RSS

Aihearkisto: Rohkaisu

Alaston mutta vapaa

Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat. Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni, mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti. Mark.14:50-52.

Johannes Markus oli Jeesuksen opetuslapsi, joka sai läheltä seurata eräitä Jeesuksen maanpäällisen elämän vaiheita. Myöhemmin hän sai olla mukana Paavalin tiimissä. Yhteistyö Paavalin kanssa säröili pahasti, mutta Markuksen nöyrä luonne sai lopulta palkinnokseen Paavalinkin kehut: Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua. 2.Tim.4:11.

Markus kirjoitti Markuksen evankeliumin ja laittoi oman ’profiilikuvansa’ tekstinsä yhteyteen. Monet liittävät Facebookin profiilikuvaan erilaisia hauskoja karikatyyrejä itsestään ja minusta Markuksenkin profiilikuva – alasti yönselkään pakeneva nuori mies – on vähän karrikoitu omakuva. Se antaa mielikuvan nöyrästä luonteesta, joka uskaltaa tuoda esiin oman elämänsä tappion hetkiä, jopa vähän nauraa itselleen.

Mutta miksi Markus ylipäätään oli Getsemanessa? Raamattu ei suoraan kerro, mutta voidaan spekuloida, että hän oli kärkkymässä maksua siitä illanvietosta, joka oli vastikään päättynyt yläsalissa – hänen äitinsä omistaman ravitsemusliikkeen juhlasalissa. Maksu olisi hoitunut saman tien, jos Juudas olisi ollut paikalla. Mutta Juudas oli häipynyt ja Markus odotti tapaavansa hänet roikkumalla mukana opetuslasten seurassa. Voimmehan me tietysti hengellistää Markuksen läsnäolon ja nähdä hänen ensirakkautensa Jeesukseen vaikuttaneen sinä yönä, mutta joskus on parempi nähdä ihminen alastomana – ilman kauniita hengellisiä vaatteita. Sen Markus itse varmistaa meille.

Niinpä opimme Markukselta arvokkaita asioita. Opimme nöyrää asennetta ja uskallamme katsoa itseämme peilistä ja muistaa ne vaikeat hetket, jolloin emme olleet ihan kunniamme kukkuloilla. Ne koetuksen hetket, joita häpeämme, haluaisimme unohtaa. Mutta Markus on rehellinen tyyppi, hän ei kaunistele asioita. Hän on myös sitkeä. Joskus hänellekin tulee hetkiä, jolloin hän haluaa luovuttaa (Ap.t.15:38). Joskus hän ei kerta kaikkiaan jaksa suorittaa, vaan vetäytyy omiin oloihinsa, sinne mukavuusvyöhykkeelle, joka Markuksen kohdalla taisi olla se hänen äitinsä ravitsemusliike siellä Jerusalemissa. Siellä hän tiesi, mitä piti tehdä, eikä loputon koti-ikävä painanut. Paavalin kanssa samassa tiimissä oli vaikea tietää, mitä milloinkin vaadittiin. Paavalin komentelu tuntui välillä mielivaltaiselta – luulenpa.

Mutta Markus ponnahtaa esille jälleen kuin vieteriukko. Hän kirjoittaa muistiin Jeesuksen elämän ja palvelutyön pääkohdat esitykseksi, joka tunnetaan Markuksen evankeliumina. Hän tekee sinnikkäästi evankeliumin työtä, jonka esimerkki innoittaa muitakin. Markus ei jäänyt murehtimaan menneitä. Jos joitain takaiskuja tulikin, hän nousi jaloilleen ja teki parhaansa Kristuksen palvelijana. Hän oli korvaamaton kannustaja myös serkulleen Barnabakselle, kuten Barnabas oli ollut hänelle. Jos Paavalin kanssa ei oikein ollut kemiaa, niin serkkujen kesken sitäkin enemmän.

Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:5-7.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Alaston mutta vapaa

Kirjoittanut : 1.4.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kun vihollinen ärhentelee

Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 2.Kor.1:8.

Joskus vihollisen hyökkäykset ajoittuvat suuren voiton ja Jumalan ilmestymisen kynnykselle. Vihollinen ikään kuin kostaa etukäteen. Se ei voi estää Jumalan siunauksia, mutta se purkaa kateutensa raivoa siihen henkilöön tai ryhmään, joka on lähellä kokea Jumalan valmistaman läpimurron.

