Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2021

Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa. Ps.146:5.

Onnellinen se, joka on saanut kääntyä, tulla Jeesuksen tykö ja uudestisyntyä elävään uskoon. Onnellinen se, joka saa kasteen sekä vedessä että Hengessä. Onnellinen se, joka saa hyvän alun uskonelämälleen ja alkaa heti kasvaa Herran tuntemisessa. Onnellinen se, joka saa syntyä elävään seurakuntaan ja sen lämpimään syliin.

Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Luuk.11:28.

Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa. Luuk.6:21. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Ps.146:7. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Matt.5:4.

Kun turvaamme Herraan, saamme kokea, että hän on elävä, hän on läsnä, hän kuulee rukouksia ja kaikin tavoin tukee meitä: Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Ps.146:7-8.

Kun olemme päässeet jaloillemme, jaksamme taas vaeltaa elämän tietä. Todennäköistä on kuitenkin, että joudumme uudestaan koetuksiin. Mitä pidemmälle pääsemme kasvussamme, sitä enemmän Herra viivyttelee avuksi tulemista. Hän haluaa, että luotamme silloinkin, kun emme saa heti vastausta. Hän haluaa, että opimme tuntemaan hänen uskollisuutensa.

Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja… Ps.146:8-9.

Onnellisia sellaiset vanhurskaat ihmiset, joiden sydän on kultaa ja jotka osaavat toimia niin kuin Jumala tahtoo. Heikot ja vähäiset, sairaat ja vammaiset saavat heiltä tukea.

Onnellisia ne, jotka tuovat puutteensa Herralle ja saavat avun. Onnellisia ne, joiden toivo perustuu Kristuksen kirkkauden evankeliumiin. Onnellisia ne, jotka odottavat Herraa ja panevat toivonsa häneen. He näkevät, kuinka Herra tulee ja pelastaa heidät (Jes.52:8).

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.” Jes.35:3-4.

Kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti ja näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä. Tit.2:6-7.

Joillekin kristillinen usko on olennaisesti siveyssääntökokoelma. Heidän vakaa aikomuksensa on perustaa DDR uudestaan seurakunnan sisälle ja ilmoittautua Stasin jäseniksi. He haluavat vahtia lähimmäisiään ja tehdä heistä maukkaita ilmiantoja. Tiedäthän tuon ihmistyypin: jos olet kutsunut heitä kotiisi, he tutkivat kaikki kaapit. Jos löytyy vaikkapa tyhjä viinipullo, siitä voi tehdä suuren numeron seurakuntanäyttämöllä. Entä jos löytyy kondomi? Siitähän syntyy skandaali! Nämä ihmiset ovat aina nuuskimassa lähimmäistensä elämää ja etsivät pienintäkin asiaa, josta voisivat tuomita toisen. Se kai jotenkin nostaa heidän oman statuksensa ja arvovaltansa seurakunnassa uusiin sfääreihin?

On toisaalta hyödyllistä tutustua tällaisiin ihmisiin ja ymmärtää, kuinka olennaisesti usko on jotakin ihan muuta. On hyödyllistä asemoida itsensä kaiken tuollaisen ulkopuolelle ja tajuta evankeliumin ydin: Kristus tuli meitä syntisiä armahtamaan, ei tuomitsemaan. Meidän tulisi oppia kunnioittamaan kanssaihmistemme yksityisyyttä. Meidän tulisi myös olla valmiita peittämään lähimmäisemme raadollisuus, suhtautumaan sävyisästi ihmisenä olemisen inhimillisiin puoliin. Tässä tulemme sille alueelle, jossa tarvitaan tasapainoa ja siveysnormien säilyttämistä, mutta asioiden hoitamista hienotunteisesti ja pieteetillä:

Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Ef.5:3-4.

Emme siis tee urkkijoiden tavalla, jotka heti kuuluttavat ääneen kaikki näkemänsä synnit – siis toisen oletetut lihalliset piirteet. Ehkä ne luonnolliset piirteet löytyvät jokaisesta, kun vähän kaivaa?

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Room.2:1.

Tekopyhyys on epäaidon uskonnollisuuden kulmakivi, toinen on omavanhurskaus. Kun näitä sopivasti sekoittaa, saadaan joko kakku päältä kaunis – pesunkestävä fariseus – tai kärpässienikeitto – myrkyllinen urkkija. On siis tärkeää säilyttää armon henki, laupias katsantokanta, ystävällinen ja sävyisä luonne. Sellaisen uskovan sydämessä Pyhä Henki viihtyy.

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps.42:6.

Kun Abraham sai lupauksen, että hänen oma poikansa perisi hänet (1.Moos.15:4), hän joutui odottamaan lupauksen toteutumista. Odotus oli vähän liian tuskastuttava varsinkin Saaraille, joka hätiköi perillisen saamista ja ehdotti Hagaria synnyttäjäksi. Kun Iisak syntyi, Ismael oli jo 13-vuotias, joten kaiken kaikkiaan Abrahamin piti odottaa ainakin 15 vuotta.

Odottaminen on yksi uskonelämän vaikeimmista asioista. Hätiköintiin ja omien ratkaisujen tekemiseen on suuri houkutus. Ihmisen vanha luonto on malttamaton. Katsopa pientä lasta: jokainen hyvältä maistuva herkku, mukava lelu, kiva leikki – ne pitää saada heti. Jos se mukava asia ei heti tapahdu, alkaa itku ja huuto. Voidaan leikillisesti sanoa, että Jumalalta jäi jokin luonteenpiirre ihmisessä keskeneräiseksi, kun hänen täytyy kouluttaa meitä odottamaan. Kun asia ei ole annettuna geeneissä, se opetetaan, niin kuin koiralle. Pitkien kurinalaisten harjoitusten kautta koira oppii jonkin tempun. Samoin me opimme odottamisen kautta olemaan kärsivällisiä, pitkäjänteisiä, määrätietoisia, lannistumattomia ja kestäviä.

