Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2021

Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Ap.t.20:24.

Paavali tunsi oman palvelutehtävänsä ja pyrki sen hoitamaan hyvin. Hänen tehtävänsä oli julistaa evankeliumia. On kuitenkin syytä lukea teksti tarkkaan, sillä oma kokemukseni evankeliumin julistamisesta on ”evankeliumi syntisyydestäni”. Siinä ei oikeastaan vielä päästä evankeliumiin ollenkaan, vaan jäädään kynnykselle. Suomessa toimii kokonainen herätysliike (herännäisyys), jonka tarkoitus on jättää ihminen tälle kynnykselle – viedä hänet synnintuntoon ja sitten julistaa, että synnintunto on hyvä, pysyttele siinä. Tunne olevasi maan mato ja Jumalan sanan edessä tuomittu ja nöyryytetty ihminen.

Evankeliumin tulee olla julistusta siitä, että syntisi on annettu anteeksi. Aito evankeliumi tuo ilon – pelastuksen riemun. Mutta uuden elämän nosteessa ei saisi tulla ylpeäksi ja päästää sisäisiä hevosiaan laukalle: ”Minäpä olen jotakin tavallista hienompaa ihmislajia, erityisen valittu, Jeesukselle rakkain!”

Narsistiset tunteet nostavat helposti päätään ja kohta olenkin pyrkimässä eturiviin, hyödyntämässä seurakunnan rahavaroja omaan elatukseeni tai harrastamassa muuta sellaista oman egon pönkittämistä, joka mitätöi Jumalan armon. Jumalan armon kauttahan minä ylipäätään olen olemassa, en oman erinomaisuuteni kautta.

Tai julistus voi olla evankeliumin väärin käsittämistä niin että jaetaan erilaisia tuomioita sanankuulijoille. Jälleen voi puhujalla olla toiveissa kuulijoiden nöyryyttäminen, jotta saisi heidät sitten viedä kynnyksen yli iloon. Joskus siitä nöyryyttämisestä vaan näyttää tulevan päätarkoitus.

Evankeliumi voi olla sekoitus vanhaa ja uutta liittoa ja Israel nostetaan jotenkin jalustalle ikäänkuin Jumalan kansaan kuuluminen ulkonaisella tavalla olisi hyvän sanoman tarkoitus. Jumala toimii kansojen historiassa, mutta älä sotke sitä liikaa omaan historiaasi. Pelastus uskon kautta on kuitenkin sisäistä laatua etkä voi raahata historiallista Israelia mukanasi joka paikkaan. Kun Paavali puhuu evankeliumin julistamisesta, hän sanoo: Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen. Ap.t.20:21. – Evankeliumi on sama kaikille.

Yksi lause Paavalin puheesta tulee itseäni lähelle: En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne. Ap.t.20:20.

Mikä upea väline evankeliumin julistamiseen internet onkaan: voi puhua julkisesti ihmisille heidän kotioloissaan. Vanhakantainen seurakunta on joutunut koronan takia ravistelluksi, mutta aika näyttää, kuinka tehokkaasti evankeliumia voidaan julistaa jatkossa eri medioiden kautta. Luulen, että lopun ajan herätys tulee nojaamaan enemmän mediaan kuin paikallisiin seurakuntiin. Toivon voivani tehdä oman osuuteni, vaikka se onkin vaatimaton:

Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun:  minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu. Ap.t.20:26-27.

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. 1.Joh.4:1.

Monta kertaa mielessämme pyörii ajatuksia ja suunnitelmia, joiden alkuperä on hämärän peitossa. Onko ajatukseni Jumalasta vai sielunvihollisesta? Onko se kenties omaa toivetta, vieläpä vanhan luonnon sanelemaa?

Aina emme heti tiedä. Voimme tietysti tutkia ajatusta, josko se on linjassa Raamatun sanan kanssa. Mutta silloinkin joudumme punnitsemaan, onko Raamatun kanta puhtaasti lakia vai antaako evankeliumi enemmän liikkumatilaa.

Joskus toteamme, että jokin on puhtaasti himoa ja luokittelemme sen heti uskon vastaiseksi. Mutta se ei estä himoa palaamasta vaivaamaan. Joidenkin asioiden kohdalla joudumme taistelemaan päästäksemme selville vesille ja voitolle himoista.

Entä kun joku vaikutusvaltainen henkilö lähtee julkisesti heiluttelemaan Raamattua ja esittää olevansa kristillisen ajattelutavan kannattaja? Lumoaako joku Mr. Trump minut heti, kun hän uhoaa olevansa uskonnollisen vakaumuksen ihminen? – Ehkä minun pitäisi seurata hänen edesottamuksiaan muutenkin ja vetää johtopäätökset vasta, kun kokonaiskuva kaverista on muotoutunut?

