Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2020

Messiaan odotus on ollut juutalaisen uskon kulmakiviä. Messias eli Voideltu olisi Daavidista alkunsa saaneen isälinjan poika ja hänestä tulisi Israelin kuningas, jolla olisi suuri valta. Hänestä tulisi kansansa sankari ja pelastaja, suuri johtaja jonka maine olisi Daavidin ja Salomon mainetta suurempi – ja valta loputon.

Kun Jeesus syntyi, hän tuli hiljaisesti, vähin äänin. Monikaan ei kiinnittänyt häneen huomiota, kuningas Herodeskin vain siksi, että pelkäsi valtansa menettämistä. Jesaja oli ennustanut Daavidin Pojan syntymän (Jes.9:5) ja hän oli ennustanut myös, että häntä halveksuttaisiin (Jes.53:3) eikä hänestä välitettäisi, vaan tuomittaisiin kuolemaan (Jes.53:8).

Nyt kun elämme kristillistä aikaa, odotamme Kristuksen toista tulemista. Hän palaa ja hänen on määrä tulla julkisesti ja niin voimallisesti, että juutalaisetkin tajuavat viimein, että Jeesus Nasaretilainen oli heidän Messiaansa. Se aikaansaa juutalaisissa voimakasta katumusta ja parannusta (Sak.12:10). Tällöin toteutuu vihdoin suuren sovituspäivän historiallinen merkitys ja koko Israel pelastuu.

Tämä on tietysti kristinuskon peruskauraa, tässä ei ole mitään ihmeellistä. Opillinen yksimielisyys kaiketi vallitsee näistä pääkohdista. Jotkut tosin painottavat Jeesuksen paluuta ja toista tulemista enemmän kuin toiset. Tunsin aikoinaan Aune Lehtisalon henkilökohtaisesti. Hänen elämäntyönsä oli kääntää anglikaanista julkaisua nimeltä Herald of His Coming, joka ilmestyi suomeksi nimellä Airut.

Tämä herätyskristillinen Jeesuksen odotus on usein ollut aika painostavaa. Tarkoitan, että koko ajan korostetaan ”oletko valmis? Koskaan et voi tietää, milloin Jeesus tulee! Ethän halua olla valmistautumaton?” Niilo Ylivainiokin aikoinaan myönsi, että hän oli pelotellut ihmisiä uskoon. Jeesuksen yllättävä paluu on ollut pelote, jota on käytetty surutta hyväksi ihmisten kutsumisessa parannukseen.

Eipä sitä auta kumota. Totta on, että Jeesus tulee emmekä tiedä hänen paluunsa hetkeä. Mutta noista lapsuuteni päivistä olen sillä tavalla muuttunut, että en usko pelottelun voimaan. Jos joku on tullut uskoon säikyttelyn tuloksena, hän myös vetäytyy pois yhtä helposti. Uskon täytyy perustua juuri päinvastaiseen syyhyn: Jeesus on niin turvallinen, että luotan häneen, rakastan häntä, koska hän on niin ihana, seuraan häntä, koska hän on niin paljon rakastanut minua.

Miten kukaan voi seurata miestä, jota pelkää? Kyllä Jeesus osaa olla pelottavakin, mutta on tarkoitus, että hän on pelottava vastustajilleen. Opetuslapsilleen Jeesus aina korosti ”älkää pelätkö!”. Pelolla ja vavistuksellakin voi olla aikansa, mutta jos joku aidosti kokee Kristuksen rakkauden ja armon, hänen ei silloin tarvitse lähestyä Herraa peläten, vaan niin kuin lapsi isäänsä.

Olkoon siis adventti meille kirkkovuoden säännöistä vapaata sydämen odotusta, jossa ilmenee ensirakkaus Jeesukseen.

Tule, Herra Jeesus! Ilm.22:20.

Kun Jumalan siunaus on tullut osaksesi, on se sitten näky, voitelu, jokin armolahja, kutsu työhön, lupaus joka koskee tulevaisuuttasi tai mikä vaan Hengen siunaus tai Jumalan lahja, joudut heti sielunvihollisen tulilinjalle. Lukuisat pimeyden voimien palvelijat ovat valmiina hyökkäämään sinua vastaan ja tekemään tyhjäksi Jumalan siunaukset.

