RSS

Kirjoittajan arkistot: Simo

Taivaallinen asumme

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. 2.Kor.5:2-3.

Taivaallinen ihminen – ylösnoussut uskova – muistuttaa Jeesusta, joka näyttäytyi pääsiäisaamun jälkeen 40 päivänä opetuslapsilleen. Hän oli pukeutunut ehkä jokseenkin samoin kuin luonnollisen elämänsä päivinä, mutta hänen kykynsä siirtyä paikasta toiseen ja muuttua näkyvästä näkymättömäksi ja päinvastoin – se oli hämmästyttävää. Luulisin kuitenkin, että hänen vaatetuksensa sitten kirkkaudessa oli jotain aivan muuta kuin olemme tottuneet näkemään.

Mietin Joosefia, joka sai isältään värikkään puvun. Se kallis tunika hienon hienoine kankaineen ja taidokkaasti kirjottuine kuvioineen sai veljekset kateuden valtaan. He ymmärsivät, että Joosef oli isänsä suosikki, lellilapsi suorastaan. Mutta hänellä oli samalla kuin ennakkoperintönä arvokkuutta ja valtaa, jota muut olisivat halunneet saada vanhemman oikeudella.

Joosefin tragedian tunnemme. Voimme arvailla Joosefin tunnelmia vankilassa, kuinka hän kaipasi isäänsä ja sitä hienoa tunikaa, joka ilmensi hänen asemaansa perheessä. Nyt hän oli orja ja vieläkin pahempaa – vanki, joka kantoi rautarengasta kaulassaan (Ps.105:18). Hänellä ei ollut mitään kunnollista asua, jota pitää. Ei mitään arvokkuutta.

Näin mekin usein huokailemme täällä maallisen elämämme surkeudessa. Kaipaisimme saada arvokkuutta, olemmehan kuninkaan lapsia. Mietimme Joosefin tavalla, minkälaisen hienon kuninkaallisen puvun saamme kerran pukea yllemme.

Joosef auttaa meitä luomaan mielikuvan siitä asusta, jonka saamme, kun meidät ylennetään kirkkauteen. Hänethän puettiin mitä hienoimpaan egyptiläiseen asuun, josta kerrotaan näin: Ja farao otti sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin sormeen, puki hänet vaatteisiin, jotka olivat hienointa pellavaa, ja ripusti hänen kaulaansa kultakäädyt. 1.Moos.41:42. Virkamiehillä oli lisäksi omat tunnuksensa. Egyptiläinen arvohenkilö piti peruukkia ja päähinettä, joka suojasi auringon paahteelta. Kasvot olivat vahvasti meikatut, varsinkin silmät. Otsaa koristi kultainen koru, joka oli näyttävän kokoinen ja koristeltu timanteilla. Mainittu kultakääty peitti hartiat ja ja siihen oli siroteltu henkilön asemasta riippuen erilaisia korukiviä ja tunnuksia. Pellavaista vaatetta koristi kultainen vyö. Joosefin puku heijasti hänen asemaansa, jonka arvovaltaisuutta kuvasti se, että hänen edellään kulki seremoniamestari, joka komensi ihmiset polvilleen ennen Joosefin sisääntuloa (1.Moos.41:43).

Saattaa olla, että kuvaukseni Joosefin asusta ei ole kaikin puolin historiallisesti luotettava, mutta ymmärrät varmaan, mihin pyrin. Nimittäin sinä päivänä, kun omaisesi tulevat katsomaan sinua tuolla puolen ajan rajan, heiltä loksahtaa suu auki. Mitä ihmettä? Onko tämä meidän Matti? Ei voi olla! Ei, tämä ei voi olla meidän Liisa! Sinua on mahdoton tunnistaa. Eivät Joosefin veljetkään tunnistaneet Joosefia.