Mitä sinä odotat tänään? Minkä asian olet uskonut saaneesi, mutta täyttyminen on vielä kesken? Odota. Älä uskottele, ettei Jumala kouluta sinua. Älä uskottele, ettei luonnettaan voi muuttaa. Kyllä voi. Vertaa lapsia ja aikuisia. Huomaat, että aikuinen ihminen jaksaa odottaa – ainakin joskus. Siis kehitystä tapahtuu.

Jumalan odottaminen voi tapahtua niin, että joudumme koetukseen. Saatamme joutua sellaiseen hiljaisuuteen, jossa Jumala ei sano mitään. Jumala ei vastaa rukouksiin, ei puhu saarnojen kautta, ei tunnu olevan mailla halmeilla. Sitten meidän pinnaamme venytetään, kun keräämme voimia ja jaksamista koetuksemme kestämiseen. Keräämme sisua jaksaaksemme uskoa ja luottaa kaikesta huolimatta. Sielumme on ehkä joutunut tässä koetuksessa pimeään ja odotamme valoa, kaipaamme helpotusta. Koemme olevamme vankina jossakin tilanteessa, paikallemme juuttuneina, kiinni lukkiutuneissa tunteissamme. Kaipaamme päästä valoon ja vapauteen, iloon ja rauhaan. Kaipaamme saada purkaa sielumme tunteet, kertoa ihastuksemme kohteelle pakahduttavan ikävän tai muuta vastaavaa. Jospa Jumala edes kuulisi tuskanhuutomme!

Jumalan ihmisinä meitä kasvatetaan odottamaan, olemaan kestäviä, säilyttämään tasapaino, ottamaan rauhallisesti. Kun rukous kulkee kaikessa mukana, Jumala pitää suuntamme vakaana. Emme hötkyile, emme joudu epätoivoon, luotamme Herraan. Siksi elävä usko on niin hyvää matkaseuraa. Tiedämme: vielä tulee päivä, kun valo häikäisee, kun Jumala puhuu, kun asiat vyöryvät eteenpäin.

Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä. Kol.1:11.

Nykyään on muotia ottaa selfieitä ja lähettää niitä ystäville somessa. Eipä siinä mitään, en vastusta selfieitä, vaikka en ole itse ottanut koskaan yhtään enkä sellaista harkitsekaan. Jollakin tavalla se kuvastaa nykyajan ihmisen keskittymistä itseensä. Some-kulttuuri on vahvistanut tätä. Ihmisten itsetunto on kehittynyt paremmaksi 2000-luvulla. En halua vähentää mitään kenenkään itsetunnosta, mutta haluaisin siirtää ihmisten fokuksen pois itsestään ja kiinnittää heidän katseensa kauemmaksi. Maailma ympärillämme on laaja, rikas, vaihteleva. Kaikkea kiinnostavaa on menossa joka puolella. Jos uutisvirta ei jaksa kiinnostaa – onhan se niin täynnä huonoja uutisia – niin voi lukea vaikka kirjoja ja syventyä vähän erilaiseen elämänsykkeeseen kuin itsellä on. Historian kaikki salaisuudet odottavat keksimistään – siis asiat, jotka tiedetään, mutta eivät ole vielä minun tajuntaani päässeet. Voimme sukeltaa tieteen maailmaan ja alkaa ihmetellä kaikkia arvoituksia, joita tiede ei ole vielä ratkaissut. Meillä on vapaus keskittyä erilaisiin harrastuksiin, kuten sukututkimus, sosiaalisen median pöhinä, seurakunta ja sen riennot kuten matkailukin koronavarauksella. Entä Raamattu sitten? Siinä vasta aikakone, jolla pääsee tuhansia vuosia taaksepäin menneisyyteen. Vau, mitä tarinaa!

Nosta siis katseesi ylös. Ja sivulle. Ethän keskity liikaa itseesi? Ethän muistuta kananpoikaa, joka kulkee jyviä nokkimassa. Se ei näe kuin lähelle ja sen katse on koko ajan maahan. Sinua ei ole kutsuttu elämään kanan elämää, vaan kotkan. Luemme Jesajasta: kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:31.

Kotka voi nousta lentoon ja katsella laajoja alueita. Kotka ei elä nurkkakuntaista elämää eikä se vietä aikaansa häkissä. Varikset tosin kiusaavat sitä, mutta se karistaa ne kimpustaan nousemalla ylemmäksi. Varikset eivät pysty nousemaan yhtä korkealle kuin kotkat.

Kun olin nuori mies ja vasta menossa naimisiin, menimme yhdessä katsomaan morsiameni pappaa, joka oli huonona vanhainkodissa. ”Tulimme katsomaan Teitä”, Helena sanoi. Papan vastauksen muistan elävästi: ”Mitä kahtomista miussa on?”

Siihen kiteytyi vanhan miehen elämänkokemus ja -asenne. Hän tuntui sanovan: ”En minä ole tärkeä.” Jeesuskin sanoi: Vain yksi on tarpeen. Luuk.10:42. – Todellakin, on paljon tärkeämpiä asioita kuin se, onko tukka hyvin. Saahan ihminen pukeutua kauniisti ja näyttää kavereilleen, minkälaisen vaatteen on ostanut. Mutta Raamattu kohdistaa huomiotamme toisaalle: Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3:4.

Etsitään siis ennen kaikkea yhteyttä Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen. Oivalletaan se, minkä Pietarikin oivalsi: Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Joh.6:68.