Aihearkisto: Profetia

Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua. Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä. Jer.20:7-8.

Jeremialle profeetan tehtävä oli raskas kutsumus. Hän joutui välillä jalkapuuhun, välillä kaivoon. Häntä pidettiin nälässä ja kohdeltiin kaltoin. Jeremialle tuli hetkiä, kun hän ei oikein kestänyt kaikkea tätä. Hän mietti, voisiko hän vetäytyä pois profeetan tehtävästä.

Mutta kun sanoin: ”Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään”, tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa. Jer.20:9.

Sinäkin olet joutunut kokemaan pettymyksiä, kun sinun kutsumustasi ei ole otettu vakavasti. Sinua on väheksytty, jopa naureskeltu. Uskon ystävät ja seurakunta ovat torjuneet sinun näkysi. Sinäkin olet Jeremian tavoin miettinyt, josko voisit laittaa sivuun nuo tavoitteesi, joille ei löydy tilausta. Et ole saanut raivatuksi itsellesi mitään peltotilkkua, jota viljellä. Mitään kunnollista ovea ei ole auennut eteesi, että voisit ryhtyä työhön. Koskaan et ole kuullut rohkaisevaa sanaa, et saanut kannustusta. Sinun intosi hiipuu, kun joka puolelta saat kylmää vettä niskaan.

Mutta sydämesi tuhkan alla on hehkuva hiillos. Jumalan henki kehottaa: Kohenna hiillosta, puhalla se liekkiin: Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi. 2.Tim.1:6.

Ei se tuli, jonka Jumala on sytyttänyt, sammu noin vain ihmisten toimesta. Elia pyysi monta ruukullista vettä alttarinsa kastelemiseen, mutta ei ihmisten kaatama vesi sammuttanut Jumalan tulta.

Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. 1.Kun.18:38.

Luota sinäkin siihen, että Jumalan tuli sinun sydämesi alttarilla palaa sammumatta. Sinun näkysi odottaa aikaansa ja sinä saat vielä nähdä, kuinka Jumala ilmestyy. Sinä saat Jeremian tavalla uskoa:

Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä. Jer.20:11.

Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Joh.11:21-22.

Betanian siskokset ilmoittivat Jeesukselle veljensä olevan sairaana ja odottivat, että hän rientää paikalle saman tien. Lasarus kuitenkin ehti kuolla, sillä Jeesuksen tulo kesti.

Sinullakin on periatteessa sama tilanne: Jeesuksen puuttuminen sinun elämäsi tilanteeseen ja hänen voimallinen ilmestymisensä avuksesi on viivästynyt. Kaiken loputtoman odottamisen tuloksena sinun näkysi on tehnyt kuolemaa, sinun unelmasi on hautautunut jonnekin. Se on kuin Lasarus kiven takana. Päivittäin voit huomata, että olet edelleen ilman puolisoa ja edelleen ilman lapsia ja perhettä. Tai et olekaan saanut sitä työpaikkaa, josta haaveilit, tai sitä tehtävää seurakunnassa, josta Pyhä Henki sinulle puhui. Et ole parantunut, vaikka niin paljon on rukoiltu. Et ole päässyt edes aloittamaan haaveittesi mukaista elämänvaihetta, kun sinun unelmasi on jo haudattu. Jos joku muistuttaa sinun toiveistasi, se vain satuttaa. Voihan olla, että sinun kohdallasi on kysymys enemmän maineestasi. Sinä olet pitänyt kohtuullisena jonkinlaista maineenpalautusta, mutta mitä vielä – sinun maineesi haisee entistä pahemmin.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh.11:25-26.

Jeesus osoitti, että hän voi herättää kuolleita. Lasarus sai nousta haudasta. Uskotko siis, että hän voi vielä herättää sinun unelmasi eloon, tehdä asioita, jotka vievät sinun näkyäsi eteenpäin? Uskothan, että Jeesus Kristus voi herättää sen, mikä näyttää kuolleelta, on haudattu, haisee jo ja on kiven takana? Minä, joka olen heikkouskoinen, ponnistelen uskoakseni. Tee sinäkin niin.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä. Hepr.11:6. Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.  Matt.8:13.

Tässä uskon ja epäuskon taistelussa sinun on määrä selvitä voitolle. Sinä saat nähdä, että taivaassa on Jumala, joka kuulee rukouksia. Sinä saat nähdä, että Jumala tekee uutta. Saat maistaa Herran hyvyyttä ja kokea ihmeen. Jumala antaa lahjansa ja sinä saat kokea olevasi siunattu. Saat nähdä päivän, kun kiitos tulvii sydämestäsi ja kätesi kohoavat ylistykseen.

Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään. 1.Aik.16:8-9.

