Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2022

Pelastusta yleensä kuvataan syntien anteeksiantamuksena, sovituksena ja lunastuksena, joka takaa meille tulevaisuuden taivaassa. Pelastunut ihminen on siis saanut syntinsä anteeksi ja on uudestisyntynyt sisäisesti. Kasteen yksi ominaisuus on puhdistaa meitä edelleen, jotta myös ulkonainen elämämme uudistuu. Kaikessa tässä on yksilökohtainen näkökulma, mutta Raamattu puhuu myös luomakunnan pelastumisesta, joka sekin on Kristuksen ristinkuoleman hedelmää. Jesaja kuvaa Kristuksen persoonaa profeetallisesti näin:

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän. Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan. Jes.61:2-5.

Saamme yksilöinä valtavasti rohkeutta elämäämme tällaisten sanan lupausten kautta. Ketäpä ei olisi väärin kohdeltu, kukapa ei olisi saanut osaansa köyhyydestä tai väkivallasta. Jesajan kuvaama messias on juuri sellainen hallitsija, jollaista kaipaamme. Kun hänen valtakuntansa tulee, saamme nähdä myös luonnossa tapahtuvan muutoksen koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room.8:21 KR38):

Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.  Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Jes.11:6-9.

En osaa sanoa, tapahtuuko tämä kaikki tämän nykyisen ja tuntemamme maan päällä vai vasta uuden taivaan ja uuden maan aikana, mutta mullistavaa se tulee olemaan. Syntiinlankeemuksen kaikki pahat hedelmät on siivottu pois ja saamme elää ’Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa’. Kuinka suuri hän onkaan, majesteetillinen Jumalan Poika, joka kerran tyhjensi itsensä:

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:7-8.

Ylipappi hänet kerran häpäisi ja tuomitsi kuolemaan – viattoman ihmisen, kansansa Messiaan – ja törkeästi nöyryytti häntä. Ylipapin kanssa tosin oli kokoontuneena koko sen ajan hengellinen eliitti:

Jeesus vietiin ylipapin luo, ja koko ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat kokoontuivat sinne… Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: ”Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?” ”Olen”, vastasi Jeesus, ”ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.” Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?” Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman. Mark.14:53,61-64.

Mitä tahansa nöyryytyksiä olemmekin kokeneet, eivät ne vastaa Vapahtajan kokemaa häväistystä, mutta hänen kärsimyksensä kautta me saamme avun ja pelastuksen, kun uskomme häneen.

Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Hepr.7:26. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.

Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps.31:19.

Jos katsomme elämäämme taaksepäin, voimme havaita saaneemme paljon siunauksia. Olemme saaneet kokea Jumalan johdatusta ja apua monissa tilanteissa. Moni rukousaihe on saanut vastauksensa, moni kiperä tilanne on ratkennut helpotukseen. Moni meistä on löytänyt puolison, saanut lapsia, tehnyt uraa ammatissaan, elänyt korkean elintason keskellä. Moni on myös kokenut hengellistä kasvua, ottanut kasteen, saanut Pyhän Hengen, kokenut kutsun evankeliumin työhön, toteuttanut elämäntehtäväänsä ja kantanut hdelmää. Voimme kiittää näistä menneistä vaiheistamme, mutta kiitollisin mielin myös ottaa vastaan tämän päivän lahjoineen.

Entä ne menetykset, joita myös on matkallamme tullut vastaan? Usein ne menetykset kuuluvat osana Kristuksen seuraamisen ristiin. Jeesus vastasi: ”Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja — tosin myös vainoa — ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän. Mark.10:29-30.

Joskus vastaan tulee sairautta ja joudumme painimaan epäuskoa vastaan. Kuitenkin olemme saaneet näissä ylivoimaisissa vastuksissa myös saavuttaa jotakin. Paradoksaalista kyllä, uskomme on kasvanut eniten juuri kestämättömän paineen alla. Meistä on tullut sitkeitä ja kärsivällisiä, peräänantamattomia uskon ihmisiä juuri lihaamme juuttuneen pistimen ansiosta. Paavali kuvaa omaa pistintään ja turhaa irti rimpuilemistaan ja toteaa sitten:

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:9-10.

On arvokasta saada kokea sitä Jumalan armoa, joka tulee osaksemme ristin kautta. Ristin osallisuus ei silti tee tyhjäksi niitä lahjoja, jotka olemme saaneet sulasta Jumalan hyvyydestä, kun olemme vaeltaneet hänen huolenpitonsa alla. Emme aseta vastakkain menestystä ja ristiä, sillä molemmat ovat meille siunaukseksi.

Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. Jaak.5:10-11.

