RSS

Aihearkisto: Rohkaisu

Niin kauan kuin aurinko nousee

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.

Katselin eri käännöksiä ja sana ’rohkaista’ voidaan ymmärtää kannustavasti kehottaa, innostaen rohkaista, varoittaen neuvoa. Lankeaminen synnin viettelyksiin ja siinä paatuminen on hieman vaikeatajuisempi asia. Luulemme ehkä ymmärtävämme sen intuitiivisesti, mutta hämäräksi taitaa jäädä. On hyvä siis lukea, mistä tilanteesta puhutaan – puhutaan israelilaisten kapinoinnista erämaassa. Se oli aika vakavaa erimielisyyttä, syvää tottelemattomuutta, joka johti kansan tilanteeseen, missä oltiin ’sydämessään pahoja ja epäuskoisia’. Kansa käänsi selkänsä Jumalalle ja luopui elävästä uskosta.

Samaa voi tapahtua nykypäivänä. Ehkä sitä tapahtuu kollektiivisestikin, mutta yleensä huomaamme sen yksilöiden kohdalla. Tavallisesti olemme pahasti myöhässä – luopuminen on jo tapahtunut, kun lopulta huomaamme sen. Toteamme, että mitään ei ole enää tehtävissä. Uskon ystävä on liukunut kuin huomaamatta kauas Jumalasta.

Olisi siis pitänyt voida rohkaista ja kannustaa ennen kuin luopuminen ehti tapahtua. Miten oikein jaksaisimme rohkaista toisiamme joka päivä? Olemalla ystävä, kulkemalla rinnalla, pitämällä yhteyttä? Kaikki hienoja asioita, joita en ainakaan minä osaa. Mutta ehkä voimme kannustaa myös Facebookissa ja somessa yleensäkin? On paljon kristillistä aineistoa, jota jaetaan päivittäin – minäkin teen niin. Miksi se ei tavoita? Mikä on se ratkaiseva tekijä, joka aiheuttaa luopumusta?

En osaa vastata. Ehkä sinä osaat sanoa asioita, jotka vievät meitä kauas Jumalasta? Jokin pieni varoituksen sana voi silloin tällöin olla paikallaan, mutta rohkaisun antaminen olisi luultavasti tehokkainta. Harjoitellaan siis sitä. Minä olen harjoitellut monta vuotta, mutta en tunnu oppivan. Epäonnistun aina uudestaan. Mutta niinhän teki aikanaan myös Samuel Beckett, joka sanoi: ”Olet yrittänyt. Olet epäonnistunut. Ei haittaa. Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin!”

Rohkaisemisessa onnistuminen ei liene sanoissa. Ne voivat olla tosia ja oikein valittuja, mutta viesti ei silti mene perille. Jeesus osasi kohdata ihmisiä, luoda läheisyyden, joka auttoi kuulluksi tulemisessa. Hän osasi kauniilla tavalla koskettaa ihmisiä ja siunata heitä. Mutta Herrakin toisinaan kokee, ettei saa viestiään perille. Hän on antanut meille sanansa, mutta sitä ei lueta, sitä ei kuunnella, sitä ei laiteta täytäntöön. Vaikka minä kirjoittaisin opetuksiani tuhansittain, ei Efraim niistä välittäisi. Hoos.8:12.

Ei ole siis ihme, jos kristillistä viestintää laimeasti seurataan. Olemme laodikealaisia, ei ihan kylmiä, mutta ei niin kuumiakaan (Ilm.3:15). Olemme vaaravyöhykkeessä, kun maailman viestimet rummuttavat sanomaansa ja vyöryttävät elokuviaan olohuoneisiimme. Tarvitsemme rohkaisua sanasta, sanan saarnasta, tarvitsemme sitä netistä, mutta myös silmästä silmään ja kosketuksenkin muodossa. Kuningas Daavidkin rohkaisi poikaansa Salomoa:

Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! 1.Aik.22:13.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Niin kauan kuin aurinko nousee

Kirjoittanut : 15.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Riidat kuin linnan salvat

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Sananl.16:32.