Minäkin olen saanut kimppuuni parven pahoja enkeleitä ja niitä on riittänyt koko matkalle. Monet kanssamatkaajat ovat potkineet, heittäneet hiekkaa rattaisiin, vetäneet maton alta. Vielä useammat ovat suunnitelleet pahaa. Joskus kun suljen silmäni, näen tummia varjoja liikkuvan ympärilläni.

Mitä teen? Mitä sinä voit tehdä, jos koet vastaavaa henkimaailman häirintää?

Voit pyytää itsellesi Jeesuksen veren suojaa. Voit ottaa suojaksesi uskon kilven. Voit rukoilla samanlaisia rukouksia kuin Daavid rukoili ahdingossa ollessaan: Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle, päästä minut vihamiehistäni. Älä jätä minua heidän armoilleen! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia. Ps.27:11-12.

Ihmiset eivät voi sinua kaataa millään petoksella, vihapuheella, panettelulla, mustamaalaamisella tai kielteisellä arvostelulla. Sinun saamaasi siunausta he eivät voi tyhjäksi tehdä, vaikka tosissaan yrittävät. Vaikeat olosuhteesi eivät voi tehdä tyhjäksi Jumalan lupauksia.

Voit vahvistaa uskoasi Jumalan sanalla muutenkin. Voit ymmärtää, että ihmiset eivät määrittele sinun elämääsi, Jumala sen määrittelee. Jos Herra sinua siunaa, ei kukaan ihminen voi sitä ottaa sinulta pois. Jos Jeesus on avannut sinulle oven, ei kukaan voi sitä sulkea (Jes.22:22). Minkä Jumala on luvannut sinulle antaa, sen lupauksen hän pitää. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Room.11:29.

Voin todistaa, että Jumala on suojellut minua henkivaltojen hyökkäyksiltä. Hän on antanut jopa tulimuurin ympärilleni, jos sellainen on ollut tarpeen. Jumalan antama erikoissuoja on juuri sellainen tulimuuri, joka muistuttaa suurta hehkuvaa piikkikruunua, joka ympäröi ihmisen kokonaan päästä jalkoihin. Siihen eivät loitsut pysty, eivät mitkään manaukset tai kiroukset. Kukaan noita tai poppamies ei sitä loitsuillaan läpäise.

Sinulla ja minulla on myös asianajaja, jota Raamattu kutsuu nimellä Puolustaja. Jeesus Kristus puolustaa meitä taivaassa ja maan päällä samaa virkaa hoitaa Pyhä Henki.

Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. Joh.14:17.

Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni. Ps.105:15.

Sinä et ehkä koe olevasi profeetta, mutta jos olet Messiaan eli Voidellun toisin sanoen Kristuksen lapsi, olet uuden syntymäsi perusteella voideltu. Mutta jos haluat olla oikein voideltu, voit pyytää Pyhän Hengen kastetta. Sen saatuasi voit syventää voiteluasi, pyytämällä armolahjoja. Kun elät Hengen täyttämää elämää ja kasvat uskossa, voit edelleen syventää voiteluasi pyytämällä itsellesi näkyä eli kutsumustyötä eli lähettämistä.

Kaikissa näissä ilmenee hengen voitelu, Jumalan elämän aito läsnäolo. Voitelu syvenee hengellisen kasvun myötä. Muistan lapsena, kuinka isoveljeni huolsi traktoriaan ”mörkömajuria” (joka oli vähän samankaltainen kuin kuvassa). Tavan takaa hän otti vaseliiniruiskun ja paineli vaseliinia kaikkiin ”nippoihin”. Oli tärkeää, että kone oli hyvin voideltu ja laakerit pyörivät hyvin eivätkä kuumenisi liikaa. Miltä tuntuisi hajonnut laakeri? Kuuluisi aivan kauhea rutina ja rätinä, kone tärisisi ja vonkuisi. Masiina pitäisi sammuttaa, ettei muita paikkoja hajoaisi.

Hengellinen elämä ilman hengen voitelua on kyllä kuin hajonnut elämä. Mikään ei suju, rukouksiin ei vastata, ilo katoaa, rauha käy tuskin kääntymässä, ihmissuhteet menevät rikki, elämä on surkeaa valitusta.

