Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2022

Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. 1.Tim.1:5.

Paavali tuo esiin tavoitteellisen uskonelämän ihanteen – se on käytännöllistä. Siihen kuuluvat tunteet ja tahto, ei vain älyllinen puoli. Usko ei ole kristinuskon harjoittamista oppikysymyksenä – teologiana – vaan se on ihmisenä olemista ja elämää Jumalan tahdon mukaan. Se ei ole jokin teologinen ajatusleikki, eksistentiaalista filosofiaa, vaan elämää, jossa kukin uskoon tullut toteuttaa oman persoonansa mukaan Jumalan antamaa kutsumusta seurakunnan yhteisten päämäärien hyväksi. Jo Paavalin aikana oli noussut esille vinosuuntaus: keskitytään teologiaan. Paavalin aikana se oli lakihurskautta ja keskittymistä lain tulkinnan koukeroihin, meidän aikanamme se on uskon teoreettista ajattelua, josta on siivottu pois kaikki menestysteologian ja uskonsanan ja muiden vinosuuntausten roskat. Sama Paavalin luonnehdinta koskee molempia aikoja:

Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät. 1.Tim.1:6-7.

Emme saa keskittyä oppiin niin paljon, että rakkaus joutuu keskiöstä sivuun. Opin sijasta meidän tulee vaalia evankeliumia, oikeassa olemisen sijasta palvelemista. Sanan selittämisen sijasta meidän tulisi pyrkiä sanan sulauttamiseen, tiedollisen ymmärtämisen sijasta hengelliseen kasvuun, joka ilmenee soveliaina tekoina. Tämän kaiken soisi toteutuvan armon ilmapiirissä.

Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Hepr.4:2.

Huomaamme tämän käytännöllisen otteen myös Jaakobin kirjeessä: Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä — älkää pettäkö itseänne. Jaak.1:22.

Olen tehnyt havaintoja ja huomannut tällaisen kummallisen asian: Ihmisen aivot ovat uskossa, mutta kädet eivät! Samaa vikaa on kyllä minussakin. Miten saisin kädet mukaan? Ja sydämen! Miten saada mobilisoitua tämä ihmiselon kokonaisuus palvelemaan Jumalan valtakuntaa?

Hyvä lukijani, kehotan sinua ja itseäni yhtä lailla: sinulla on sijoitettavana tähän elämän rulettiin kaikki sinun lahjasi, kaikki sinun persoonasi puolet. Jos keskityt vain uskonopin virheettömään hallintaan, sinä todennäköisesti epäonnistut, sillä Jumala ei ole luonut ketään niin viisasta, että hän onnistuisi siinä. Keskity mieluummin olemaan aidosti sinä, kuuntelemaan Jumalaa, jotta voit löytää itsesi. Muista olla armon lähettiläs. Kun kasvat siihen pisteeseen, että löydät elämäntehtäväsi, ota asiat käytännöllisesti, mene eteenpäin omaa persoonaasi toteuttaen, virheitä pelkäämättä, sillä virheet kuuluvat pakettiin. Ole tyytyväinen, jos pääset edes lähelle tavoitteitasi.

Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme. Kol.3:17.

Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Room.4:24.

Tulimme uskoon, koska evankeliumi vapautti meidät kantamasta syyllisyyttä menneistä rikkomuksista. Uskoon tulon jälkeen päätimme noudattaa Jumalan sanaa ja sen vuoksi aloimme rakentaa vanhurskautta, joka ei enää perustunutkaan Jeesuksen takaamaan lahjaan, vaan omaan ansioon. Putosimme lain tarjoamaan sudenkuoppaan ja meistä tuli omavanhurskaita.

Onko sinulle käynyt koskaan näin? Oletko havahtunut kysymään itseltäsi: Mihin loppujen lopuksi tarvitsen Herraa Jeesusta, jos kerran olen uskovaisena täydellinen? Olenhan hetero ja oikein naimisissa enkä ole koskaan eronnut, kuulunhan minäkin seurakuntaan ja käyn kokouksissa säännöllisesti, osallistunhan seurakunnan toimintaan ja annan rahaa kirkolleni. Noudatan käskyjä, elän raitista ja muutenkin kunnollista elämää. Jos seurakunta tarvitsee mitan täyttävää ihmistä johonkin virkaan, olen siihen sopiva…

Monilla on kyllä takaraivossaan tietoisuus omasta puutteellisuudesta, siitä että tarvitsee Jeesusta hyvin perustavaa laatua olevalla tavalla, onhan takana avioero, onhan elämää sävyttänyt alkoholismi, onhan niitä merkintöjä tullut erilaisiin rekistereihin, onhan takana kaikkea. Eletty elämä on ollut risaista eikä siitä voi olla ylpeä.