Joskus tekee mieli sanoa suorat sanat. Vaatii pidättyvyyttä hillitä itsensä ja hallita tunteensa. Joskus meitä haastetaan esittämällä vääriä syytöksiä, tekemällä vääristä johtopäätöksistä – joskus ihan tahallisistakin väärinkäsityksistä – pitkälle meneviä päätelmiä, jotka johtavat valheellisiin näkemyksiin ja kauas totuudesta. Jos vastapuoli sitten toteaa ”asia on juuri päinvastoin”, niin emme ymmärrä vastaväitteitä, vaan vaadimme ’syyllisen päätä vadille’. Olemme sotajalalla, keskellä riitaa, jonka itse loimme.

Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki. Sananl.20:3.

Eri käännöksissä on erilaisia sävyjä, kuten ”kunnia sille, joka ei suostu riitelemään” tai ”riidaksi koituu tyhmän inttäminen”.

Kunpa osaisimme olla sävyisiä ja välttää riitelyä. Jos riita pääsee syntymään, siitä voi tulla loukkaantumista ja vaikea välirikko: Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat. Sananl.18:19. Ei ole olemassa mitään nappia, josta painamalla pääsisi alkupisteeseen. Nöyryys, parannus, mielenmuutos, mikä vaan voi auttaa, mutta usein se sävyisä osapuoli kokeilee niitä, mutta toinen ei ehkä niin vain suostu sovintoon.

Ainakin olisi hyvä tiedostaa, että voiman käyttö ei yleensä johda hyvään tulokseen. Voimankäyttöä ovat suorat sanat, tunteiden purkaminen, ylikävely, toisen haukkuminen, oikeassa oleminen, vastaväitteiden torjuminen, uhkailu, vetoaminen ylempään asemaan jne. Voimankäytössä on tavoitteena nujertaa vastapuoli ja kaataa hänet alleen. Kuitenkin sellainen luulo, että tilanteesta poistuminen voittajana perustuisi ylivoimaan, on väärinkäsitys. Tosiasiassa väittelyn hävinnyt osapuoli on usein moraalinen voittaja.

Sävyisä, riitaa karttava, asiansa asiallisesti esittävä ja rauhallinen osapuoli on aina voittaja. Voittaja on se, joka ei aiheuta loukkaantumista eikä joudu kantamaan siitä huonoa omaatuntoa.

Puhun näistä Raamatun suuntaviivoista vähän kuin olisin joku asiantuntija. Asiantuntija olenkin – olen saanut aikaan monta riitaa! Olen loukannut ihmisiä usein. Olen onnistunut saamaan aikaan välirikon jonkun kanssa, koska olen ollut liikkeellä voimakeinoin ja olettanut olevani oikeassa – kun kerran olen näin täydellinen tapaus…

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin olen lähtenyt kävelemään. Sekin voi olla voimankäytön työkalu, mutta ainakin se katkaisee riidan melko tehokkaasti. En jaksa riidellä enää omia pikkumaisia aiheitani enkä varsinkaan muiden pikkumaisia väärinkäsityksiä. Myrkynkylväjiä on paljon. Jos niille alkaa jotain inttämään, ei riitelystä tule loppua. Nostan siis kädet pystyyn. Nosta sinäkin. Paavali neuvoi aikanaan filippiläisiä:

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Fil.4:8-9.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Riidat kuin linnan salvat

Kirjoittanut : 13.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Ristin sanoma syntiä vastaan

Kun lähetän luoksesi Artemaksen tai Tykikoksen, tule nopeasti minun luokseni Nikopoliiseen, jossa aion viettää talven. Tit.3:12.

Nikopolis oli Kreikan kaupunki Joonian meren rannalla. Paavali halusi viipyä siellä luultavasti siksi, että saisi aikaa perustaa sinne seurakunnan. Saattoihin siellä jo olla uskovia, mutta heillä ei välttämättä ollut kunnon paimenta. Paavali maanitteli Tituksenkin tulemaan sinne ja tekemään yhteistyötä seurakunnan saamiseksi jaloilleen. Jotta Tituksen työ Kreetalla ei puolestaan jäisi heitteille, Paavali aikoi kutsua Artemaksen ja Tykikoksen sinne korvaamaan Titusta. Paavali oli melkoinen käskyttäjä, mutta ehkä myös hyvä organisoija. Hän ei ajatellut vain itseään, vaan laajemmin seurakuntien tilannetta.

