Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2022

Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra. Sananl.17:3.

Jumala, joka on meidät luonut, tutkii luomansa olennon läpikotaisin. Tehtaissa, jotka valmistavat tuotteitaan, on lopputarkastus. Jos jokin vekotin ei toimi, sitä ei toimiteta eteenpäin. Tarkistetaan, voiko sen korjata. Siinä voi olla vika, jota ei kannata korjata, vaan tuotteesta tulee hylsy. Se joutaa sitten tuhottavaksi.

Ihminen, joka ei läpäise Jumalan tarkastusta, joutuu kadotukseen. Mutta mikä ratkaisee? Jumalan sana toteaa varsin selvästi:

Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark.16:15-16.

Usko ratkaisee. Ei ihan mikä tahansa usko, vaan usko Jeesukseen.

Jumala, joka lähettää evankeliuminsa kaikkien kuuluville, haluaa saada selville, onko meillä uskoa. Sitä varten hän saattaa koetella meitä. Hän ei välttämättä järjestä meille vaikeuksia, mutta hän voi sallia niitä tulevan tiellemme.

Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. 5.Moos.13:4.

Koetuksen tarkoitus on vahvistaa uskoamme. Sen keskellä voimme kokea, että Jumala ei ole meitä hylännyt, vaan auttaa meitä selviämään koetuksesta ja tuo meidät lopulta ulos siitä. Kiitollinen mieli on sen osana, joka on selviytynyt koetuksesta. Kaiken jälkeen sydämessämme on varmuus, että Jumala ei hylkää.

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Koetuksia voi tulla lisää, mutta olemme valmiita kohtaamaan uusia haasteita, koska olemme kokeneet Jumalan uskollisuuden. Kun opimme tuntemaan Jeesusta syvemmin, saamme löytää aina uutta luottamusta, sillä hänen rakkautensa osoittautuu jokaisessa koettelemuksessa entistä lujemmaksi – aivan ihmeellisen kestäväksi. Tällaisessa koulussa harjaantunut usko ilmenee kiintymyksenä Herraan eikä voi jäädä piiloon Jumalalta, kun hän meitä tutkii. Lopputulos tuottaa iloa molemmille osapuolille – meille ja Jumalalle.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Kaiverra Jaakobin poikien nimet näihin kahteen kiveen samalla tavoin kuin jalokivisepät kaivertavat sinettikiviä. Kehystä kivet kultapunoksilla ja kiinnitä ne kasukan molempiin olkakappaleisiin muistuttamaan Jaakobin pojista. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään, jotta Herra muistaisi heitä. 2.Moos.28:12.

Uudessa liitossa olemme kaikki pappeja, jos kerran olemme uudestisyntyneet elävään uskoon. Emme toteuta vanhan liiton säädöksiä minkään ulkonaisen mallin mukaan, mutta voimme omaksua vanhan liiton vertauskuvien mukaan joitakin asioita siitä itsellemme ja ymmärtää, miten jokin vanhan liiton ulkonainen toimintatapa voi toteutua uudessa liitossa. Puhun nyt niin tärkeästä asiasta kuin esirukous.

Onko sinulla tapana kantaa sukulaisiasi, ystäviäsi, Jumalan valtakunnan työntekijöitä rukouksessa Jumalan kasvojen eteen? En kysy tätä siksi, että vaatisin sinulta jotakin suorittamista. Esirukouksessa on kysymys rakastamisesta. Rukoileminen on rakkauden osoitus, vaikka se eroaakin paljon romanttisesta rakkaudesta. Rakastaminen ei ole työtä, se on ilo.

Kun ylipappi meni ilmestysmajaan toimittamaan jumalanpalvelusta, hän kantoi Jaakobin poikien nimiä sekä olkakappaleissa että sydämensä päällä. Näemme, että on mahdollista rukoilla kahdella tavalla: ulkokohtaisesti ja sydämellä. Ulkokohtainen ja muistin mukaan latelu ei ole huono asia sekään, mutta rukoukseen voi ottaa tunteet mukaan. Esirukous voi olla hengessä toisen syliin ottamista.

Myös uudessa liitossa voidaan tehdä samoja asioita kuin vanhan liiton aikaan – ne vain tapahtuvat sydämen tasolla hengen mukaan. Niitä eivät määrää lain käskyt, vaan rakkauden henki. Rakkaus ottaa syliinsä niin omaiset kuin kaukaisemmat ihmiset sen mukaan, miten Pyhä Henki kulloinkin meitä innoittaa. On oltava valmis kesken rutiinien kohdistamaan rukous johonkin henkilöön, joka ei ollut ennakkoon listalla. Onkin virkistävää rukoilla välillä ihan uuden tuttavuuden puolesta.

Voimme luottaa siihen, että kun rukous on hengen mukaista, se myös vaikuttaa. Rakkauden kosketus tuntuu, se parantaa ja tuottaa onnistumista, hyvää mieltä ja iloa, se laskee Jumalan käden päällemme ja ohjaa meitä oikealle tielle.

Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta… Kol.4:2-3.

Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Hepr.1:1-2.

Jumalan puhe voi tänäkin päivänä tulla profetian muodossa tai ihan arkisena viestinä, jopa tapahtumana, johon ei liity sanoja. Mutta nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuttelee meitä varsin suoraan. Useimmiten se tapahtuu hänen sanansa kautta, kun luemme Raamattua tai kuuntelemme sananjulistusta. Jos vertaamme sitä vanhan liiton aikaiseen viestintään, huomaamme eroja.

Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. Gal.3:19. Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet. Ap.t.7:53.

Laintaulut ja myöhemmin Mooseksen kirjoittama Toora säilytettiin liiton arkussa. Arkun kansi oli avattava – tartuttiin kiinni kerubeihin, jotka tavallaan vartioivat Jumalan kirjoitettua sanaa, ja nostettiin kansi ylös. Sillä tavalla päästiin kiinni Jumalan sanaan. Mutta ensin piti päästä Pyhään ja sen jälkeen vielä Kaikkeinpyhimpään, jota myös vartioivat kerubit (2.Moos.26:31). Jotta olisi voinut astua sisälle Pyhään, piti ohittaa viisi pylvästä, jotka kuvasivat niitä viittä käskyä, jotka koskivat ihmissuhteita. Kaikkeinpyhimpään piti selvittää neljä pylvästä – kaikein vaativimmat käskyt, jotka koskivat jumalasuhdetta.

Kuinka monimutkaista! Kuinka vaativaa! Jumalan lähestyminen oli monen riman ylittämistä, hankalaa suorittamista, tutkintoa tutkinnon perään.

Nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuu meille suoraan Poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus puhuttelee meitä sanoillaan, mutta hän puhuu jokaisella teollaan. Hän ei vain kerro evankeliumia, hän on evankeliumi – koko olemuksellaan. Emme joudu kulkemaan portaita, ylittämään rimoja, suorittamaan tutkintoja – otamme vain vastaan. Katselemme häntä. Enkelit eivät vartioi elämän puun tietä leimuava miekka kädessään (1.Moos.3.24). Saamme esteettä mennä Jumalan eteen. Edes koronapassia ei kysytä. Saamme ansiottomasti kuulla elämän sanat ”sinun syntisi annetaan anteeksi”. Saamme kaiken lahjaksi – suoraan käteen. Uskon kautta kaikki on niin yksinkertaista. Armo on tarjottimella jokaiselle. Helppoa, mutta ei halpaa. Kristus kärsi suunnattomasti ja antoi henkensä meidän syntisten puolesta. Olemme hänelle velkaa kunnioituksemme ja kiitollisuutemme – kiintymyksen ja rakkauden – ja sen, että uskossa omistamme elämämme hänen seuraamiseensa olemalla hänelle aina lojaaleja.

Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Room.8:32.

Aseenkantaja vastasi hänelle: ”Tee kuten hyväksi näet. Jatka vain eteenpäin, minä seuraan sinua, minne menetkin.” 1.Sam.14:7.

Jonatan halusi hyökätä filistealaisia vastaan ja kävi tätä neuvottelua aseenkantajansa kanssa. Sodankäynti on kovasti muuttunut ajan saatossa, mutta hengellinen sodankäynti ei niinkään. Meidän tulisi luovuttaa sodanjohto Pyhälle Hengelle ja olla hänen aseenkantajiaan. Kun Jumalan henki auttaa meitä ja työntää edeltämme vihollisen sotavoimia, me voimme tehdä oman osuutemme.

Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi. 1.Sam.14:13.

Näimme tällaista tapahtuvan hengellisessä sodassa, kun Niilo Ylivainio toimi herätyskokouksessa. Pyhä Henki oli paikalla, vaikkakin näkymättömänä, ja Niilo toimi aseenkantajana. Niilo käytti hengen miekkaa ja eliminoi vihollisen voimia, kun Pyhä Henki oli ensin lamaannuttanut heidät. Pyhä Henki teki sitä, mitä Jeesus suositteli tehtäväksi.

Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. Mark.3:27.

Osaammeko me toimia saman mallin mukaan? Annammeko Pyhälle Hengelle johtajan aseman vai haluammeko itse olla johtajia ja pyydämmekö Pyhää Henkeä sitten hoitelemaan jälkityöt? En epäile, ettei Suomen Siionista löytyisi oikeaa asennetta, mutta ihmeet ja merkit eivät ole kovin yleisiä nykyään. Epäuskon ilmapiiri vallitsee (Matt.13:58).

Voimme osaltamme vaikuttaa, että epäusko väistyy ja uskon henki valtaa seurakunnan. Usko on aitoa ja todellista, kun se perustuu Jumalan sanaan. Usko ei ole välttämättä toimivaa ennen kuin on syntynyt luottamus Jumalan ja meidän välillemme, että sana on ”niin ja aamen”. Usko syntyy sananjulistuksen yhteydessä, kun sitä täynnä varmuutta julistetaan: evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.

Etsitään sitä järkähtämätöntä uskoa, joka liikuttaa Jumalan kättä.