Jumalan sanaa on kautta aikain eri tavoin saarnattu. Saarna ei ole sama kuin esitelmä tai analyysi. Saarnojen tarkoitus on vaikuttaa kuulijoihin, vedota heihin, todistaa jotakin ja tuoda esiin tietty sanoma. Raamatun sanomaa on tuotu esiin lauluin ja virsien muodossa jo vanhan liiton aikaan, myöhemmin myös kristillisenä liturgiana. Puhuttu saarna on kuitenkin ollut aina keskiössä. Aihe on aina enemmän tai vähemmän Jumala itse – hänen tekonsa historiassa, hänen rakkautensa ja armonsa ihmisiä kohtaan, hänen yliluonnolliset ominaisuutensa, hänen roolinsa turvallisena taivaan Isänä. Uudessa liitossa evankeliumilla on erikoisasema.

Uuden liiton papisto voidaan jakaa ryhmiin eri tavoin, mutta Paavali antaa seuraavan jaottelun: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef.4:11). Joidenkin mielestä seurakunta ei tänä päivänä enää tarvitse apostoleita eikä profeettojakaan, joten heistä on tullut harvinaisia. ”Tapahtukoon teille niin kuin uskotte” on toteutunut (Matt.9:29). Mutta jotkut pitävät toivoa yllä, vaikka apostolin titteli tuntuisikin vähän päälleliimatulta.

Jos yksinkertaistan asioita, sanoisin, että odotan apostoleilta ihmeitä ja tunnustekoja julistetun sanan vahvistukseksi, profeetoilta odotan profeetallista sanaa julistuksen yhteydessä ja ymmärryksen huomattavaa syventämistä (verrattuna evankelistoihin ja opettajiin) ja ns. vahvaa ruokaa. Pitäisin profeetan viran ja profetoimisen armolahjan hieman erillään, jälkimmäisen ollessa varattuna paitsi profeetoille myös uskoville yleensä.

Kun itse saarnaan vain kirjoittamalla, haluaisin muidenkin enemmän tuottavan hengellisiä tekstejä. Jospa moni sananjulistaja saisi sen saman kipinän, joka oli aikoinaan jollakin Daavidin hovin kirjurilla:

Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle — olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä. Ps.45:1.

Siinäpä tavoite: sydän tulvillaan kauniita sanoja! Sellaisia sanoja tarvitaan, jotka korottavat Herraa Jeesusta, tuovat esiin hänen ylivertaiset ominaisuutensa, ylistävät Jumalan työtä, antavat kunnian taivaan kuninkaalle. Miten oikein osaisimme puhua niin että sanamme koskettavat lukijoita, miten välittäisimme toisille sen ihailun, jota sydämessämme on Herraa kohtaan, miten vakuuttaisimme ihmiset, että kannattaa kääntyä Herran puoleen ja lähteä seuraamaan Kristusta, jos ei vielä ole sitä päätöstä tehnyt…

Siinäpä haastetta kaltaiselleni vaivaisukolle! Yksi blogi jossakin internetin syövereissä ei tunnu suurelta hankkeelta eikä edes Jumalan valtakunnan työltä. Mutta vakaassa uskossa olen työtä tehnyt, luottaen siihen, että tämä kirjurin toimeni oli Jumala kutsu kohdallani. Vähitellen tämä blogi alkaa lähestyä viimeistä postausta, kun tuhannen ’sirun’ tavoite ylittyy. Kuningas Salomo sepitti 1005 laulua (1.Kun.4:32). En vertaa itseäni sen kummemmin häneen, mutta hän on asettanut blogini postausten lukumäärälle tietyn riman.

Paavali oli monipuolinen julistaja – minä yritän keskittyä rohkaisuihin. Mutta yhtä kaikki minua innoittaa Paavalin lausuma:

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 2.Tim.3:16.

Jospa se innoittaisi sinuakin, jonka sydämelle Pyhä Henki on puhunut sananjulistajan tehtävästä. Evankeliumin julistaminen on tärkeää – tehdään sitä sitten suullisesti tai tekstinä. Jos Herra sinua kutsuu julistajaksi, olet hänelle erityinen, olet erityiskoulutettava, erityisen rakas opetuslapsi. Olet erityisessä johdatuksessa, myös tarkassa suojeluksessa, koska olet sielunvihollisen silmissä erityisen vihattu. Sinun kasvuasi seurataan, sinun läpäisemäsi koetukset palkitaan, sinun elämäntyösi odottaa. Tiedä siis, että sinulle on varattuna erityinen voitelu.

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 1.Kor.15:42-43.

Olin taas sydänkontrollissa ja keskustelin lääkärini kanssa sydäntahdistimen mahdollisesta hyödystä. Lääkärin mukaan se saattaisi pidentää elinaikaani. En oikein viitsinyt ryhtyä selvittämään hänelle juurta jaksain, että minua ei nyt kauheasti kiinnosta elinaikani pidentäminen. Että minua kiinnostaa enemmän tuleva elämä. Omaiset ehkä toivovat minun elävän vielä pitkäänkin, mutta itse en suuremmin välittäisi. Minua kiehtoo se taivaallinen elämä, johon ’katoava, vähäpätöinen ja heikko’ ihminen saa armon nousta ’kirkkaana ja täynnä voimaa’.

Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. 1.Kor.15:49.