Se hieno värikäs puku, joka ennen oli huippua, on nyt vain kalpea aavistus siitä, mitä sinun ylläsi nyt on. Sitä paitsi sinun pukusi kangashan hohtaa valoa…

Kirjoitin tämän, jotta itse kullekin muodostuisi elävä mielikuva siitä, mikä meitä odottaa taivaassa. Ja että se mielikuva saisi meidät pysymään uskossamme lujina, määrätietoisina ja vahvoina. Että tietäisimme, mikä arvokkuus meistä huokuu silloin – kuninkaan lapsista. Joku voi sen leimata menestysteologiaksi, mutta leimatkoon. Jätämme hänelle vanhat vaatteemme kierrätykseen.

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room.8:18.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Taivaallinen asumme

Kirjoittanut : 23.1.2021 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu

 

Jumalaa ei voi manipuloida

Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Room.3:4.

Manipulointi tarkoittaa vaikuttamista ulkoapäin toisen näkemyksiin niin vahvasti, että toinen joutuu vastoin tahtoaankin uskomaan manipuloijan väitteisiin. Wikipedia: ”Manipuloinnin kohteeksi joutuneesta tuntuu siltä, että hän joutuu tekemään jotain vastoin tahtoaan tai omia etujaan toisen ihmisen hyväksi.” Manipulointi on tavallaan henkistä väkivaltaa ja ’suostuttelulta näyttävää pakottamista’. Äitini yritti manipuloida Jumalaa, jotta tämä antaisi hänelle kahden pojan jälkeen tytön. Kun sitten tuotin hänelle pettymyksen, hän purki vihaansa lähinnä minuun. Hän ei antanut anteeksi, että olin poika, vaan kuolemaan asti viha kyti hänen sisällään.

Mutta kannattaako olla niin narsisti, että ajaa läpi omia pakkomielteitään jopa Jumalaa vastaan? Minunkin on pitänyt noudattaa neljättä käskyä ja kunnioittaa äitiäni kaikesta huolimatta, koska Jumala ei muuta mieltään. Joku saattaa luulla, että Jumala on höpötellyt kaikenlaista tarinaa Raamatun täyteen, mutta ei tarkoita sitä nyt niin vakavasti otettavaksi. Voimme aivan hyvin laittaa mielipiteemme mielipidettä vastaan.

Noinkohan? Kun luen nettilehtiä tai blogeja, huomaan tämän tosiasian toistuvan: ihmiset kertovat mielipiteitään. Aina he eivät ole ehdottomia, vaan he ovat jaloudessaan valmiita keskusteluun. Myös uskovien keskustelupalstoilla taitetaan peistä siitä, onko Jumala sitä mieltä vai tätä mieltä ja tarkoittaako hän, mitä sanoo. Jumalan sanaa taivutellaan välillä kuin muovailuvahaa.

Kyllä minäkin olen tuonut esiin omia näkemyksiäni ja omia mielipiteitäni, varsinkin horisontaalissa tasossa. Helluntailaiset ja muut kirkkokunnat saavat aika ajoin katsoa itseään peilistä (tästäkin peilistä nimeltä eSiru) ja todeta, miten yllättävän ruma naama näkyy sieltä. Toisaalta ei se aina niin rumalta näytä, onhan se vähän omanlaisensa, sopivassa valaistuksessa ihan kauniskin. Minua kauniimpi ainakin. Mutta Jumalaan en usko voivani vaikuttaa. Rukoilen tietysti kaikenlaisia asioita, mutta uskon, että Jumala suodattaa rukouksistani pois kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa.

Yleisesti on kyllä käynnissä kova vääntö, jossa yritetään vääristää Jumalan sanan merkitys. Käytetään milloin mitäkin argumenttia ”sen ajan kulttuurista”. Jumalan sana selitetään tyhjäksi, kun ei jakseta totella sitä. Varmaan syyllistyn tähän itsekin, vaikka en haluaisi. Mutta nykyaika marssittaa tieteenkin Jumalaa vastaan. Ihmiskäsitys on niin vapaamielinen joka suuntaan, että moraalistakin on tullut tarpeetonta. Monia asia on käynyt vanhanaikaiseksi, varsinkin uskonto. Koronapandemian keskellä ei juuri tule mieleen kääntyä Jumalan puoleen ja miten voisikaan kääntyä Jumalan puoleen, jos häntä ei edes ole!

