Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2021

Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra, rakas ystäväsi on sairaana.” Joh.11:3. Vanha käännös sanoo: ”Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa”.

Onko meillä se kokemus, että olemme Jeesuksen rakkauden kohteita? Koska emme ole fyysisesti kosketuksissa Jeesuksen kanssa, tarvitsemme uskossa kasvamista, jotta voimme kokea tunnepohjaltakin, että Jumalan rakkaus on annettu minuakin varten Kristuksen kautta. Pyhä Henki auttaa meitä kokemaan Jumalan rakkauden. Jos Jumala on Isä ja Jeesus on Poika, niin Pyhä Henki on vähän kuin isoäiti. Isovanhemmilla on lupa hemmotella lapsenlapsiaan ja sitä juuri Pyhä Henki tekee. Hän lohduttaa meitä, kun olemme surullisia, hän nostaa meidät pystyyn, kun olemme mieli maassa. Hän inspiroi meitä, kun ajatuksemme eivät tahdo nousta lentoon. Hän rohkaisee, kun arastelemme. Hän tuottaa meille iloa ja saa joskus meidät nauramaan.

Emme tiedä, mikä sai Martan ja Marian vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus rakasti Lasarusta. Lasarus oli Raamatun suomalainen mies: ei puhunut paljon mitään, vetäytyi helposti seurasta, oli sisäänpäin kääntynyt. Ehkä Jeesus vietti aikaa Lasaruksen kanssa ja sai tämän puhumaan ja nauramaan. Ehkä Jeesuksen eleistä välittyi lämmin ystävyys. Varmasti heidän läheiset välinsä näkyivät muillekin ja olettaisin, että se oli kahdenkeskistä – sisaret olivat siitä vähän loitommalla.

Olen itse lievästi asperger ja sisäänpäin kääntynyt, joten olen pohtinut, mistä luonteeni johtuu. Ainakin tiedän, että minulla ei ole ollut isovanhempia ja äitini oli kylmä. Hän saattoi puhua minusta myötätuntoisesti vieraalle ihmiselle, kun oletti minun nukkuvan, mutta ei koskaan suoraan osoittanut minua kohtaan lämpimiä tunteita. Hänen oma taustansa oli ehkä vielä tunnekylmempi, sillä hänellä ei oikeastaan ollut äitiä eikä isää, vain kasvattivanhemmat. Hänen raivokohtauksensa tulivat varoittamatta ja olen saanut dissosiaatiohäiriön niiden vuoksi.

Vaikka olen saanut tervehtyä hyvän parisuhteeni kautta, minulle on ollut äärimmäisen tärkeää saada kokea, että Jeesus rakastaa minua. Olen opetellut tuntemaan häntä pienen ikäni sanan kautta, mutta olen saanut myös Pyhän Hengen kasteen ja siihen kuuluvia hurmoskokemuksia, joten rakkauden kokemukseni ei ole akateeminen. Yritän joka päivä kiittää Herraa, mutta nytkin, kun kirjoitan tätä, koen huonoa omaatuntoa, että sittenkin niin harvoin ja niin vähän osaan antaa hyvää palautetta hänelle, joka sentään uhrasi henkensä puolestani. Opettelen sanomaan: ”Kiitos Herra Jeesus, että olet rakastanut minua niin paljon!” Totuttelen ajatukseen, että olen hänen rakas poikansa ja yritän viedä sen tunteisiin asti.

Toivotan sinulle siunausta ja armoa siihen paranemisprosessiin, jota sinä käyt läpi, jos sinunkin lapsuutesi on kulunut ankeissa merkeissä. Se kylmä routa, jonka joku läheinen on jättänyt sydämeesi, sulaa ehkä hitaasti. Mutta Kristuksen rakkaudessa se sulaa kuitenkin ja kerran taivaassa jäät lähtevät lopullisesti.

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1.Joh.4:16.

Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. 5.Moos.32:4.

Kun haluamme elää oikein, olla kuuliaisia Jumalan sanalle ja vaeltaa uskon tietä niin kuin kunnolliset ja hurskaat ihmiset tekevät, miten pääsemme siihen? Riittääkö, että omaksumme oikeat näkemykset kaikissa oppiasioissa? Vai onko parempi, että harrastamme hyväntekeväisyyttä, autamme köyhiä, teemme laupeudentyötä ja olemme ystävällisiä kaikille, kuljemme kestohymy huulilla levittämässä uskon ilosanomaa kaikille, joita tapaamme? Tai pitäisikö kouluttautua sananjulistajaksi ja puhua ikuisia totuuksia kaikille sopivaan ja sopimattomaan aikaan (2.Tim.4.2)?

Jokin valinta siinä tulee eteen, vaikka sitä ei niin itse huomaisikaan. Ehkä suuntaudumme uskossamme oman luonteemme mukaisesti? Tai saammeko oikein näyn, jotta olemme selvillä, mihin suuntaan pitää mennä? Ehkä hengellinen kasvu, josta tässä loppujen lopuksi puhutaan, ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Terve usko on sitä, että kaikki elämän osatekijät kehittyvät suotuisasti: ymmärrämme opillisia asioita, teemme laupeudentyötä, harrastamme hyviä ihmissuhteita ja toimimme hyvän moraalin mukaan, osallistumme seurakunnan elämään ja aikuistumme niin että voimme keskittyä omaan kutsumukseemme. Saat lisätä tähän luetteloon tärkeänä pitämiäsi asioita.

Omassa historiassani voin nähdä tietynlaisia puutteita. Ei ole ollut kauhean montaa hengellistä kasvattajaa. Eräs ulkomainen pastori neuvoi hankkimaan itselleen hyviä mentoreita, hyviä roolimalleja sekä yhteistyökumppaneita ja kunnon ystäviä. Mielelläni tekisin neuvon mukaan, mutta tämä neuvo on yhtä arvokas kuin se, jonka annamme yksinäisyydestä kärsivälle ihmiselle – ”hanki ystävä” tai ”hanki puoliso”! Teoriassa kaikki on helppoa, käytännössä vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

Uskonelämäni alussa sain pari ystävää seurakunnasta – vanhoja miehiä. Sitten ajan myötä he pääsivät Herran luo ja uusien ja nuorempien ystävien löytäminen osoittautui kinkkiseksi. Onneksi on netti ja nettiystävät. Roolimalleja olen kyllä löytänyt, mutta he ovat kaukaisia enkä heitä tapaa. Suomessa näen aina puutteena seurakuntien ohuen tai jopa kyseenalaisen moraalin, vaikka juuri korkean moraalin esimerkkejä kaivattaisiin. Tarvittaisiin puhdassydämisiä vakaumuksen ihmisiä, joita ei voi hoopottaa mukaan mihinkään käräjöintiin syyttömiä vastaan. Mentoriksi kelpuutettavaa uskovaa en ole näköpiiriini saanut (anteeksi kaikille). Yhteistyökumppanitkin ovat vähissä. Kuka hoitaisi digitaalista jäämistöäni, kun kuolen? En tiedä.

On enempi kuin mielenkiintoista, mitä Tuomarimme lopulta sanoo. Jakaako hän loputtomasti armoa vai saammeko raippoja (Luuk.12:47)? Uskossakin voimme edustaa niin monenlaista erilaista elämäntapaa ja käytännössä toteuttaa uskoamme hyvin kirjavasti. On siunaus, kun tietää oman roolinsa ja osaa elää kutsumuksensa mukaan.

Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef.2:10.

Jumalan lapsen syntymä on usein täynnä riemua. Raskas synnintunto voi vaihtua hetkessä syvään pelastuksen iloon. Monet ovat sen ilon kokeneet, vaikka emme saa tehdä siitä mitään pelastuksen ehtoa.

Ilon säilyttäminen elämän tien matkalla on välillä vaikeaa, kun ihmiset ovat ilkeitä, puhuvat pahaa selän takana, juonivat maineemme mustaamiseksi. Työpaikalla voi esiintyä kiusaamista, joka raskauttaa mielen. Jos näissä koetuksissa emme saa tukea seurakunnasta, uskoamme koetellaan toden teolla. Ehkä sinua ei niin helpolla kukisteta, mutta sinun ilosi voi kadota. Jeesus puhui opetuslapsilleen ennen kärsimystään ja kuolemaansa tähän tapaan:

Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Joh.16:22.

Ilo on vahvaa tekoa, jos se perustuu ylösnousseen Vapahtajan tuntemiseen. Uskossamme säilyy ilo, kun saamme kokea, että Herra elää. Kun tiedämme sisimmässämme, että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän ei muutu, hänen pelastuksensa on yhtä täydellinen kuin aina. Hän on uskollinen ja vie meidätkin perille, iloon jota kukaan ei enää horjuta.

Älkäämme siis luovuttako iloamme pois. Vaikka ihmiset ovat ilkeitä ja maailma purkaa vihaansa, me saamme iloita. Pelastuksen iloa ei voida meiltä ottaa pois, jos emme anna. Meillä on oikeus olla onnellisia uskossamme, riemuiten ylistää Herraa pahanakin päivänä.

Ilkeilijällä on tietysti oikeus mielipiteeseensä, mutta sinulla on oikeus olla välittämättä siitä. Ikävä ihminen voi olla sinulle tyly, mutta sinulla on oikeus olla siitä huolimatta onnellinen. Älä siis anna hankalan esimiehen viedä sinulta iloasi äläkä luovuta sitä pois, jos lapsesi rasittaa hermojasi. Älä välitä jos vihamiehesi puhuu sinusta pahaa, sillä ihmiset eivät päätä sinun kohtalostasi – Jumala päättää. Jos sinulla on kiusaus pillastua, ota iisisti ja säilytä elämänilosi. Tämä päivä olkoon sinulle armon päivä, ilon ja siunauksen päivä – Jumalan ylistämisen ja vahvan uskon päivä!

Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne. Neh.8:10.

Jos halutaan laskea aivojen ja sydämen välimatka, voidaan saada selville, paljonko eräillä ihmisillä jää matkaa taivaaseen. Tämä koskee henkilöitä, jotka tietävät hengelliset asiat, mutta eivät ole antaneet niiden painua sydämeen asti. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Room.10:10. 

Monet ihmiset panostavat koulunkäyntiin toden teolla ja opiskelevat itsensä maistereiksi ja tohtoreiksi. Olenhan minäkin käynyt lukion ja kokeillut vähän yliopiston opintoja. Olen perehtynyt monenlaiseen tietoon, viimeksi otin selvää geeneistäni ja samalla sain tietää, mitä kautta esivanhempani ovat tänne Suomeen seikkailleet. Olen myös paljon unohtanut oppimastani. Minulla on pitkän matikan laudatur, mutta mikä se derivaatta nyt olikaan?

Tieto ja usko – ne todella ovat eri asia. On eri asia tietää, että Jumala on olemassa, ja eri asia palvella häntä. Elävä uutinen sisältää suomeksi vain Uuden testamentin, joten yritän suomentaa, mitä englanninkielinen Elävä uutinen sanoo: Kaikessa mitä teet, aseta Jumala ykkössijalle, niin hän johdattaa sinua ja palkitsee sinun ponnistelusi menestyksellä. Sananl.3:6.

Menestysteologiaa, vai mitä? (Kauheata!) Mutta Jumalan asettaminen ykkössijalle on tärkeää ja johtaa siunauksiin. Emme ole luodut tänne elämään itseämme varten, keräämään tavaraa, nautiskelemaan vain kaikesta ja pitämään hauskaa. Olemme luodut Jumalan yhteyteen. Vain siinä tämä elämämme löytää tarkoituksen ja mielekkyyden. Vain siinä tämä elämämme, sen luominen ja ohjaaminen, on mielekästä myös Jumalalle.

On todella monia, joiden matka taivaaseen jää kesken. He eivät koskaan aseta Jumalaa elämänsä ykkösasiaksi, eivät koskaan punnitse kaikkea uskon kannalta eivätkä tiedosta että Jumala on heidät luonut tänne elämään hänen yhteydessään. He pitävät hyvää huolta terveydestään, tunne-elämästään, perheestään ja omaisuudestaan, mutta hengellinen elämä on heille vierasta. On niitäkin, jotka pinnallisesti osallistuvat uskonnolliseen elämään, mutta eivät oikein ole sisällä Jumalan valtakunnassa. Paavali neuvoo Timoteusta:

Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta. 1.Tim.6:20-21. Mutta Elävä uutinen sanoo tämänkin vähän toisin: Älä rupea kiistelemään niiden kanssa, jotka kehuvat ’tietävänsä’ asiat – vaikka juuri tietoa heiltä puuttuu. Jotkut heistä eivät tunne tärkeintä elämästä: he eivät tunne Jumalaa. 

Joskus kannattaa lukea Elävää uutista tai muita käännöksiä. Jokin uusi näkökulma voi avautua, ilmaantua tuore näkemys loppuun kaluttuun aiheeseen. Suosittelen sellaista uskoville ja kaikille suosittelen Jumalan asettamista ykköseksi.