Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2021

Kun hän sitten taas oli lähdössä poimimaan, Boas sanoi väelleen: ”Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. Voitte lyhteistäkin kiskaista muutaman tähkän ja jättää hänen poimittavakseen. Ette saa moittia häntä.” Ruut 2:15-16.

Boasin antamat ohjeet ovat varteen otettavia tänäkin päivänä. Emme toki enää lyhteitä sido eikä tämän päivän ruokajono ole pellolla, mutta kuten Jeesus sanoi: Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Mark.14:7.

Usein annamme elämänsä vaikeuksissa kamppailevalle ihmisille huonoa palautetta ja lisää syitä olla allapäin. Boas halusi neuvoa työmiehiään jättämään kaiken moittimisen ja sättimisen sikseen. Nykyään meitä kehotetaan olemaan positiivisia ja jättämään kaikki vihapuhe pois – sama asia kuitenkin.

Miksi se on niin vaikeata? Puolisollani voi olla sata hyvää ominaisuutta, mutta huomaan vain ne pari, jotka ärsyttävät. Sillä tavalla luon kotiini huonoa ilmapiiriä. Jos jaksaisin antaa kehut, kun on aihetta, puoliso saattaisi parantaa tapojaan niiden ominaisuuksien suhteen, jotka ärsyttävät.

Jos tietäisimme, miten suuri siunaus kätkeytyy Boasin tapaan toimia, mekin alkaisimme tehdä samoin. Puhuisimme ihmisistä hyvää ja antaisimme vinkkejä, miten auttaa heitä vaivihkaa. Jos vain sydämessämme olisi myötätuntoa toimia oikein ja puhua rohkaisevasti! Jospa Pyhä Henki saisi olla neuvonantajamme! Jospa osaisimme jättää jälkeemme tähkiä – huomaamatta, numeroa tekemättä.

Olen tässä oppipoika itse. Korkealta en puhu. Mutta mikään ei estä pyrkimästä parempaan ja oppimasta uusia asioita. Jumalan sana nostaa esiin näitä kehitystarpeita. Ihmisten välinen vuorovaikutus pitää näitä tavoitteita esillä. Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. Sananl.27:17. On tarkoitus, että hiomme toisiamme ja annamme sitä positiivista palautetta, joka auttaa toista pääsemään eteenpäin. Jos alamme käyttää rautaa vasarointiin, saamme vain lommoja aikaan.

Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Matt.1:21.

Lapsena kirjoitin joulupukille kirjeen ja lahjatoivomuslistan. Se laitettiin ulos ikkunalaudalle, jotta tontut voisivat hakea sen. Kas kummaa, aamulla olikin jäljet lumessa ja kirje kadonnut! Nyt joulupukki varmaankin täyttää toiveeni!

Joulupukkisatu on vähän jokaisen kärsittävä – muodossa tai toisessa. Monille on käynyt niin, että samalla kun joulupukki on paljastunut saduksi, myös Jeesuksesta on tullut satuolento. Ainakin tavan takaa kuulen jumalattomien kommenteista, että Raamattu on satukirja. Tälle ajalle tyypillinen epäusko jaksaa ihmetyttää, mutta Jeesus tunsi ilmiön omana aikanaan:

Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Mark.6:6.

On sinänsä pieni ihme, jos jaksamme uskoa, mitä Raamattu sanoo luomisesta ja pelastuksesta. Oikeastaan se on Jumalan teko. Uskon vastakohtana toimii jonkinlainen realismi, tosiasioiden rajoittama maailma, jossa tosiasoita edustavat näkyvät ilmiöt. Näitä tosiasoita tutkii tiede ja kertoo meille, mitä ei tarvitse uskoa, koska se on totta. Tiede katsoo parhaimmaksi olla spekuloimatta mitään tuonpuoleisista, vaikka se metafysiikan tunnistaakin käsitteenä. Niinpä tiede osaltaan on syypää Raamatun leimaamiseen satukirjaksi.

Samaan aikaan meillä uskovilla on jatkuvana haasteena uskossa kasvaminen. Nimittäin mekin epäilemme edelleen vahvasti kaikenlaisia Raamatun kertomia asioita ja hänen antamiaan lupauksia. Jumalan todellisuus on mystinen, täynnä salaisuuksia. Huomaamme jääneemme uskon varaan, vaille konkreettista tietoa. Joudumme luottamaan pelkkään sanan ilmoitukseen, kun emme näe kohdetta tarkasti. Kohde voi olla juuri tuonpuoleinen todellisuus tai ehkä vain huomisen todellisuus täällä maan päällä. Emmehän tiedä sitäkään.

Jotta voimme kasvaa uskossamme, meidän tulee oppia luottamaan lapsen tavalla taivaalliseen Isään. Ja Jeesukseen. Ja Pyhään Henkeen. Ja Jumalan sanaan. Vahva usko ei oikeastaan ole muuta kuin pitkän kokemuksen kautta lujittunut usko. Olemme harjaantuneet uskomaan ja luottamaan. Huomaamme, että usko onkin loppujen lopuksi kestävyysurheilua. Mutta onhan usko myös kiintymyssuhde, joka tuottaa syvää tyydytystä ja iloa. Usko joulupukkiin alkoi horjua jo pienenä ja sadun lumo haihtui pian kokonaan, mutta mitä kauemmin olemme uskossa Jeesukseen, sitä vankemmin uskomme ja sitä kiintyneempiä Vapahtajaamme meistä tulee.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Matt.2:1-2.

