Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2020

Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon? Ap.t.19:2. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Ap.t.2:4.

Kielillä puhumista voidaan pitää merkkinä Pyhän Hengen kasteen saamisesta, vaikka jotkut hengellä kastetut eivät puhu kielillä – tai kielet eivät jää. On myös sellaista kriittistä suhtautumista kielillä puhumiseen, jossa peruspointtina on vaatimus puhua jotakin tunnettua kieltä. Näinhän ensimmäisenä helluntainakin tapahtui. Paikalla olleet ulkomaalaiset todistivat: Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?… toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia — ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja. Ap.t.2:8,11. Kriittisesti kielillä puhumiseen suhtautuvat ihmiset edellyttävät, että kielillä puhuminen olisi apuväline lähetystyössä ja puhuttu kieli ohjaisi oikeaan osoitteeseen.

Koko tämä kriitikoiden ajatusmalli taitaa olla aika lailla ihmislähtöinen, järkeilty ja epäuskoinen lähestymistapa, sillä emme tyhjentävästi tiedä kielillä puhumisen merkitystä. Armolahjat yleensäkin ovat uskon asia, suurelta osin salattua Hengen toimintaa, jonka dynamiikka on ihmiselle lähtökohtaisesti epäselvä. Kaiketi Jumala on tarkoittanut, että liikkuessamme armolahjojen alueella, emme ole omien lahjojemme ja osaamisemme varassa – tietämisen vankeja – vaan käytämme nimenomaan taivaallisia kykyjä, Jumalalta saatuja lahjoja, yliluonnollisen maailman lähestymistapoja. Profetoiva ihminen tietää, mitä luonnollinen ihminen ei tiedä. Kielillä puhuva puhuu, mitä luonnollinen ihminen ei ymmärrä.

Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. 1.Kor.14:2.

Helposti hengellisistä ilmiöistä tehdään oppikysymyksiä, mutta en ole kuullut, että kukaan edellyttäisi ’tulenlieskojen’ näkymistä, kun joku saa Hengen kasteen. Oppimestarit ovat maailman ovelimpia ihmisiä: he huomioivat osan asioista ja jättävät osan pois. He rakentavat normeja näistä itse valikoimistaan aineksista. En halua olla oppimestari, vaikka jokin opillinen selkäranka aina terveellä uskolla on. En siis vaadi, että näkemykseeni on muidenkin uskottava, mutta kielillä puhumisessa ei minun käsitykseni mukaan puhuta suoraan Jumalalle, vaan jollekin poisnukkuneelle pyhälle, joka ”keskustelee” kielillä puhuvan kanssa ja rukoilee tämän kanssa yhdessä. Siinä on siis kyse rukouksesta taivaan suuntaan ja kun selitetään kieliä, siinä on kysymys Hengen ilmoituksesta, jonka kyseinen edesmennyt pyhä kertoo viestinä taivaasta – saatuna Jumalan Hengeltä, jonka ajatuksia hän kykenee seuraamaan meitä huomattavasti paremmin. Kielillä rukoilemisessa käytetään siis kaikkia kieliä, joita seurakunnan aikana on käytetty – myös kuolleita kieliä.

Saat miettiä tätä rauhassa, sillä se avaa aika mielenkiintoisia näkymiä. Nyt kielen tunnistaminen antaa suuntaa, mistä päin maailmaa tuonpuoleinen rukouskumppanimme on kotoisin. Hän on todennäköisesti juutalainen, jos puhut jotakin muinaista kieltä, kuten minä. Ylläoleva lainaus Apostolien teoista nimittäin totesi, että paikalla olleet kielten tunnistajat olivat juutalaiseen uskoon kääntyneitä muunmaalaisia. Tietysti muutkin kuin juutalaiset tulevat kysymykseen, mutta silloin ensimmäisenä helluntaina ei juuri ollut muita edesmenneitä pyhiä kuin juutalaisia. Tuonpuoleinen rukouskumppani voi siis olla yhtä hyvin edesmennyt pakanakristitty, jonka oman aikansa painotukset on mahdollista melkein aistia. En silti kehota keskittymään yhteyden saamiseen vainajahenkien kanssa – pois se meistä – vaan keskittymään Pyhän Hengen täyteyteen. Pyhä Henki on kuin kuoronjohtaja, joka antaa ääniraudastaan oikean sävelen taivaalliselle kuorolleen ja valitsee laulun sanat.

En halua venyttää tätä ’pyhäinpäivän’ tekstiäni nyt enempää, mutta haluan saada sinut kiinnostumaan asiasta ja pyytämään Pyhän Hengen kastetta, jos et ole sitä vielä kokenut. Minä sain Hengen kasteen yli 40 vuotta sitten, joten kaipaan saada sen uudestaan. Saisin vauhtia omaan kielillä puhumiseen, joka tahtoo näivettyä ja sammuakin välillä. Siis innolla anomaan ja uskossa odottamaan, sillä Jumalan suureen armoon saamme turvata tässäkin asiassa. …totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.

Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin. Mark.15:21.

Simon Kyreneläinen sai olla helpottamassa Jeesus Nasaretilaisen tuskaa. Ehkä se tuntui päivän työn ja väsymyksen rasittamalta mieheltä siinä hetkessä piinaavalta pakolta, raskaalta epäonnelta, ponnistukselta jota ei olisi halunnut enää kokea. Se tuntui viivytykseltä, päivän rutiinien keskeytykseltä, päivällisen väliin jättämiseltä – mielipahalta kaiken kaikkiaan. Mutta on mahdollista, että Simon kiitti ja ylisti Jumalaa myöhemmin, kun sai olla helpottamassa Vapahtajan tuskaa. Markus oli saanut oppia tuntemaan hänet Aleksandroksen ja Rufuksen isänä. Ehkä nuo nuoret miehet olivat hänen hyviä kavereitaan siihen aikaan, kun Markus kirjoitti kokemuksiaan muistiin, ja Simon Jerusalemin kristillisen seurakunnan jäsen. Valitettavasti emme kauhean paljon tiedä Simonin henkilöstä tai etenkään hänen tunteistaan.

Oletko sinä saanut olla jonkun ristin kantajan reitillä ja tullut temmatuksi mukaan meneillään olleeseen häväistysjuttuun? Ihmisethän kohtelevat julmasti toisiaan nykyäänkin, mutta totuttu ristin kuvasto etäännyttää asiat arjesta. Ristiä saattaa olla vaikea tunnistaa ristiksi ja siksi saatamme yhtyä pilkkakuoroon siinä, missä olisi pitänyt osoittaa myötätuntoa. Tai tarjoamme pastillin Sisu-askista, kuten eräs ’veli’ minulle teki.

…pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika. Matt.27:43.

Sarkastiset huomautukset, irvistely ja ylimielisyys – siinäpä ristin kantajalle tutut asiat. Risti mielletään useimmiten ansaituksi rangaistukseksi. Siis se risti, joka tänä päivänä meitä saattaa yllättäenkin kohdata: tahalliset väärinkäsittämiset ja suoranaiset valheet, suurennellut erehdykset, pahat juorut, yksityisyyden loukkaukset, vihapuheet ja vahingonteot, ilkivalta, kotirauhan häirintä, varkaudet ja niin edelleen. Mitä tähän voisi lisätä? Kaikenlainen syytetyn motiivien selittäminen pahantahtoisesti. Ihmisten syyttelyn ja sylkemisen päälleen saanut onkin roisto, sillä ”ilkeyttään se niin teki”. Lähimmäisen leimaaminen pahaksi ihmiseksi kuuluu tyypillisiin vihan tekoihin.

Kun joudumme uhriksi ja jonkin vihaisen väkijoukon maalitauluksi, silloin voimme katsella Jeesusta, nähdä hänet ristin kantajana, edeltä kulkeneena, korvaamattomana esikuvana, jonka urhoollisesta kärsimyksestä saamme voimaa kestää omia vastoinkäymisiämme. Hän oli kaikkein syyttömin mahdollinen ja hän on myös syyttömien puolustaja. Daavidin voittolaulu (2.Sam.22) on ristin kärsimykset kokeneen ja uskon taisteluissa voitolle päässeen Jumalan sankarin elämäntarina pähkinänkuoressa. Se kannattaa lukea. Siitä yksi jae:

Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni! 2.Sam.22:47.

Disso – mikä se on? Se on lyhenne sanasta dissosiaatiohäiriö. Kuulin ensi kerran elämässäni tämän sanan joskus 90-luvulla. Olin sivuhenkilönä mukana eräässä ryhmässä, jossa keskusteltiin psyykkisistä sairauksista. Kuvailin lyhyesti kokemiani poissaolon hetkiä, jolloin eräs terapeutti sanoi epäilevänsä, että minulla on dissosiaatiohäiriö.

Aloin itse ottaa selvää, mistä häiriössä on kysymys, ja pitkien, jopa vuosien, selvittelyjen tuloksena pääsin jossain määrin jyvälle, mistä puhuttiin. Ja todellakin: minulla on aika selkeäpiirteinen dissosiaatiohäiriö. Tähän traumatyyppiseen henkiseen vammaan, joka syntyy vauvaiällä ja varhaislapsuudessa, liittyy monia yksilöllisiä piirteitä, jotka saattavat kuulua taudinkuvaan tai jäädä siitä pois. Esimerkiksi monia vaivaavat erilaiset sivupersoonat, ikäänkuin erilaiset roolit, joita vaihdetaan – minulla ei sellaista esiinny. Minulla on kaksi roolia kylläkin: ns.normaali ihminen, jota näyttelen ja joka toimii ulkonaisena roolina, ja sisäinen tunneihminen, joka huolellisesti piiloutuu koko ajan.

Käyttäytymismallin voi hyvin kuvitella syntyvän tilanteessa, jossa lapsen äiti on tunnekylmä henkilö, joka ei koskaan näytä lapselle kiintymystään eikä yleensäkään mitään lämpimiä tunteitaan, mutta tiuskii ja raivostuu helposti. Trauma syntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi saa toistuvasti piiskaa jostakin mitättömästä syystä, jota lapsi ei osaa ennakoida.

Aikuisessa elämässä dissosiaatiohäiriö sekoittaa kaikkia tunne-elämän asioita. Kiintymyssuhteet ovat mahdottomia. Seurustelu ei onnistu, sillä disso henkilö ei usko, että kukaan rakastaisi häntä koskaan – eihän oma äitikään rakastanut. Ihastuessaan disso henkilö näkee ihastuksensa kohteen enkelinä ja itsensä sammakkona. Mitään romanttisia aloitteita ei siis synny. Jos jokin romanssi alkaisi – toisinaan alkoholi auttaa hetkellisesti – niin suhde lopahtaisi heti ensimmäisenä selvänä päivänä. Itse en koskaan pystynyt seurustelemaan, jos olin rakastunut. Jos en ollut rakastunut, saatoin leikkiä romanttista suhdetta. En ihmettele, jos joku luuli minun olevan homo. Annan heille anteeksi, vaikka poikkeavuuteni ei ole lainkaan seksuaalinen. Menin sittemmin naimisiin ystäväni kanssa. Vaimoni on osannut minua hoivata. Suhteemme on ollut tervehdyttävä ja romantiikkaakin on ollut.

Raamatussa kerrotaan näkemykseni mukaan dissosiaatiohäiriöstä kärsivästä ihmisestä näin: Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Luuk.13:11. Minullakin on skolioosi. Se on ikäänkuin sisäisen trauman ulkonainen ilmentymä. En tiedä, onko se tavallinen seurausilmiö, mutta uskon, että monien alkoholismi on seurausta sielun pohjalla vaikuttavasta dissosiaatiohäiriöstä. Minä pääsin kyllä viinapirusta eroon uskoon tultuani.

Haluan rohkaista sinua, jos sinulla on dissosiaatiohäiriö tai muu vastaava sielun trauma. Usko on paras lääke. Dissolle on parhainta terapiaa saada kokea, että joku sittenkin rakastaa – Jumala rakastaa. Jeesus on täynnä armoa ja rakkautta ja hänen sylinsä on auki jokaiselle. Dissokin saa sen kokea. Rakkauden kokemus ja armon vastaanottaminen on jo sinänsä dissolle henkilölle ihme. Pyhän Hengen kaste on valtavan terapeuttinen kokemus. Minäkin aloitan jokaisen päiväni sanomalla mielessäni näin: ”Kiitos Jeesus, että olet kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut minunkin puolestani!” Siitä on hyvä aloittaa päivän rukoukset.

Ennen vanhaan maalla pidettiin erilaisia kyläjuhlia enemmän kuin nykyään. Isoihin maatalojen pirtteihin kokoontui miltei koko kylän väki. Koska ihmiset eivät mahtuneet sisälle kerralla, pirtissä oli seisova pöytä ja sieltä sai noutaa herkut vaikka ulos. Juhlan syy saattoi olla ripillepääsy tai kihlajaiset, ehkä häät. Myöhemmin kuvaan tulivat ylioppilasjuhlat. Maalaistalon sali saattoi olla sadan neliön huone, joten väkeä mahtui sisällekin paljon.

Minunkin lapsuudenkodissani pidettiin vastaavia juhlia. Joskus sattui kommelluksia. Eräs mökkiläinen, vanha ukko, oli ottamassa jälkiruokaa ja hänelle suositeltiin hedelmäkiisseliä. Ukko ei välittänyt siitä ensin, mutta sanoi sitten: ”No, jos minä häntä maistan!” Hän otti kauhalla kiisseliä suuhunsa ja laittoi kauhan saman tien takaisin kulhoon. Emännille tuli kiire vaihtaa kauha. Tai joku vieras kuulutti: ”Eihän täällä ole leipääkään!” – Hän istui kuitenkin ihan leipäkorin vieressä.

Raamattu kertoo meille pidoista, jotka kuningas järjesti poikansa häitä varten. Hän kutsui sinne vieraat nimeltä mainiten, mutta monet estelivät eivätkä saapuneet paikalle.

Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Matt.22:8-9.

Jumalan kutsu tulla sisälle Jumalan valtakuntaan on edelleen voimassa. Meitä odottavat notkuvat pöydät täynnä kaikenlaisia herkkuja. Jumalan evankeliumin ilo, vanhurskaus uskon kautta, sovitus Kristuksen ristinkuoleman perusteella, sydämen rauha, tyytyväisyys ja kiitollisuus, varjelus pahan voimilta, Pyhän Hengen täyteys jne. Ne ovat kaikki käden ulottuvilla, vapaasti saatavilla, jos vain haluamme tosissamme niitä tavoitella.

Nyt kun olemme kärsineet koronaviruksen aiheuttamasta epidemiasta, emme ole aina voineet vanhaan tapaan kokoontua yhteen ja nauttia vanhanaikaisista pidoista. Mutta pidot ovat silti mahdollisia ja niitä voi hyödyntää vaikka netin kautta. Voi myös lukea Raamattua tai katsoa kristillistä ohjelmaa televisiosta. Ikivanha tapa kommunikoida Jumalan kanssa rukouksen kautta on edelleen mahdollinen.

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! …Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista. Jes.55:1,2.

Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh.10:10.

Elämä Jumalan yhteydessä on rikasta, monipuolista elämää, johon sisältyy erilaisia käänteitä, nousuja ja laskuja, innostusta ja masennusta, iloisia yllätyksiä ja odottamattomia pettymyksiä. Kohdatessamme uusia vastoinkäymisiä on avuksi, jos voimme kaivaa esiin muistoistamme niitä voittoja, joita olemme Jumalan avulla elämässämme kokeneet. Kun Daavid kävi Goljatia vastaan, hän muisteli, kuinka hän oli kaatanut kimppuunsa hyökänneitä petoja. Daavid mietti tähän tapaan:

Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä. 1.Sam.17:36.

Niinpä meidänkin on hyvä pitää tarkoin mielessämme Jumalan hyvyys, hänen armonsa osoitukset, ihmeet joita olemme kokeneet. Kun Jeesuksen Kristuksen pelastava armo on kuin kehyksenä kaikille elämämme päiville, emme horju, kun eteemme tulee vaikeuksia.

Näitä ajatuksia nousi mieleeni, kun katselin vanhoja valokuvia. Nehän ovat kaikki mustavalkoisia, mutta onneksi suuri osa niistä on valmiiksi digitoituja, joten niitä voi katsella tietokoneella. Digitaalisesta muodosta on ainakin hyötyä, jos aikoo värittää niitä jollakin ohjelmalla. Niinpä menneet päivät voivat näyttää jotenkin kiehtovilta, kun niihin saa värit. Oma koulukuva on aivan hämmästyttävä, kun ohjelma jostain syystä osaa värittämisen lähes täydellisesti. Veljeni ripillepääsyä juhlittiin silloin, kun minä vasta otin ensimmäisiä askeleitani. Onpa ruoho vihreää, onpa miehillä komeat puvut, onpa koko kuva kuin eilen otettu – kaikki ovat siinä nuorentuneet yhtäkkiä 70 vuotta!

Sellaista varmaan on taivaassa. Kaikki läheiset ovat elossa, kaikki ovat nuoria ja vetreitä, ilo vallitsee. Joulua juhlitaan harmonin soitolla, viulun säestyksellä, ja minä katson silmä kovana, kuinka siskoni säestää joululaulua. Olen siinä ehkä kaksi ja puolivuotias.

Niin, elämä on ollut värikäs retki ja vielä jännittävämmältä se tuntuu, kun sen voi nähdä väritettyjen kuvien kautta. Nostalgiasta voi tässä yhteydessä olla apuakin: elämä näyttää auvoiselta, lapset herttaisilta, nuoret komeilta – venevalkamakin on siinä kuin todellinen kesän tuulahdus lokkeineen, tuulenvireineen, pumpulipilvineen. Kiitollinen mieli valtaa ajatukset. Tunteet jotka nousevat muistojen kera pintaan, ovat enimmäkseen täynnä tyytyväisyyttä. Kohta ehkä tämä muistojen kirja suljetaan, mutta sen voi ainakin tehdä hyvillä mielin, Jumalalle kiitollisena. Osan siitä haluan ottaa taivaaseen mukaan, ehkä voinkin, kuka tietää.

Valitettavasti yksityisyys estää minua jakamasta sukulaisteni kuvia. Mutta suosittelen, että teet saman omien kuviesi kanssa. Netistä löytyy ohjelmia, joilla digitoituja mustavalkoisia kuvia voi värittää.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Kol.3:15.