Jaakob tiivistää antamansa lyhyen oppitunnin aika käytännölliseen ohjeeseen:

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jaak.5:13.

Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. Ap.t.20:9.

Eutykos virkosi, mutta kävi lähellä kuolemaa. Eutykosta voisi sikäli kadehtia, että hän sai kuulla Paavalin saarnaa ihan livenä. Eipä vaan tainnut Paavalin puhe kaveria kiinnostaa. Onneksi meillä on Paavalin saarnoja ja opetuksia sentään teksteinä. Jeesuksenkin opetukset ovat saatavilla vain tekstinä. Koska minä olen vältellyt videoiden tehtailua, joissa itse puhuisin, voin aina vedota tähän – suuret esikuvani ovat hekin tyytyneet tekstimuotoon! (Alunperin tosin eivät.)

Taivaassa luulen kuitenkin, että saan nähdä ja kuulla sekä Paavalin että Jeesuksenkin opettamista livenä. Ehkä siellä on tallenteet Paavalin maan päällä pitämistä saarnoista, myös Eutykoksen tapauksesta. Saisimme kuulla, kuinka nukuttavaa tarinaa Paavali osasi suoltaa. Vai oliko kenties Eutykos vähän unelias jo valmiiksi? Tekstihän mainitsee myös, että huoneessa ”paloi monta lamppua” – happi oli siis vähissä. Kaiken lisäksi oli jo puoliyö.

Mutta tämä videoiden viehätys jonkin verran vaivaa minua. Luulen, ettei video jaksa ihmistä kiinnostaa, jos on jo valmiiksi unelias. Minä ainakin tahdon nukahtaa heti ensimmäisten minuuttien aikana, kun se saarna ei oikein lähde eikä selkeää aihetta löydy eikä Raamattuakaan ole vielä avattu. Tulee melko pian sellainen ’hohhoijaa’-tunnelma. Sama vähän tyhjä olo kuin jossain keskustelussa, jossa useampi saarnamies keskustelee jostakin Paavalin kirjeestä eikä kellään ole oikein mitään sanottavaa, kunnes joku vie keskustelun uusille urille, sellaiseen asiaan, joka oli kirjeessä ihan sivuroolissa tai jota ei koko kirjeessä mainittu ollenkaan.

En halua arvostella sisältöä, vaan ennemminkin muotoa. Jos pitää kirjoittaa jostain aiheesta, on paremmat mahdollisuudet pitää aihe kasassa ja juttu joissakin raameissa. Jos tarina alkaa rönsyillä liikaa, voi leikata rönsyt pois ja tiivistää kerrontaa, pitää huoli aiheessa pysymisestä.

Mitä tekemistä tällä kaikella olikaan peilin kanssa? – Jumalan sana on kuin peili, Jaakob toteaa (Jaak.1:23). Jumalan sana toimii peilinä parhaiten, kun luen sitä itse. Voin hidastaa ja nopeuttaa, voin palata ja lukea uudestaan, voin pitää taukoa ja pureskella tekstiä, katsoa jopa jonkin alaviitteen. Videon viilettäessä en ehdi mitään muuta kuin siristellä silmiäni ja kohotella kulmakarvojani ja kenties ihmetellä puhujan hiuksia. Jos katselen englanninkielistä videota, saatan pudota kärryiltä, kun mietin jotain outoa sanaa.

Hiuksista puheenollen: Minulle on vanhemmiten tullut kiharaa hiuksiin ja otsallani on aamuisin hankala töyhtö, jota ei tahdo saada suoraksi edes vedellä. Parhaimmillaan siitä saa jonkinlaisen tinttikampauksen, mutta yleensä se on pelkästään harmitus. Tukko hiuksia sojottaa uppiniskaisesti pystyssä. En tietäisi sitä ilman peiliä. Peili on hyödyllinen keksintö ja Jumalan sanan peili on sitä eritoten. Jumalan sana paljastaa meissä asuvan uppiniskaisuuden (muun muassa). Videota katsoessa havaitsen enemmänkin puhujan piirteitä, hyviä ja huonoja.

Kaikella tällä yritän todistella, että tekstimuotoinen saarna on kaiken julistuksen äiti. Videoiden kanssa tulee mukaan liikaa sivuasioita, jotka vievät huomion. Läsnäolo kokouksessa hyvää julistusta kuunnellen vie kyllä voiton molemmista, varsinkin jos Pyhän Hengen voitelu ja inspiraatio ovat samalla koskettavasti läsnä.

Eutykoksen tapaus on kerrottu luvussa, jossa on Paavalin jäähyväispuhe Efesoksen vanhimmille. Siinä hän sanoo muun muassa:

Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. Ap.t.20:32.