Itämaan tietäjät olivat sen aikaisia tiedemiehiä tai pikemminkin astrologeja. He tulivat jostakin nykyisen Irakin maisemista ja olivat luultavasti syntyperältään juutalaisia, joiden esi-isät aikoinaan joutuivat pakkosiirretyiksi Babyloniin. Siellä diasporassa he saivat sen aikaista huippuopetusta. Messiaan odotus kuitenkin säilyi heidän maailmankatsomuksessaan. Tähtitiede ei ollut siihen aikaan puhdasta tiedettä, vaan sekoitus erilaisia taivaan ilmiöitä ja niihin liittyviä uskomuksia. Nämä juutalaiset oppineet miehet yhdistivät taivaankappaleiden liikkeet ja juutalaisen uskonnon. Niinpä planeettojen kohtaaminen taivaalla, jonka ennustaminen tähtihavaintojen perusteella oli heidän leipätyötään, sai heidät lumoihinsa. Jupiterin ja Venuksen kohtaaminen nimittäin tapahtuisi Leijonan tähdistössä – se tietäisi kuninkaan – Juudan leijonan – syntymistä!

Suunnilleen näin voimme kuvitella heidän ajatuksenjuoksunsa kulkeneen. Tiedämme, että elokuussa vuonna 3 eKr. Jupiter ja Venus kohtasivat taivaalla ja sen ajan tähtitiede pystyi ennustamaan, että seuraava kohtaaminen olisi pian, nimittäin vuonna 2 eKr. kesäkuun 17. päivänä. Niinpä ”itämaan tietäjät” lähtivät matkaan hyvissä ajoin ja saivat nähdä Betlehemiin tullessaan, kuinka Jupiter ja Venus kohtasivat taivaalla lähellä horisonttia. Yhdessä niiden valovoima näytti kirkastuvan huomattavasti. He päättelivät, että juuri siinä hetkessä ja paikassa tapahtui Messiaan syntyminen.

Tarvitsemme uskoa itsekin, jotta voimme yhdistää tieteellisen tiedon ja Messiaan syntymisen toisiinsa. Ehkä itämaan tietäjät olivat juuri saapuneet Betlehemiin sen tallin luo, jossa Jeesus-lapsi oli? Ehkä lapsen itku ohjasi heidät oikeaan paikkaan? Luulen, että ne paimenet, jotka kedolta saapuivat Jeesus-lasta etsimään, löysivät hänet juuri itkun perusteella. Maria oli ehkä vasta kapaloimassa lastaan, sillä tiedämme, että kapalointi on vauvalle hyvin rauhoittavaa. Kapalointia suositellaan vielä nykyäänkin itkuisen vauvan rauhoittamiseen.

Tässä kohtaa voimme pysähtyä miettimään, mikä asia on minua henkilökohtaisesti puhutellut ja vetänyt Jeesus-lapsen luo. Voin sanoa omasta puolestani, että tähdet ovat olleet vetovoimaisia minunkin kohdallani ja lapsen itku on melkeinpä karkottanut minua pois. Tarkoitan, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka vaikuttuu luonnon ilmiöistä, ihmettelee samoja asioita kuin tiede ja kokee tarpeelliseksi ymmärtää erilaisia ympäristössämme tapahtuvia ihmeitä. Käsite ’Luoja’ on uskossa siis tärkeä.

Vaimolla on tapana katsoa tv:stä sarjoja tai dokumentteja, joissa on menossa synnytyksiä. Minä menen sellaisia karkuun. En halua kuulla sitä tuskan huutoa ja lapsen rääkymistä. Ovathan vauvat kyllä suloisia, kun heidät on saatu ensiksi rauhoittumaan. Mutta on selvää, että tietynlaiset henkilöt, varsinkin äidit, ovat hyvin kiinnostuneita synnytyksistä.

Ehkä on vielä muitakin tyyppejä, jotka erottuvat. Esimerkiksi Simeon ja Hanna – he olivat hurskaita ihmisiä, joiden hengellinen elämä oli vahvaa ja he elivät Hengen johdatuksessa. He saivat kohdata Messiaan ihan fyysisesti, sillä heillä oli sydämessään sisäinen Hengen johdatus, joka kuljetti heidät Jeesus-lapsen luo.

Siellä kuningas Daavidin kotimaisemissa Jeesus-lapsi syntyi. Siellä paimenet olivat kedolla kuin Daavid aikoinaan. Siellä enkelit ilmestyivät ja kertoivat, että Daavidin Poika oli syntynyt. Jouluevankeliumi on aina yhtä sykähdyttävä. Eri asiat voivat vaikuttaa meihin, että hakeudumme Jeesuksen luo. Jumalalla on monia tapoja vetää meitä yhteyteensä. Olkoon joulusi tänä armon vuonna 2021 siunattu ja saakoon Jeesus-lapsen läsnäolo sinun juhlaasi rikastuttaa.