Mistä oikein saan hyvän arvostelukyvyn, joka takaisi totuudellisen kuvan saamisen sekä Jeesuksen persoonasta että aikani julkkiksista? On pakko todeta, että tarvitsen viisautta. Sen todettuani voin edelleen todeta, että viisauden löytäminen on työlästä, vaatii ajattelun kypsymistä ja koko persoonallisuuteni kasvamista. Se vaatii kokemusta ja elämän ymmärtämistä, se vaatii Kristuksen tuntemista. On hyvä oppia pohtimaan asioita hiljaa itsekseen, viipymään rukouksen hengessä, peilaamaan asioita Raamatusta, kuuntelemaan Jumalaa ja viisaita ihmisiä. Jos vain kiidän tukka putkella ja suuna päänä esitän omia mielipiteitäni, en ehdi saada otetta viisaudesta.

Pysähtyminen on terveellistä. Hiljaa ollessa voi päähän pälkähtää rauhallisia ajatuksia. Vainoharhatkaan eivät jaksa voittaa hiljaisuuden rauhaa. Nyt kun joulukin lähestyy, voimme alkaa viljellä tätä hiljaisuuden rauhaa ja kiitollisen mielen lempeyttä.

Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen. Ps.131:1-2.

Oletko elänyt sitä aikaa, kun seinäkelloissa oli punnukset? Lapsena vetelin ketjuista seinäkellon punnukset ylös. Kello kävi maan vetovoimalla. Se oli halpaa energiaa, mutta siinä oli yksi huono puoli: – kellon koneisto vääntyi ajan kanssa, kello ei käynyt enää kunnolla ja kello piti viedä kellosepälle, joka korjasi kellon rakenteen kuntoon.

Meillä voi hengellisessä elämässämme olla sisäisiä punnuksia, jotka jaksamme mielestämme hyvin kantaa, mutta aikaa myöten ne rasittavat hengellistä elämäämme pahasti. Meitä voi vaivata syyllisyys kauan sitten tekemistämme virheistä. Tai soimaamme itseämme, koska emme ole jaksaneet palvella siinä työssä, jonka uskoimme saaneemme Jumalalta. Kaiken kukkuraksi lapsena koetut pettymykset haittaavat elämäämme ja tekevät meidät kyynisiksi. Saatamme kokea arvottomuutta ihmisinä. Sitten vielä tuoreet lannistamiset seurakuntaelämässä painavat selkämme kumaraan.

Jumala on kuitenkin meidät jokaisen luonut. Hän on kuin insinööri, joka tekee lujuuslaskelmia. Hän lisää kantavia rakenteita sinne, missä silta on lujilla. Tai hän vahvistaa talon rakenteita, jos jokin rasitus näyttää uhkaavan rakennuksen kestävyyttä. Hän on kuin kelloseppä, joka tietää, miten punnusten paino rasittaa koneistoa. Voimme uskoa, että Luojamme osasi tehdä meistä vahvoja, lujia ja sitkeitä ja tarpeen tulleen lisätä hieman ylimääräistä sisua luonteeseemme. Hän kasvatti meissä rohkeutta ja ennen kaikkea loi meihin uskoa ja luottamusta Jumalaan. Niinpä hän kuormittaa meitä vain siihen pisteeseen asti, missä me vielä kestämme.

Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jaak.1:13.

Meille voi toki tulla tunne, että emme kestä enempää. Kaikki kokemamme on jo liikaa. ”Nyt mie romahan”. Sellainen tunnetila on inhimillinen, mutta jos kuljemme elämän tien matkaa yhdessä Jeesuksen kanssa, voimme nojata häneen ja saada häneltä voimaa kaiken kestämiseen. Hän on kuin kännykän laturi, joka kytketään meihin antamaan tuoretta voimaa väsyneelle.

Niinpä opettelemme olemaan kytkettyinä voimavirtaan, yhteydessä Pyhään Henkeen, taivaalliseen laturiin. Opettelemme vetäytymistä rukouskammioon, hiljentymisen harjoittamista päivittäin. Opettelemme Raamatun säännöllistä lukemista ja sananjulistuksen äärellä olemista. Pidämme sisäisen lamppumme palamassa niin kuin sanakin kehottaa:

Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Luuk.12:35.

Kun pysymme hengellisesti valveilla, saamme aina voimaa päivän koitoksiin. Antakoon Herra meille uskon ja luottamuksen tähän, kun stressi iskee ja elämän painot ja punnukset väsyttävät.