Nikopolis tarkoittaa Voiton Kaupunki. Ehkä nikolaiittojen lahko, johon Raamatussa viitataan harhaoppina, tarkoitti ’Voiton kansaa’? Nikolaiitoista ei ole selvää mielikuvaa ja näyttää, että lahko on sittemmin hävinnyt kartalta, mutta onhan meillä paljonkin näitä uskovia ja uskonsuuntia, joissa korostetaan voittoa, menestystä ja uskovien kuninkaallisuutta siinä määrin, että risti jää taka-alalle.

Ristin jättäminen pois keskiöstä ja katseen siirtäminen yliluonnolliseen todellisuuteen ja kaikkiin Jumalan valtakunnan voimatekijöihin, voi johtaa siihen, että moraali höllentyy. Seurakunta alkaa suhtautua sallivammin vapaaseen seksiin, avioeroihin ja epäjumaliin, kuten Mammonaan. Yhteyttä ei ole helppo havaita, mutta risti on se jarru, joka lihallista vanhaa luontoamme kahlitsee. Kun meidän luontoamme kuritetaan, se johtaa synnistä pidättymiseen.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 1.Piet.4:1-2.

Näin ollen on ymmärrettävissä, että nikolaiittojen oppi yhdistetään Bileamin oppiin ja sitä kautta moraalin höllentymiseen. Meidän on siis syytä varoa mukautumasta maailman menoon ja hyväksymästä kaikkea rajatonta vapautta. Samalla on pidettävä huoli, että emme ajaudu lain alle. Kristillinen moraali ei perustu lakiin, se perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Kun seuraamme Herraa ristin tiellä, vanha luontomme pysyy aisoissa. Syntiä vastaan nostamme lain sijasta evankeliumin:

Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ristin sanoma syntiä vastaan

Kirjoittanut : 11.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hän tekee parhaansa

Ihmisten odotukset ovat joskus kohtuuttomia. Odotukset nousevat maksimitasolle, vaikka realistiset odotukset olisivat minimitasoa. Asiakkaat ovat tottuneita hyvään palveluun. Kun menemme kauppaan, odotamme hymyileviä ja palvelualttiita myyjiä, jotka eivät odotuta asiakkaita eivätkä vain seisoskele juttelemassa keskenään. Tosin, jos itse menen joskus kauppaan, saatan toivoa voivani vain katsella rauhassa, mutta minähän olenkin omalaatuinen ihminen. Entä kun menemme ravintolaan? Tarjoilun pitää sujua, ravintolan tulee olla viihtyisä, ruoka hyvää mutta halpaa.

Jotkut sukulaiset tunkevat kylään ja odottavat, että olemme iloisia heidän seurastaan. He vaativat hyvää tarjoilua ja vieraanvaraista kestitystä. He luonnollisesti jäävät yöksi. He tinkivät vaatimuksistaan ja lupaavat, että sohvalla on hyvä nukkua. Pitäisikö isäntäperheen valistaa heitä vähän? Esimerkiksi kertoa, että itse asiassa emäntä on sairas eikä yleensä jaksa kestitä vieraita. Mutta eihän kenenkään sairaskertomusta voi läväyttää vieraiden tietoon? On vaikea selittää, että perheessä on univaikeuksia ja siitä voi koitua häiriötä, kun yöllä ravataan keittiössä ja vessassa tai luetaan kirjaa yölampun valossa olohuoneessa. Yökukkuja voi haluta pikkutunnilla kupin teetäkin. Ei isäntäperhe ole haluton olemaan vieraanvarainen. He tekevät parhaansa, mutta se on normaalia tasoa niin paljon vähemmän. Varmasti kaukaa tullut lähetysjärjestön edustajakin voisi hyvin yöpyä hotellissa? Meidän yhdistyksemme on sen verran varakas, että voi hyvin kustantaa yön hotellissa. Eikö käy?

Varmaan seurakuntien varojen keruussa ymmärretään, että työtön ei voi antaa yhtä paljon kuin hyvätuloinen työssä käyvä ihminen? Kyllä varmasti, mutta seurakunnan toimihenkilöksi tarvitaan varakkaita ihmisiä tärkeisiin luottamustehtäviin… Ei auta, vaikka se työtön on lahjakas ja varmasti tekee parhaansa. Ilman rahaa ei mistään tule mitään.