Meillä uskovilla on siis tänä aikana suuri vastuu pysyä lojaaleina Kristukselle ja näyttää se maailmalle. Meidän tulisi mielipiteemme kertomisen sijasta kertoa Jumalan mielipide – se uuden liiton mukainen. Meidän tulisi puolustaa uskoa ja Raamatun arvovaltaa. Kiitos sinulle, joka olet niin toiminut. Raamatun turhentajat saavat kerran hävetä ja sinä saat kunnian siitä, että olet puolustanut Jumalan sanaa ja luottanut häneen, joka on luotettava. Heidän nimensä ja muistonsakin pyyhkäistään pois, mutta sinä saat loistaa. Sinun päähäsi lasketaan voiton seppele.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:23.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumalaa ei voi manipuloida

Kirjoittanut : 21.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Siunatut siipirikot

Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Luuk.14:21.

Kuten varmaan muistat, tilanne liittyy pitoihin, jotka ’eräs mies’ oli päättänyt järjestää. Kutsutut eivät halunneet tulla. Siksi pitoihin kutsuttiin ihan eri ihmiset. Tällä kertaa kutsun saivat köyhät ja vammaiset.

Niinpä jos sinulla on jokin vamma – ruumiillinen tai henkinen – voit tuntea itsesi etuoikeutetuksi, koskapa sinulle on varattu taivaallisissa juhlissa eturivin paikka. Sinä pääset parhaisiin pöytiin, lähimmäksi kuningasta.

Sinä saatat hävetä vammaasi. Kuljet ihmisten keskellä vähän kuin muita vältellen, sillä et halua, että sinun ontumisesi näkyy. En minäkään halua näyttää vinoa selkääni. Onhan siis minullakin vähintäänkin ulkonäkövamma, vaikka en olekaan sen vuoksi ollut poissa töistä päivääkään. Ja nenäni on sellainen, että moni olisi jo hakeutunut plastiikkakirurgille sen muotoilemiseksi uudelleen. Jollain toisella on syntymämerkki kasvoissa tai peräti puuttuva raaja. Lapsena katselin ihmetellen sotainvalideja, jotka kävelivät kainalosauvojen kanssa, koska toinen jalka puuttui, tai ottivat rahan katkenneella kädellään, jossa oli vain kädentyngässä sopiva rako sitä varten. Nyt tätä kirjoittaessa tunnen olevani oikeassa – heille on varattu paikka lähellä eturiviä.

Ja kuinka moni kärsiikään kuuloviasta, huonosta näöstä tai täydestä sokeudesta? Niin monella on jokin vamma, toisilla se on kehitysvamma tai tapaturmasta jäänyt vika, toisilla mielenterveysongelma. Kaikkia heitä Kristus säälii syvästi. Vertauksessa kuninkaan pidoista hän myös antoi ehdottoman lupauksen kohdella armollisesti jokaista vammastaan kärsivää. Myös köyhät saivat hänen myötätuntonsa osakseen.

Iloitaan siis näistä lupauksista. Iloitaan siitä, että meillä on kuningas, joka tuntee sääliä, on myötätuntoinen ja armahtava. Hän ottaa huomioon huonot lähtökohtamme ja hänen tahtonsa on parantaa meidät vammastamme ja täyttää köyhyytemme rikkauksillaan. Hän paransi sairaita vaeltaessaan täällä maan päällä ja hän parantaa edelleen. Jos emme aina paranekaan tässä ajassa, voimme kuitenkin olla varmat, että viimeistään ylösnousemuksessa saamme terveytemme takaisin.

Niinpä hän vastasi: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” Luuk.7:22.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Siunatut siipirikot

Kirjoittanut : 19.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Elämän täyskäsi

Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani. Matt.13:30.