Jeesuksen ylösnousemusruumista ajatellen – jos saisi kerran olla samanlainen – olisihan aika mahtavaa liikuskella ympäriinsä ja olla välillä näkyvä, välillä näkymätön, kävellä läpi seinien, siunata ihmisiä niin että he kokevat Jumalan voiman kosketuksen. Ja mikä seikkailu olisikaan tutustua taivaan ihmeellisyyksiin.

Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. Fil.3:21.

Sellainen elämä on kokonaan Kristuksen armon ja kirkkauden lahjaa. Kristuksessa on ihminen luotu uudestaan. Hänen voimastaan saamme olla ihmisen uusi versio, hänen näköisensä niin kuin lapsi on isänsä näköinen. Hän antaisi meille uutta vastuuta, josta emme tietäisi etukäteen mitään, ja lähettäisi meidät toteuttamaan hänen suunnitelmiaan. Ottaisimme tehtävän vastaan iloiten ja intoa puhkuen.

Sellaista elämää odotan enkä haluaisi viivyttää sitä nyt millään tahdistimella. Tosin myönnän, että aikamäärät ja malttamattomuus eivät tähän kuvioon oikein sovi. Jumalan sanan lupaukset uudesta elämästä elähdyttävät kuitenkin vahvasti ja toivon rohkaisevani sinuakin odottamaan tulevaa elämää. Onhan niin, että: Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:9.

Pidetään kirkkaasti mielessä tämä uskon päämäärä tänä pääsiäisenä ja annetaan kiitollisen mielen avata meille lohdullisia, rohkaisevia ja innostaviakin näkymiä.

On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 1.Kor.15:40.

Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän salaa, kuninkaan siitä, minkä hän selvittää. Sananl.25:2.

Se huomio tulee vitkastellen, mutta jossain elämän vaiheessa se kirkastuu: – Emme tiedä paljonkaan tämän ajallisen elämän taustalla olevista asioista, emme tiedä tuonpuoleisista juuri hölkkäsen pölähtämää, Jumalan suuret suunnitelmat ovat meiltä salassa ja elämän tarkoituskin on jonkinlainen kompatehtävä. Saatamme miettiä, että jossakin on Jumala valtaistuimellaan naureskelemassa partaansa, kun olemme niin pihalla…

Raamattu sisältää kyllä paljon Jumalan puhetta ja paljastaa monia asioita, jotka ilman Raamatun ilmoitusta olisivat jääneet piiloon. Mutta ihmisenä olemisen suuret kysymykset saavat vastauksia vain osittain. Raamattu tuntuu keskittyvän pelastushistoriaan ja lisäksi lakiin, joka määrittää mikä on oikein Jumalaa ja mikä ihmisiä kohtaan. Ihmisen pelastumiseen liittyvä ilmoitus vastaa osittain ihmisenä olemisen peruskysymyksiin, mutta ei rakenna maailmankuvaa valmiiksi. Tarkoitan, että katson yhä yhtä suu auki tähtitaivaalle kuin nuorena koululaisena. Entä James Webb -teleskooppi? Auttaako se meitä hahmottamaan mitään olennaista uutta?

Ehkä Raamattu ei kiinnosta nykyajan ihmisiä, koska se askartelee niin rajallisten kysymysten parissa ja katsoo liian lähelle? Suuret metafyysiset ongelmat jäävät jonkin luomiskertomuksen varaan, joka ei nykyihmistä tyydytä.

Entä yliluonnolliset kokemuksemme? Olenhan minäkin käynyt taivaan portilla, suorastaan taivaassa, mutta en ole sieltä kauhean paljon evästä tuonut mukanani maan päälle. Kokemukset ovat olleet itselleni tärkeitä, mutta vaikea niistä on kertoa muille mitään mullistavaa. Jos haluamme ymmärtää maanpäällisen elämän ja tuonpuoleisen elämän niveltymistä toisiinsa, voisimme ehkä opetella lukemaan Raamattua enemmän vertauksina. Tarkoitan esimerkiksi kertomusta Joosefista, jonka korottaminen faaraon kakkosmieheksi kuvastaa ylösnousemusta.

Luulen, että siirtyminen tuonpuoleiseen ei tunnu kenestäkään kuolemiselta, vaan joltain päinvastaiselta – uudelta elämältä. Voi kokea olevansa entistä eloisampi, luovempi, vahvempi, onnellisempi. Voi kokea iloa ja sydämen rauhaa, saavansa lisää ymmärrystä ja uutta näkökykyä. Kokee oivaltavansa asioita paremmin ja tietävänsä enemmän. Itsetunto on vahvistunut, on puettu uuteen arvovaltaan ja vaatteetkin ovat sädehtivää kangasta. Käsitys taivaasta ja Jumalasta on selkiintynyt: taivaassa on niin kirkasta ja Jumala on niin hyvä. Taivaassa voi kokea hyväksyntää, jota maan päällä ei voinut kokea. Taivaassa voi kokea sellaista yhteyttä toisten kanssa, jota edes seurakunta ei kyennyt tarjoamaan.

Ja se maailmankuva: se on muuttunut perin juurin. Siinä on nyt mielekkyyttä, siinä on tarkoitusta, siinä on kaikkea inspiroivaa. Kiitos Jeesus! Annoit elämän!

Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. Ilm.7:12.