On hyvä, jos tarvitsemme Jumalan armahtavaa laupeutta ja Jeesuksen Kristuksen armoa, jotta voimme kokea olevamme hyväksyttyjä Herran kasvojen edessä. Raamattu nimittäin sanoo:

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Room.8:1-3.

Jos pärjäät omillasi – ja olen nähnyt liian monia sellaisia seurakunnissa – et ole silloin Kristuksessa, vaan olet Kristuksen ulkopuolella:

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Gal.5:4.

Uskosta on tullut uskontoa. Usko on muuttunut säännöiksi, lakipykäliksi, pitää ja täytyy – ehdoiksi ja niiden kontrolloimiseen keskittyneeksi papistoksi. Jos elät uskonnon ehdoilla, et ole ilon täyttämä, vapautunut uskova, joka rakastaa Jeesusta yli kaiken, vaan olet uskonnon orja, sääntöjen sitoma, papiston valvoma rangaistusvanki. Jos Pyhä Henki on uskonut sinulle jonkin tehtävän, se otetaan sinulta pois heti, kun koneisto on todennut sinut kelvottomaksi hoitamaan sellaista tehtävää. Voin vakuuttaa, että näin käy uskonnon orjuuttamassa ympäristössä, sillä olen kokenut sen nahoissani monta kertaa.

Onneksi voin elää evankeliumin voimasta ja turvata Herraan Jeesukseen. Vain hänen antamansa vanhurskaus on pysyvää, muu on petosta. Ilo täyttää minut, sillä Kristuksen kirkkauden evankeliumi on elämäni johtotähti.

Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. Ilm.5:12.

Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. 2.Kor.1:20.

Jumalan lupaukset Raamatussa – siinäpä kolme sanaa, jotka toistuvat, kuulostavat tutuilta ja ymmärrettäviltä, mutta jos tarkemmin niitä ajattelee, konkretia asian ympäriltä häipyy saman tien. Mitkä ihmeen lupaukset?

On tietynlainen oppimistehtävä löytää Raamatusta Jumalan lupauksia, joilla on itselle merkitystä. Monta kertaa Raamattua lukiessa Jumalan lupaukset vilistävät ohitsemme emmekä huomaa niitä. Teksti ei kosketa, koska olemme niin unessa. On olennainen osa hengellisen elämän herkkyyttä, että hoksottimemme ovat kunnossa ja rekisteröimme Jumalan lupaukset. Vasta sitten voimme tarttua niihin, vedota niihin, pyytää niitä – ja saada ottaa niitä vastaan.

Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Ap.t.13:23.

Jumala ei tee mitään antamatta ensin sitä koskevaa lupausta. Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle, Jeesus, oli sekin ensin lupaus. Paavali oli opiskellut Vanhaa testamenttia pienen ikänsä ja tunsi hyvin Jumalan lupaukset. Hän oli tietoinen Jumalan lupauksista ja niillä oli hänen elämänkatsomuksessaan tärkeä sija:

Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme. Yötä päivää meidän kansamme kaksitoista heimoa hartaasti palvelevat Jumalaa ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan. Ap.t.26:6-7.

Voitaneen sanoa, että Paavali eli lupauskeskeistä elämää. Eikö meidänkin olisi syytä nostaa Paavali esimerkiksi myös tässä asiassa? Voimme varmastikin terästää havainnointiamme ja tulla syvemmin tietoisiksi Jumalan lupauksista. Monet lupaukset koskevat ihmiskuntaa ja sen historiaa, mutta monet lupaukset koskevat meitä seurakuntana ja yksilöinä. Jumala on esimerkiksi luvannut herätyksen aikoja, hän on luvannut pelastaa meidän perhekuntamme, hän on luvannut ottaa meidät mukaansa ylösnousemukseen ja taivaan kirkkauteen. Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä ja huolehtia meidän tarpeistamme. Hän on luvannut parantaa sairaita, täyttää uskoon tulleita Hengellään, käyttää sinuakin evankeliumin työssä. Hänen lupauksensa tuovat elämää maan päälle ja tähän aikaan – tartutaan niihin!

Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. 2.Piet.1:4. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. 2.Piet.3:13.

Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 1.Tess.2:9.

Evankeliumin työ kiinnostaa monia, mutta matkalla tahtoo olla sudenkuoppia. Yksi sudenkuoppa on idea, joka kytkee elannon hankkimisen yhteen evankeliumin työn kanssa. Vain harva on oivaltanut, että paras tapa tehdä Jumalan valtakunnan työtä on tehdä sitä omalla kustannuksellaan tai ainakin niin, että elättää itsensä maallisella työllä – sen lisäksi voi ottaa vastaan avustuksia evankeliumin työn kulujen peittämiseen, mutta ei elatukseensa. Minä jäin aikoinaan nelipäiväiseen työhön, jotta minulle jäi aikaa tähän nettipastorin työhön. Sittemmin olen siirtynyt eläkkeelle maallisesta työstäni, joten en ole kenenkään siivellä mitään puuhastellut enkä yhdenkään seurakunnan taloutta rasittanut.

Kannustan siis kaikkia nuoria, jotka aikovat antautua Jumalan valtakunnan työhön, hankkimaan maallisen ammatin itselleen ja huolehtimaan taloudestaan niin että ei tarvitse rasittaa seurakuntia tai kristillisiä järjestöjä. Voihan olla, että panostus jää tämän vuoksi pienemmäksi, mutta yhteen laskettuun panostukseen pitää laskea mukaan se hyöty, minkä muut saavat tästä ratkaisusta.

Katson päätäni pyöritellen kristillisten järjestöjen työntekijälaumoja. Varsinkin niinä hetkinä, kun kädessäni on järjestön kerjuukirje. Siinä vedotaan suureen rahan tarpeeseen, jota evankeliumin työ aiheuttaa. Pitää todeta, että eihän se evankeliumin työ niin kauheasti rahaa kuluta, vaan nuo ihmislaumat, joita siinä ohessa elätetään!

Terveet ja työkykyiset ihmiset haluavat kevyen sisätyön, mukavan ajankulun kynän pyörittelyn ja paperin siirtelyn merkeissä. Tai hauskan puuhastelun videolavasteiden ja kameroiden keskellä. Ihmiset, joiden ammattina oli rakennusmies, autonkuljettaja, metsuri, peltiseppä, sairaanhoitaja – mitä hienoja ammatteja ihmisillä onkaan – he haluavat nyt esiintyä kirjanoppineina tai toimistovirkailijoina! Pitää sanoa suoraan: monet ovat parhaimmillaan duunariammateissa. Kynän pyörittäjinä tai saarnamiehinä heistä tulee keskinkertaisia, vähän kuin evankeliumin työhön eksyneitä, sanoja hapuilevia ja huonon ulosannin omaavia esiintyjiä, joilla ei aina ole mitään omaa sanottavaa, ainoastaan lainattuja fraaseja tai menneiden herätysaikojen muisteluita, niitäkin takellellen. Täytyy tosin myöntää, että on olemassa henkilöitä, jotka ovat sopivia toimistotyöhön, ehkä peräti parhaimmillaan siinä.

Lapset ja nuoret, olkaa rehellisiä, panostakaa tulevaisuuteenne, hankkikaa ammatti ja pysykää siinä tavoitteessa, että ette rasita seurakuntaa, kun samalla kaikin voimin hakeudutte evankeliumin työhön ja oman kutsumuksenne löytämiseen. Olette onnellisia, jos voitte nauttia maallisesta työstänne palkkaa ja samalla tehdä kutsumustyötä oman toimen ohella. Tämä on minun näkemykseni.

Me emme syöneet ilmaiseksi kenenkään leipää, vaan teimme työtä ja uurastimme yötä päivää, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 2.Tess.3:8.