Joskus ihmisen persoona voi aiheuttaa ongelman, onhan hän kovin erilainen. Hän ei esimerkiksi osaa ilmaista itseään, ei ainakaan suullisesti eikä ainakaan seurakunnan kokouksessa. Hän on introvertti, vähän umpimielinen, mutta osaa keskinkertaisesti ilmaista itseään paperilla. Hänen taidoistaan ei juuri ole apua, sillä tarvittaisiin suulaita, ulospäin suuntautuneita ihmisiä, sosiaalisia velikultia, jotka osaavat olla hauskoja seuraihmisiä. Jos vielä osaisi vähän näpelöidä harmonikkaa, niin johan seurakunta saisi lisää puhtia ja kaikkien mieliala kohenisi. Hyvä lauluhetki virkistää aina. Se syrjäänvetäytyvä tyyppi ehkä tekee parhaansa, mutta ei hänestä ole paljon hyötyä. Riittää, kun laulaa mukana.

Ovatko ihmisten odotukset olleet sinun kohdallasi liian suuria, ehkä ylivoimaisia? Tarvitset Jumalan näkökulmaa asioihin. Hän näkee lähtökohdat, olosuhteet, terveysasiat, varakkuuden, luonteesi – kaiken. Hän ei odota mahdottomia. Hän haluaa, että sinä viet vähäiset evääsi hänelle ja jätät odotusten täyttämisen hänelle. Sinun ei tarvitse venyä kohtuuttomuuksiin. Sinä saat luottaa asiasi Herran haltuun, joka antaa sinulle sisäisen rauhan.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 1.Tess.5:23.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hän tekee parhaansa

Kirjoittanut : 9.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Herra lupaa siunata kansaansa

Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi. Ps.24:4-5.

Viattomat kädet ja puhdas sydän oli Heprealaiskirjeen kirjoittajalla: Olemme varmoja siitä, että omatuntomme on puhdas – tahdommehan toimia kaikessa oikein. Hepr.13:18. Voimme itsekin pitää hyvän omantunnon ja välttää kaikkea ahneutta, varastamista, hyväksikäyttöä, valehtelua ja muuta, mikä ei kuulu terveeseen uskoon. Me emme puolusta rikollista toimintaa tai vaella pimeyden teitä ja puno juonia pahantekijöiden kanssa. Me nuhtelemme kaikkia väärintekijöitä ja kehotamme syntisiä parannukseen.

Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Ps.85:9 KR33.

Näin vetoamme Jumalan lupauksiin, joissa hän lupaa antaa siunauksensa. Voimme vedota Kristuksen sovintokuolemaan, hänen verensä voimaan ja hänen Pyhän Henkensä neuvoon ja saada voiman vaeltaa vanhurskaudessa, elää elävässä uskossa, toimia aina terveen uskon mukaisesti.

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Ps.25:11-13.

Kiitämme Herraa hänen armostaan, joka johtaa syntiset pelastuksen tuntemiseen, Herran Jeesuksen seuraamiseen. Kiitämme pyhää sanaansa ja Henkeään, joka neuvoo meitä valitsemaan oikean tien. Kiitämme Herraa Vapahtajaamme, joka suo meille onnen ja rauhan. Annamme kunnian Korkeimmalle, joka siunaa meidän lapsiamme, siunaa meidän maatamme ja kansaamme. Kiitämme häntä, joka runsailla sateilla kostuttaa maamme, joka herättää seurakuntansa kasvuun ja pitää lupauksensa:

Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. Jes.51:11.

Me emme luota omaan hurskauteemme, me emme kerskaa viisaudellamme. Me tiedämme, tosi viisaus tulee Jumalalta ja vanhurskaus ilman Kristusta on itsepetosta. Me turvaamme koko sydämestämme Herraan ja odotamme hänen siunauksiaan. Hän on luotettava ja pitää sanansa.

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.” Jes.35:3-4.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Herra lupaa siunata kansaansa

Kirjoittanut : 7.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu, Siunaus