poljettu lokaan, meille on naurettu, olemme kärsineet häväistystä. Onko se kaikki johtunut uskosta – tuskin – mutta tunnemme silti Jeesuksen vetovoiman, kun haavamme meitä kurittavat. Hakeudumme Vapahtajan turviin, kun sielunvihollinen meitä syyttää ja ihmiset heittävät haavoihimme suolaa.

Opetuslapset iloitsivat, kun näkivät Jeesuksen ja tämän haavat. Heidän pelastuksensa evankeliumi tuli heidän kuuluvilleen useasti sanoina, mutta ei vain sanoina vaan myös voimana (1.Tess.1:5), ja kaiken lisäksi evankeliumi saavutti heidät myös Jeesuksen haavojen kautta. Kristus säteili kirkkauttaan kärsivänä Herran palvelijana. Eikö meidänkin sisällämme ala kuplia ilo, kun tajuamme erään tärkeän asian – Jeesus on kärsinyt ja kuollut minunkin puolestani! Olen uskossa, mutta en ole vain uskossa, vaan saan osallistua hänen kärsimyksiinsä. Minäkin olen Mestarini tavoin haavoilla!? Olen samannäköinen hänen kanssaan! Jaamme saman kohtalon! Olemme löytäneet kohtalotoverin – ja millaisen – Itsensä Jumalan Pojan! Iloitsemme kuin apostolit:

Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ap.t.5:41.

Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella, vaan pelätkää Jumalaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 3.Moos.25:17.

Kiinalaiset ovat kautta aikain käyttäneet kertomuksiaan viisauden opettamiseen. Seuraavakin kertomus lienee kiinalainen, mutta en tarkkaan tunne sen alkuperäistä muotoa. Kuulin sen jotensakin seuraavassa muodossa. Oli siis vanha mies ja nuori poika. He lähtivät markkinoille ja ottivat aasin mukaan. Vanha mies istui aasinsa selkään ja poika käveli vierellä jalkaisin. Tiellä tuli vastaan muita kulkijoita ja eräs alkoi säälitellä poikaa: ”Kuinka te aikuinen mies istutte aasin selässä, kun pojan pitää kävellä?” Niinpä mies laskeutui aasin selästä ja poika pääsi välillä ratsastamaan. Mutta tien vierellä oli ihmisiä, jotka sitten sanoivat: ”Kuinka tuo vanha mies joutuu kävelemään ja nuori mies saa ratsastaa?” Niinpä nuori mies nousi aasin selkään yhdessä vanhuksen kanssa. Kun he olivat edenneet jonkin matkaa, tien vieressä olevat ihmiset alkoivat säälitellä aasia. ”Kuinka tuo aasiparka jaksaa kantaa kahta miestä?” Niinpä loppumatkan kaupunkiin miehet kantoivat aasia selässään…

Näin saatamme joutua ihmisten mielipiteiden ohjaamiksi. Olemme tuuliviirejä, jotka kääntyvät aina toisten mielipiteen suuntaan. Olisi parempi, jos tietäisimme, mikä on viisasta ja mikä ei, mikä sopii minun elämäni tavoitteisiin ja milloin eriävä mielipide on vain häiriötekijä. Tämä on erityisen tärkeää Jumalan valtakunnan työssä, jossa päämäärä on tärkeä, Jumalan antama näky johtotähti, jota ei saa kadottaa silmistään.

Häiriötekijöitä voi olla muitakin. Monet vahvat persoonat haluavat hallita sinua. Toiset varaavat sinun resurssejasi: aikaa, rahaa, lahjoja, luovuuttasi. Joku haluaa olla palveltavana ja tehdä sinusta oman orjansa. Mistä tunnistamme nämä ihmiset? Onhan tärkeää osata palvella toisia, milloin se sitten muuttuu häiriötekijäksi? – Jos sinun pitää aina vain antaa jotakin, rahaa tai voimia, aikaa ja energiaa toisen hyväksi, mutta toinen ei koskaan anna sinulle mitään – silloin on syytä harkita vetäytymistä pois sellaisen ihmisen vaikutuspiiristä. Sinun pitää voida varata parhaat voimasi, leijonanosa ajastasi, intosi ja luovuutesi Jumalalle. Ensirakkaus Kristukseen on tärkeä. Oma perhe voi olla seuraava, seurakunta sitten, työ ja muu välttämätön, mutta hyväksikäyttäjät siirrettäköön jonon hännille.

Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 1.Tess.4:6.

Hyödyn tavoittelija ei kuitenkaan voi meitä orjuuttaa, jos emme suostu siihen. On omalla vastuulla pitää omasta reviiristä huolta ja torjua häiriötekijät, jotka eri muodoissaan pyrkivät hajauttamaan huomiomme sivuasioihin. On osattava arvioida, mikä on Kristuksen lain mukaista lähimmäisen palvelemista, mikä ei. Voimme pitää mielessä Paavalin kehotuksen: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal.6:2. Mutta olisi osattava pysyä sillä tavalla tasapainossa, että emme kadota omaa kutsumustamme. Näkyynsä keskittynyt on tunnistettavissa – ei tylyydestä muita kohtaan, vaan rakkaudestaan Herraan.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä. Room.2:28-29.

Saan joskus arvostelua siitä, että kirjoitan hengellisiä, mutta elän lihallisesti. Todistukseni ei vakuuta, jos en osaa elää sovinnossa ihmisten kanssa. Ulkonaisesti olen siis niin epätäydellinen, että minun blogianikaan ei voi ottaa täydestä.

Myönnän kyllä, että elämäni on kahtiajakoista. Blogistina ja hengellisten tekstien kirjoittajana olen jonkun toisen asiamies. En varsinaisesti edusta itseäni, vaan tarkoitus on, että edustaisin Kristusta. Kun lainaan Raamattua ja löydän jonkin rohkaisevan sanan, se on Hengen antama, se on Jeesuksen näkemys. Olen kuin kuu, joka heijastaa auringon valoa. Minussa itsessäni ei ole valon lähdettä.

Oma persoonallisuuteni on jo lähtökohtaisesti introvertti ja kun siihen vielä lisätään dissosiaatiohäiriö, se tarkoittaa, että ulkoinen habitukseni on mitäänsanomaton ja huomiota karttava, tapettiin sulautuva ihminen, joka ei liikoja puhele. Siinä itseeni sulkeutumisessa keskityn sisäiseen maailmaani, jossa on yhtä ja toista ajatushautomoa ja tunne-elämän sirkusta. Kaikki elämäni siis virtaa lähinnä suljetussa tilassa. Se sisäinen maailma sitten osittain suodattuu blogini kautta.

Joku voi asettaa kyseenalaiseksi tällaisen persoonan rakenteen kristillisen uskon valossa. Mutta minulle siinä ei ole suurta ristiriitaa. Jeesuskin edusti ulkonaisesti vaatimatonta, mutta sisäisesti voimakasta ihmistä. Paavali sanoi:

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! 2.Kor.5:16-17.

Jeesus tuli nimenomaan luomaan meihin uudestisyntymisen kautta elävän veden sisäisen lähteen. Uskoontulomme jälkeen siis varsinainen elämäntarinamme virtaa meissä sisäisesti ja ainoastaan heijastuu ulkonaiseen elämään. Jos jokin taho, esimerkiksi seurakunta, pyrkii tekemään uskosta sarjan näkyviä asioita, siirtämään sisäisen elämän ulkonaisiksi suorituksiksi, joudumme helposti kriisiin. Tekomme eivät millään täytä ihmisten vaatimuksia, jotka helposti kumpuavat esiin lain mukaisina odotuksina. Evankeliumin voima, joka uudestisynnytti meidät, kuivuu ulkonaisiksi säännöiksi ja uskon esittämiseksi. Siinäpä suora tie ulkokultaisuuteen ja omavanhurskauteen.

Pidetään siis huolta siitä, että sisäinen elämämme virtaa meissä vahvana, että Jumalan sana on pumppaamassa sitä liikkeelle ja Pyhä Henki pitää pakkasen loitolla. Näin emme eksy ulkonaisiin menoihin.

…sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.

Muistamme vanhoista Pekka ja Pätkä -elokuvista kohtauksen, jossa Pätkä oli maalannut lattiaa ja jäänyt nurkkaan hätäilemään, miten pääsisi sieltä pois tarvitsematta astua märkään maaliin. Pekka ratkaisi asian hyvin yksinkertaisesti: hän kävi hakemassa Pätkän pois nurkasta ja kantoi tämän märän maalin yli. Maaliin jäi kyllä Pekan jäljet, mutta Pätkä selvisi kuiville.

Joskus ihmisillä on erilaisia ennakkoluuloja ja pakkomielteitä. Esimerkiksi sanaa ”siru” pitää kovasti karttaa, koska uskotaan, että lopun aikoina pedon merkki tarkoittaa sähköistä sirua, jota käytetään ihmisten tunnistamiseen. Jotkut sitten tekevät kaikista siruista itselleen kartettavia asioita. Ei saa koskeakaan mihinkään siruun, vaikka heillä on esimerkiksi sirullinen sim-kortti kännykässään.

En tiedä, ovatko ihmiset selvillä siitä, että yleisesti ottaen suomen kielessä on yksittäisillä sanoilla hyvin eri merkityksiä. Fingerpori -sarjakuvan lukijat saavat jatkuvasti todeta, miten väärin jonkin sanan voi käsittää hyppäämällä merkityksestä toiseen.

Niinpä voidaan sanoa, että eSiru-nimitys tälle blogille on eräänlainen idioottisuodatin. Kannattaako siis maalata itsensä nurkkaan ja käsittää tahallaan väärin sanojen merkityksiä?

Jotkut maalaavat itsensä nurkkaan, kun he luulevat, että oikea ja väärä on tyhjentävästi ilmaistu Raamatussa lakien, sääntöjen ja määräysten kautta. He ovat ymmällään, jos jotain tekoa ei voida luokitella oikeaksi tai vääräksi pelkästään Jumalan käskyjen avulla. Sitten etsitään suurennuslasilla Raamatun tekstistä rivienkin välistä, josko sieltä löytyisi sopiva kielto.

Kuinka ihmisille osaisi selittää, ettei usko lähde lain kirjaimesta. Uskon lähtökohta on rakkaus Jeesukseen. Tämä rakkaus on syntynyt, koska Jeesus on tuonut meille evankeliumin. Evankeliumi on sitä, että olemme vapautetut synnistä Jeesuksen ansiosta, emme siksi, että olemme noudattaneet lakia. Lain rikkominen johtaa osallisuuteen evankeliumista varmemmin kuin lain noudattaminen. Jeesus siis toimii kuin Pekka Puupää – hän kantaa meidät ’Pätkät’ pois nurkastamme.

Hienoa, selvisin kuivin jaloin, vaikka olin joutunut umpikujaan! Jumalan evankeliumi, Jeesuksen Kristuksen rakkaus, Isän Jumalan armo ja Pyhän Hengen innoitus vei minut vapauteen ja iloon, puhtauteen ja rauhaan! Synti näyttäytyi synniksi, kun laki minut saartoi, mutta Jeesus tuli avukseni. Evankeliumin voima mursi synnin voiman, siirsi sivuun lain, kantoi minut turvaan.

Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! 1.Kor.15:56-57.