Vanha käännös puhuu lusteesta. Rikkavilja voi ensimmäisenä tuoda mieleen hukkakauran, sillä hukkakauraa vastaan taistellaan suomalaisilla pelloilla. Sen sijaan lustetta ei näillä main esiinny, vain Lähi-idässä. Hukkakauran torjunta on vähän erilaista kuin lusteen, sillä sitä voidaan torjua myrkyttämällä kasvukauden aikana tai kitkemällä käsin. Yhtäläistä on kitkettyjen kasvien hävittäminen polttamalla.

Luste on hukkakauraakin petollisempi, sillä se muistuttaa kovasti vehnää. Eron näkee vasta kasvukauden lopussa. Raamatun ohje on siksi pätevä juuri lusteelle. Eroksi kai voidaan laskea sekin, että hukkakaura on ravintoarvoltaan mitätön, kun taas luste on myrkyllinen.

Jeesus tarkoitti siis vertauksellaan, että uskovien joukossa tulisi olemaan ihmisiä, joiden usko ei ole tervettä. Hän varoitti seuraajiaan, että he eivät voi palvella kahta herraa, joko he ovat kokosydämisesti kristittyjä tai paholainen saa heistä otteen. Kun paholainen saa seurakunnan jäsenen houkuteltua omaan kerhoonsa, tapahtuu jotakin, mikä ei ulospäin näytä paljon miltään. Hukkakaura on kovasti kauran näköinen ja luste ihan kuin oikea vehnä. Mutta kauran näköinen hukkakaura ei sisällä kunnollista hengen ravintoa eikä vehnän näköinen luste ravitse, vaan on myrkyllinen. Oletko sinä tavannut näitä seurakunnan jäseniä, kenties hyvämaineisia kristittyjä, joiden myrkylliset sanat häiritsevät? Satakuntalainen saarnamies nimeltä Tarmo Pohjala sanoi kerran, kun kesäkonferenssissa tapasimme ja koolla oli sekalainen joukko uskovia: ”Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä!” Ei hän nimiä maininnut, mutta ei toisaalta kaunistellut, mitä profeetallisin silmin näki.

Kehitys, joka vie Jeesuksen seuraajan kauas Vapahtajasta, voi kestää eliniän. Ulkoisia jälkiä se ei välttämättä paljon jätä, vaan uskon maneerit säilyvät. Tarvitaan sellaista röntgenkatsetta, joka Pietarilla oli Samariassa, kun noita Simon häilyi noituuden ja uskon välimaastossa. Simon halusi rahalla ostaa hengellisiä lahjoja, johon Pietari sanoi: Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!…Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan. Ap.t.8:20,23.

Tämä kirjoitus olkoon rohkaisuksi sinulle, jos sinua on väitetty uudestisyntymättömäksi tai muuten epäaidoksi uskovaiseksi, teeskentelijäksi ja valeveljeksi/-sisareksi. Monethan haluavat lusteen poistaa heti, vaikka niin ei pitäisi tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, että se vain johtaa oikeusmurhiin ja vääriin tuomioihin. Seurakunnan pitäisi olla lämmin yhteisö, jonka piirissä jokainen saa kasvaa sillä tavalla tervettä kasvua uskossa, että hänestä ei tule lustetta eikä hukkakauraa. Jopa noita Simonilla oli mahdollisuus puhdistua ja kasvaa. Hän pyysi armoa ja esirukousta, ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa. Evankeliumissa on voimaa muuttaa ihminen, se pureutuu geeneihin asti. Jokainen voi kasvaa, tulla uudeksi, saada aloittaa puhtaalta pöydältä, saada tilaisuuksia tarkistaa suuntansa – peliä ei ole menetetty. Muista aina: elämäsi ei ole ohi, ennen kuin se on ohi. Minäkin odotan ylösnousemuksen päivää siinä uskossa, että sitten vasta katsotaan kortit! Odota sinäkin hyvää tulevaisuutta uskossa Vapahtajaasi. Ei ole mahdotonta, että kädessäsi on täyskäsi tai peräti värisuora!