Uskaltaisinko silti sanoa, että voitelu on vaikea säilyttää läpi elämän. Minäkin koen, että laakereita pitäisi rasvata, lamppu saada palamaan kirkkaammalla liekillä ja elämään pitäisi saada energiaa ja koneeseen vauhtia. Tarvitsen siis voitelua – Pyhän Hengen osallisuutta. Niin kuin laulussa sanotaan: ”Hengen voimaa, sitä tarvitaan, Hengen voimaa, yhä uudestaan…”

Ihminen voi uudistua, mutta ei se aina omista ponnisteluista riipu, vaan tarvitaan armoa. Sitä kuuluisaa armoa, Jumalan ilmaista lahjaa, siunauksen sateita, jotka virvoittavat sydämen kuivan maaperän. Jumala ei aina vastaa, jos pyydän sellaisia siunauksia itselleni. Niinpä pyydän niitä sitten toisille, ystävilleni ja blogini lukijoille. Joskus ihan pikkuisen vihamiehillekin. Tai noille, jotka vähät välittävät.

Luonteensa mukaisesti – koska on hyvä ja armollinen – Jumala vastaa lopulta rukouksiin ja hänen siunauksensa tulevat, ehkä yllättäen, ehkä hiljaa, toisinaan rajustikin. Jumalan luovuus tekee hänestä myös yllätyksellisen. Jumalan siunaus osuu kohdalle kuin lottovoitto. Jumalan lahja voi olla jotakin erilaista, sellaista jota emme osanneet pyytää – hämmästyttävää.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Meillä on kaikilla suurin piirtein saman verran aikaa, samat rajoitukset mutta myös mahdollisuudet, jonkin verran erilaiset lahjat, mutta myös yhteinen päämäärä, yhteinen elämän tarkoitus. Jos olemme uskossa ja määrittelemme itsemme Raamatun maailmankuvan mukaan ja otamme kiintotähdeksemme Raamatun jumalakuvan ja sitä myöten kristilliset arvot, olemme aika lailla samassa veneessä. Suuntaamme mielemme likipitäen samaan suuntaan, ajattelemme samoja asioita, rukoilemme yhteisiä rukouksia, työskentelemme samojen päämäärien hyväksi ja loppujen lopuksi – erotumme maailmasta.

Maailmassa nimittäin on aivan erilaisia pyrkimyksiä, joista apostoli Johannes sanoo: Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. 1.Joh.2:16. Voin tutustua lähemmin kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, kun avaan television. Joskus katson urheilua ja jään miettimään, miksi joku nuori ihminen omistautuu jollekin urheilulajille. Joku pelaa lätkää, toinen futista, kolmas koripalloa. Sitten heidän tavoitteensa on päästä ammattilaisiksi. Sillä tavalla he voivat saada sievoiset tulot, mutta entä elämän tarkoitus? Onko se tehdä maali, heittää kori, kaataa vastustaja, olla sadasosan nopeampi kuin toinen?

Eihän siitä jää mitään. Kaikki tulokset ovat pelkkää kangastusta tai hetken huumaa. Pelaaminen on pohjimmiltaan pelkkää leikkiä, aikuisten huvia. Tarjoaahan se jännitystä sekä pelaajille että katsojille. Hyvänä puolena voi pitää sitäkin, että varmasti on parempi purkaa adrenaliininsa urheilussa kuin sotakentällä. Silti.

En voi mitään sille, että säälin niitä nuoria ihmisiä, jotka ovat päättäneet pyrkiä urheilu-urallaan ammattilaisiksi. Miten paljon parempi olisi vaikka tiedeura? Entäpä jokin yleishyödyllinen tavoite esim. kehittyvien maiden hyväksi? Onneksi meillä uskovilla on yllin kyllin hienoja tavoitteita. Olen nähnyt, kuinka joku on lähtenyt lähetyskentälle, joku ryhtynyt evankeliumin julistajaksi. Joku käyttää musiikillisia lahjojaan ja laulaa Jumalan kunniaksi. On monia tapoja olla Jumalan käytössä. Kun elämän tarkoitus on kohdallaan, päämäärä selvä, lopputulos ei ole pelkkää tyhjää. Jumalan taloudessa pienikin sato moninkertaistuu.

Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään. Aam.9:13.

Hedelmällisen elämän resepti on loppujen lopuksi yksinkertainen – pitää vain erottautua maailmasta ja antaa elämänsä Herran käyttöön.

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet [ja sisaret]: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:1-2.