Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2021

Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. Luuk.7:47.

Nykyajan ihmiselle ei saisi puhua synnistä ja parannuksesta. Postmoderni ihminen loukkaantuu, kun annetaan ymmärtää, että hän on jotenkin paha tai vähintäänkin huono ja kaipaisi uudeksi luomista ja perusteellista uudistumista voidakseen tulla paremmaksi ihmiseksi. Niinpä synti-sanaa ei nyt suosita, se on vanhentunut.

Vanhat kirkot ovat osittain syyllisiä tähän, sillä he ovat luoneet lapsikasteen muodossa pelastusautomaatin, joka ei odota keneltäkään synnintuntoa ja parannusta. No, ehkä rippikoulussa voidaan sekin aihe käsitellä ja ohjata nuoria terveeseen hengelliseen syntymään. Tuoreessa muistissani on, kuinka isä Matteokin osasi tv-sarjassaan kristillisen uskon perusasiat ja sanoi synnintuntoon tulleelle rikoksen tekijälle: ”Jeesus on jo antanut sinulle anteeksi”. Mutta lapsikasteen kummallinen automaatti usein enemmän estää ihmisiä tulemasta Jeesuksen luo kuin vetää heitä pelastukseen. En sinänsä kumoa lapsikasteen siunausta. Haluan vain todeta, että ihminen ei kestä elämänsä varrella eteen tulevia uskon koetuksia, jos hän on uskossa vain jonkin automaatin takia.

Uudessa testamentissa on monia esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan rakkaus kohtaa syntisen ihmisen ja kuinka juuri rikkoneet ja pois poikenneet saavat armon. Kun katumukseen ja synninhätään tullut ihminen saa syntinsä anteeksi, hän samalla kiintyy Kristukseen. Hänessä syntyy vastarakkaus, joka kestää elämän vastoinkäymisissä ja koetuksissa. Hän on kokenut jotain, joka ylläpitää lojaaliutta Kristukselle.

Kristuksen rakkaus on siitä ihmeellistä, että se suuntautuu ansiottomiin. Hänen armonsa annetaan sille, joka joutuu silmätysten oman kelvottomuutensa kanssa. Vapahtajan antama hyväksyntä koskettaa syvältä ja luo kiintymyssuhteen, jota mikään uskonnollinen rituaali ei voi saada aikaan.

Pitäkäämme evankeliumi voimassa. Asettakaamme se aina lain edelle. Ohjatkaamme ihmisiä Jeesuksen luo – ei niinkään fraasikirkkoihin (joita ovat käytännössä kaikki Suomen kirkkokunnat). Kirkon ja seurakunnan jäseniä heistä tulkoon sen jälkeen, kun heillä on takanaan ensin aito kohtaaminen Vapahtajan kanssa. Sitä varten terveeseen hengelliseen syntymään kuuluu uskovien kaste.

Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. Ap.t.2:41.

Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. 2.Tim.1:9-10.

Onpa tiivistetysti sanottu paljon. Mietin sitä tosiasiaa, että jotkin alkuaineet ovat syntyneet supernova-räjähdyksissä ja kulkeutuneet tällekin planeetalle erilaisten vaiheiden kautta. Ilman niitä meillä ei olisi tätä tuntemaamme elämää. Mutta pelkkä aine ei vielä atomitasolla synnytä elämää. Jumala synnyttää elämää ja ylläpitää sitä. Elämää voi olla eri tasoilla. Nyt kun Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt, elämä on nostettu uudelle tasolle ja evankeliumi on lähetetty maailmaan.

Nämä ovat suuria salaisuuksia – elämä luomisen ja lunastuksen kautta, tähdäten sellaiseen elämään, joka on yhteydessä Jumalaan. Hämmästyttävää pitkäjänteisyyttä Jumalan taholta, sillä tämä prosessihan on jatkunut jo miljardeja vuosia. Millainen luomisen pohjatyö! Kun saamme kutsun seurata Herraa, sitä on pohjustettu aika kauan! Jeesus kuoli ristillä parituhatta vuotta sitten, mutta sehän oli lähestulkoon pelastushistorian loppunäytös. Nyt lähestymme huimaa vauhtia kaiken historian huipennusta – Kristuksen toista tulemusta.

Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Hepr.2:1 KR38.

Helposti jäämme likinäköisiksi, katsomme liian lähelle, keskitymme omiin pieniin asioihimme ja suuret linjat jäävät meiltä pimentoon. Emme oivalla, miten ihmeellinen Luoja meillä on, emmekä tajua, miten suurenmoinen Vapahtaja meille on annettu. Emme huomaa, miten kallisarvoinen on se kutsu, jonka evankeliumi meille tarjoaa. Jumalan pelastussuunnitelma on laadittu jo ennen aikojen alkua, ennen galakseja, ennen supernovia, ennen aurinkoa ja maapalloa – ennen sinua ja minua. Nytkö sanoisimme evankeliumista ”Ei kiinnosta!”

Emme tietenkään torju Jumalan evankeliumia. Otamme sen vastaan ilomielin, riemusta hyppien, onnesta laulaen. Otamme sen vastaan niin, että siitä ajan kanssa tulee meille kaikki kaikessa.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 2.Kor.1:3.

Ahab, Omrin poika, teki enemmän kuin kukaan hänen edeltäjänsä sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä. Hän jopa otti vaimokseen Sidonin kuninkaan Etbaalin tyttären, Isebelin, ja ryhtyi palvelemaan ja kumartamaan Baalia. Hän rakensi Samarian kaupunkiin Baalille pyhäkön ja pystytti sinne Baalin alttarin. Ahab pystytti myös asera-tarhan ja teki vielä paljon muuta, jolla herätti Herran, Israelin Jumalan, vihan pahemmin kuin yksikään Israelin kuningas ennen häntä. 1.Kun.16:30-33.

Ahabin persoonassa ei tekstin kirjoittaja paljon hyviä puolia näe. Kaiken tuon syntiluettelon lisäksi on muistettava vielä Nabotin tapaus (1.Kun.21). Nabotin murhassa Isebel oli varsinainen toimija, mutta Ahab vaikuttaa heikkotahtoiselta ihmiseltä, jota joku toinen vie kuin kuoriämpäriä.

Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. 1.Kun.21:25.

Profeetta Elia sai tilaisuuden nuhdella Ahabia tämän tekosista (1.Kun.21:17-24). Tapahtui jotakin yllättävää: Ahab tuli katumukseen ja nöyrtyi: Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. 1.Kun.21:27.

Mitä siis tämän kertomuksen tulisi opettaa meille? Varmaan moniakin asioita. Itse näen siinä ennen kaikkea Jumalan armon. Kuinka rohkaiseva esimerkki jokaiselle katuvalle ihmiselle, joka kääntyy Jumalan puoleen ja pyytää pahoja tekojaan anteeksi. Ahab oli osallistunut kaikkien kelvottomien tekojensa lisäksi ryöstömurhaan ja sai nyt katumuksensa tähden osakseen laupeutta. Herra puhui Elialle:

Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. 1.Kun.21:29.

Parannus on jokaisen ulottuvilla. Ei ole ketään niin huonoa tai kelvotonta ihmistä, joka ei tulisi huomioiduksi, jos kääntyy ja katuu, tekee aidosti parannusta. Kristillisen uskon yksi kulmakiviä on tämä totuus:

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

Rukoilemme siis Daavidin sanoin:  Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata, niin opetan tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi. Ps.51:11-15.