Pyrkikää siis, veljet [ja sisaret], yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:10-11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Elämän täyskäsi

Kirjoittanut : 17.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Niin kauan kuin aurinko nousee

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.

Katselin eri käännöksiä ja sana ’rohkaista’ voidaan ymmärtää kannustavasti kehottaa, innostaen rohkaista, varoittaen neuvoa. Lankeaminen synnin viettelyksiin ja siinä paatuminen on hieman vaikeatajuisempi asia. Luulemme ehkä ymmärtävämme sen intuitiivisesti, mutta hämäräksi taitaa jäädä. On hyvä siis lukea, mistä tilanteesta puhutaan – puhutaan israelilaisten kapinoinnista erämaassa. Se oli aika vakavaa erimielisyyttä, syvää tottelemattomuutta, joka johti kansan tilanteeseen, missä oltiin ’sydämessään pahoja ja epäuskoisia’. Kansa käänsi selkänsä Jumalalle ja luopui elävästä uskosta.

Samaa voi tapahtua nykypäivänä. Ehkä sitä tapahtuu kollektiivisestikin, mutta yleensä huomaamme sen yksilöiden kohdalla. Tavallisesti olemme pahasti myöhässä – luopuminen on jo tapahtunut, kun lopulta huomaamme sen. Toteamme, että mitään ei ole enää tehtävissä. Uskon ystävä on liukunut kuin huomaamatta kauas Jumalasta.

Olisi siis pitänyt voida rohkaista ja kannustaa ennen kuin luopuminen ehti tapahtua. Miten oikein jaksaisimme rohkaista toisiamme joka päivä? Olemalla ystävä, kulkemalla rinnalla, pitämällä yhteyttä? Kaikki hienoja asioita, joita en ainakaan minä osaa. Mutta ehkä voimme kannustaa myös Facebookissa ja somessa yleensäkin? On paljon kristillistä aineistoa, jota jaetaan päivittäin – minäkin teen niin. Miksi se ei tavoita? Mikä on se ratkaiseva tekijä, joka aiheuttaa luopumusta?

En osaa vastata. Ehkä sinä osaat sanoa asioita, jotka vievät meitä kauas Jumalasta? Jokin pieni varoituksen sana voi silloin tällöin olla paikallaan, mutta rohkaisun antaminen olisi luultavasti tehokkainta. Harjoitellaan siis sitä. Minä olen harjoitellut monta vuotta, mutta en tunnu oppivan. Epäonnistun aina uudestaan. Mutta niinhän teki aikanaan myös Samuel Beckett, joka sanoi: ”Olet yrittänyt. Olet epäonnistunut. Ei haittaa. Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin!”

Rohkaisemisessa onnistuminen ei liene sanoissa. Ne voivat olla tosia ja oikein valittuja, mutta viesti ei silti mene perille. Jeesus osasi kohdata ihmisiä, luoda läheisyyden, joka auttoi kuulluksi tulemisessa. Hän osasi kauniilla tavalla koskettaa ihmisiä ja siunata heitä. Mutta Herrakin toisinaan kokee, ettei saa viestiään perille. Hän on antanut meille sanansa, mutta sitä ei lueta, sitä ei kuunnella, sitä ei laiteta täytäntöön. Vaikka minä kirjoittaisin opetuksiani tuhansittain, ei Efraim niistä välittäisi. Hoos.8:12.

Ei ole siis ihme, jos kristillistä viestintää laimeasti seurataan. Olemme laodikealaisia, ei ihan kylmiä, mutta ei niin kuumiakaan (Ilm.3:15). Olemme vaaravyöhykkeessä, kun maailman viestimet rummuttavat sanomaansa ja vyöryttävät elokuviaan olohuoneisiimme. Tarvitsemme rohkaisua sanasta, sanan saarnasta, tarvitsemme sitä netistä, mutta myös silmästä silmään ja kosketuksenkin muodossa. Kuningas Daavidkin rohkaisi poikaansa Salomoa:

Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! 1.Aik.22:13.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Niin kauan kuin aurinko nousee

Kirjoittanut : 15.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu