Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2021

Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne — Herra puhuu! Jer.13:15.

Tästä kai voi vetää johtopäätöksen: ylpeä ihminen ei jaksa olla herkkä. Ylpeä ihminen on tyytyväinen itseensä, ei tarvitse mitään, ei jaksa kuunnella muiden höpötyksiä – hän on itseriittoinen. Sellaisessa tilassa ei myöskään kuule Jumalan puhetta. Ylpeä ihminen kuuntelee halukkaasti itseään.

Pietarista on kerrottu perimätietoa, joka voi olla keksittyä tai ainakin liioiteltua, että kiellettyään Mestarinsa kolme kertaa ja puhjettuaan itkuun, hän ei oikein koskaan lakannut itkemästä. Hänen kokemansa nöyryytys teki hänestä tunneherkän ihmisen. Hän kykeni olemaan paras mahdollinen paimen Jerusalemin seurakunnalle, sillä hänellä oli valmius myötätuntoon toisia kohtaan.

Nöyryytyksistä voi siis olla hyötyä – ne ylläpitävät tunneherkkyyttä ja kykyä myötätunnon kokemiseen. Niinpä sielunvihollinen hyökkää meitä vastaan verisesti saadakseen herkkyytemme tylsymään. Hän haluaa tehdä meistä katkeria, vihaa hautovia ja kostonhaluisia ihmisiä, joiden korvat ovat kuuroutuneet. Joskus voi olla tarpeellista vetäytyä pois myrkyllisistä ihmisistä, joiden ilkeydet saavat tunne-elämämme pois raiteiltaan.

Tv:ssä on pyörinyt suuri keramiikkakisa. Tuomaristoon kuuluu keraamikko nimeltä Keith Brymer Jones, joka saattaa puhjeta kyyneliin, kun näkee onnistuneen lopputuloksen. Ehkä sellainen herkkyys on harvinaista miesten keskuudessa, mutta kuinka hienoa, jos seurakunnan paimenena on herkkäsieluinen ihminen, joka itkee ilosta, kun näkee jonkun seurakuntalaisen onnistuvan ja pääsevän eteenpäin uskon tiellä!

Tunneherkkyys voi olla joskus hieman kiusallista, jos ei esimerkiksi pysty puhumaan liikutuksensa vuoksi, mutta tunneherkät ihmiset ovat hyviä esirukoilijoita. Kyynelien valumisesta rukouskammiossa ei ole haittaa. Yhdenkin sellaisen ihmisen myötätunto ja esirukoustyö voi olla seurakunnassa todella korvaamatonta.

Rohkaisen siis sinua tunne-elämäsi herkkyyden hyötykäyttöön. Jos osaat ilmaista tunteita hyvin, voit olla seurakuntalaisten keskellä paimensieluna. Jos et oikein osaa tuoda esiin tunteitasi ihmisten keskellä, voit kehittää rukouselämääsi ja puhua Jumalalle kahden kesken.

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.

Lainasin otsikon John Steinbeckiltä, mutta mielessäni on muuta kuin 30-luvun lama ja senaikaiset ihmiskohtalot. Ajattelen kristityn vaellusta ja hengellistä kasvuamme. Yksi sitä haittaavista tekijöistä on taipumuksemme ratkaista ongelmia vihan kautta.

Näemme vihan vellovan erityisesti elokuvissa ja tietokonepeleissä. Ristiriitoja ratkotaan aina nyrkein ja asein ja väkivallan seurauksia ei paljon suremaan jäädä. Onko siis ihme, jos nuoriso tällaisen mallin omaksuu ja sitä toteuttaa? Koskelan surma on yksi kipeä esimerkki tästä. Näemme, kuinka väkivaltakulttuuri myrkyttää ihmisten sielunelämää pienestä pitäen. Vaikeaa on kiusaamista kitkeä, jos se tulee viihteen muodossa osaksi elämäntapaamme.

Jotkut ovat saaneet ilmastoherätyksen ja pyrkivät nyt eri tavoin hiilidioksidin vähentämiseen ilmastosta. Meidän uskovien tulisi saada sellainen herätys, että pyrkisimme vihan vähentämiseen ympäristöstämme. Jos vihan tunteet sekoittuvat kaiken lisäksi uskoon, meidän hengellinen kasvumme pysähtyy. Jeesus näytti meille suuntaa, kun hän antoi anteeksi pahantekijöilleen. Hän on meidän majakkamme pimeässä yössä: hän rukoili niiden puolesta, jotka pahoinpitelivät häntä. Tänäänkin hän antaa anteeksi ja siunaa ihmisiä – hän ei suostu vihaamaan. Hän on esimerkki kirkkaimmasta mahdollisesta uskosta. Tajuamme heti, että emme siihen yllä. Mutta Jeesus tulee avuksi ja antaa voimaa mennä oikeaan suuntaan.

Raamatun laki ja lain vaatimukset tulevat avuksi sille, joka haluaa ratkaista ongelmia vihan avulla. Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Emme elä ilman lakia, mutta laki ei saa olla johtotähtemme. Evankeliumin tulee olla aina tärkein. Anteeksiantoon pyrkiminen ja Jumalan armon sanoma tulee olla aina ensisijainen ratkaisumalli.

Tarvitsemme tähän hengellistä kasvua, sillä kukaan ei ole luonnostaan valmis elämään Jeesuksen kaltaisena. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on tiedostaa asian merkitys. Voimme tietoisesti pyrkiä hylkäämään vihan ja jättämään toisten tuomitsemisen. Itse kamppailen sydämen kovettumista vastaan. Painin vihani kanssa ja yritän päästä voitolle ja tehdä selätyksen. Tätä samaa painia kävi Jaakob aikoinaan (1.Moos.32:24). Kannustan ja rohkaisen sinuakin ottamaan hyviä otteita vastustajasta (vihasta) ja heittämään kaverin (sinua riivaavan vihan) selälleen. Jos ei onnistu, pitää harjoitella kevyempien vastustajien kanssa ja jatkaa hyvään suuntaan.

Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä. 1.Tim.2:8.

...olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. 2.Kor.6:18.

Tänä aamuna muistelin taas isoäitiäni. Valitettavasti hän oli mummu vain paperilla. Kyllä hän oli isoäitini biologisesti, mutta henkisellä tasolla ja tunnetasolla hän ei ollut isoäiti. Sitä kuvasti hyvin se tilanne, joka tuli vastaan hänen syntymäpäivillään. Minua kätellessään hän kysyi: ”Kuka sinä olet?” Kun vastasin hänelle, kuka olin, hän ei sanonut mitään. Voisin kuvitella, että joku muu olisi sanonut ”tervetuloa” tai jopa ”olenkin kaivannut sinua”, mutta hänellä ei ollut mitään varastossa minua varten.

Sinäkin saatat välillä surra, että olet saanut huonot lähtökohdat elämältä. Ehkä vanhempasi olivat sairaita tai alkoholisteja tai heitä ei ollut ollenkaan. Kasvoit lastenkodissa tai sijaisvanhempien luona. Ehkä sinulla oli vanhemmat, mutta he kohtelivat sinua kaltoin.

Orvoksi (joko biologisesti tai tunne-elämältään) jääneen lapsen Jumala on valmis ottamaan syliinsä ja kasvattamaan omana lapsenaan. Muistot orpoudesta voivat olla vahvoja ja kipeitä läpi elämän, mutta samalla on mahdollista tiedostaa, että Jumala on Jeesuksen kautta kykenevä antamaan sen, mitä meiltä on evätty. Kristuksen rakkaus sisältää myös hyvityksen siitä orpoudesta, jota vanhempien puuttuminen merkitsee. Hän on ollut minullekin puuttuva isoäiti ja kaivattu isoisä. Hän on toiminut äitinä ja isänä, kun he ovat epäonnistuneet tai laiminlyöneet minua. Kipu, joka sieluani repii, hellittää Kristuksen rakkauden ja armon sylissä.

Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. 2.Kor.1:5.

Kun luemme sanaa, opimme tuntemaan taivaallisen Isämme, hänen rakkautensa ja huolenpitonsa. Emme jää katkeriksi, emmekä jää vaille lohdutusta. Saamme huomata, että Jumala on Kaikkivaltias – hän pystyy hyvittämään kaiken, mitä olemme jääneet paitsi. Oikeastaan hän antaa meidän orpouteemme jotakin sellaista bonusta, jota emme heti tajunneetkaan – rikkinäinen ihminen, jonka Jeesus korjasi, on nyt enemmän kuin ehjä ihminen! Olemme rikkaita, koska jouduimme menemään läpi hylkäämisen tuskasta. Nyt emme enää sure huonoja lähtökohtiamme, vaan kiitämme Isää, joka kantoi meitä kivikoissa, ja luotamme häneen vankasti.

Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:19.