Niinpä voimme rauhoittaa mielemme taistelun keskellä ja olla varmat: Jumala on liikkeellä. Jumala ilmestyy ja jakaa armoaan, siunaa meitä ylenpalttisesti, tekee ihmeitä. Voimme valmistaa mielemme kiitokseen:

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Sinäkin olet viime aikoina saanut niskaasi tulta ja tulikiveä, kun Pimeyden voimat ovat nöyryyttäneet sinua. Pelkäät tehneesi jotakin Jumalan tahdon vastaista ja tutkit sydäntäsi. Mutta sinä olet Jumalan tahdon tiellä ja tekemässä kaikkea sitä, mitä sielunvihollinen vihaa. Jumala ilmestyy pian avuksesi. Jeesus osoittaa sinulle armonsa ja rakkautensa. Pyhä Henki tulee ja nostaa sinun lannistuneen mielesi ylös. Hän vahvistaa sinua ja sinä saat täyttyä ilolla. Syvä rauha valtaa sinut uuvuttavien taistelujen jälkeen. Saat levätä. Saat nauttia Jumalan hyvyydestä.

Sinä nouset jyrkän ylämäen jälkeen kukkulan huipulle. Saat katsella avaria maisemia, joita et ole aikaisemmin nähnyt. Sinua kiehtoo kaikki uusi. Tuore innostus saa sinun luovuutesi liikkeelle. Ihastelet kaikkia mahdollisuuksia, joita avautuu eteesi. Sisäinen maailmasi inspiroituu, hengellinen elämäsi saa uutta nostetta.

Tähän sinun oli mahdollista päästä vain raskaan ja vaikean taistelun kautta. Mutta se kannatti.

Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien. Ps.66:12.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun vihollinen ärhentelee

Kirjoittanut : 31.3.2021 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu

 

Yksinäisen ystäviä

Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin. Job 6:15.

Aina ei ystävistä ole apua. Toiset pettävät, toiset jättävät, toiset häipyvät muuten vaan. Harvoin kukaan edes päätyy ystäväksi. Tuttavat voivat löytää toisistaan vierastettavia piirteitä ja odotukset eivät kohtaa. Ystävien saaminen on yhtä monimutkaista kuin deittailu. Seurustelukumppanin hakeminen voi olla uuvuttava urakka ja sitten, kun luulee löytäneensä sopivan, hän häipyy maisemasta sanomatta sanaakaan. Sitä kutsutaan termillä ’ghosting’.

Minulla tosin ei ole deittailusta kokemusta juurikaan, ei lähimpään 40 vuoteen. Sivusta seuranneena näitä asioita kommentoin. Otin asian puheeksi oikeastaan vain vaikeudesta löytää uusia uskon ystäviä. Puolison etsiminen on astetta vaikeampaa ja siihen en uskalla ottaa kantaa.  Jos etsit seurustelukumppania ja puolisoa, siinä en ala neuvomaan. Mutta ystävien puutteesta voin puhua. Ja siitä, miten kiven alla ovat hyvät esirukoilijat. Onneksi on kuitenkin nettituttavia. Kuten joku totesi ”kaikki tykkäävät, toiset hyvää ja toiset huonoa”.

Toisaalta tässä on se rohkaiseva näkökulma, että jos on pettynyt ystävään, voi lukea Raamattua ja löytää sieltä ihmisiä, jotka eivät petä, vaan ovat uskollisia ja luotettavia. Jos on pettynyt vaikka lapsettomuuteensa, voi keskustella Abrahamin kanssa, joka tutustui tähän ongelmaan hyvin perusteellisesti. Voi saada häneltä vertaistukea ja vahvistusta uskolleen, että vielä se lapsi näkee päivänvalon. Jos on joutunut syyttömästi vainon kohteeksi, voi tarttua Daavidia käsipuolesta ja kuunnella, mitä sanottavaa hänellä on vainotulle. Hän voi kertoa, että Jumala ei voideltunsa asiaa petä, vaan vie valittunsa voittoon, olkoon vihollinen miten väkevä tahansa.

Entä sitten, jos kaikki hylkäävät ja joutuu ristin alla kamppailemaan? Parasta silloin keskustella Jeesuksen kanssa. Hän tietää, miltä tuntuu, kun syytetään, kun ruoskitaan, kun lyödään – ilman syytä. Paavalikin tietää, mitä on väkijoukon raivo, kun jokin uskonnollinen kiihkomielisyys valtaa ihmiset.

Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4.

Älkäämme siis voivotelko, vaan kääntykäämme Jumalan miesten ja naisten puoleen, ottakaamme heiltä opiksi. Rohkaistaan mielemme ja seurataan vanhan liiton pyhiä, profeettoja ja vanhurskaita miehiä ja naisia, seurataan apostoleja ja ennen kaikkea Mestaria itseään. Pyhä Henki avatkoon silmämme ja korvamme näkemään ja kuulemaan, mitä Jumala puhuu ajasta aikaan. Näin emme jää yksin, emme vaikerra hylätyn itkua, emme kipuile orpouttamme. Olemme urheita ja menemme eteenpäin rohkein mielin, varmana uskossamme. Abraham, uskon isä, näyttää meille esimerkkiä:

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:20-21.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksinäisen ystäviä

Kirjoittanut : 29.3.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Leipä ja taikinajuuri

Jeesus puhui heille vakavasti: ”Olkaa varuillanne. Varokaa fariseusten ja Herodeksen hapatetta.” Mark.8:15.

Monet ymmärtävät vaivatta tämän hapatevertauksen, mutta joiltakin se menee yli hilseen. Minäkin otin oikein auki Wikipedian artikkelin taikinajuuresta, jotta virkistäisin ajatuksiani tästä aiheesta. Lapsena sain katsella tätini leivän tekoa, joten tiedän, miltä se ruistaikinan tekoon tarkoitettu tiinu näyttää eri vaiheissa. Sehän on suuri saavi, jossa on vanhan taikinan jäänteet pitkin reunoja. Juuri siinä onkin se taikinajuuri. Ei tarvinnut erikseen säilyttää sitä missään, sillä se säilyi astiassaan. Kun siihen lisättiin vähän vettä, suolaa ja ruisjauhoja, se alkoi vähitellen kuplimaan. Minä olin juuri sen mittainen, että näin saavin reunojen yli, miten se taikinan juuri porisi siellä puntun pohjalla. Taikinajuuri määrää suurelta osin myös leivän maun ja happamuuden.

Sinun saavisi, jossa sinua leivotaan hengellisesti, on sinun seurakuntasi. Vertauksen mukaan sinä saat makusi ja happamuutesi suoraan siitä yhteisöstä, jossa kasvat. Minä jouduin lähtemään pois helluntaiseurakunnasta, koska siellä leivottu leipä oli liian hapanta. Liian hapan leipä aiheuttaa vatsanpuruja. Mutta toiset syövät sellaista leipää ilman ongelmia. On tärkeää oppia säätämään omaa ruokavaliota, jotta vatsa voi hyvin.

Kun taikinajuuri on sopivasti kehittynyt, siihen lisätään jauhoja ja valmistetaan varsinainen taikina. Leivästä saadaan halutunlaista vaihtelemalla erilaisten jauhojen suhteita, mutta tätini leipoma leipä tehtiin kokonaan ruisjauhoihin. Taikina nousee ilman hiivaakin juuressa luonnostaan olevien hiivojen avulla. Leivonta tästä eteenpäin menee normaalien paistorutiinien kautta. Meillä oli leivinuuni paistamista varten. Ehkä nykyään leipä pakastetaan, mutta silloin, kun minä olin tiinunkorkuinen, leivät nostettiin vartaaseen kuivumaan. Sitten söimme kovaa leipää, mutta totuimme siihen.

Jeesus siis varoitti neljänlaisesta hapatteesta: ainakin fariseusten, saddukeusten ja herodeksen. Ehkä myös kirjanoppineisuuden hapatteesta voidaan puhua. Jossain mainitaan myös ilkeyden ja pahuuden hapate.

Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Gal.5:9. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. 1.Kor.5:8.

Mikä siis on se rohkaisu, joka tähän sisältyy? Ainakin minulle itselleni on tärkeää, etten näiden kirjoitusteni kautta syötä ihmisille liian hapanta leipää. Minun sydämessäni on omanlaisensa taikinajuuri ja se määrää pitkälle leivän maun. Samoin sinä voit lopultakin vaikuttaa siihen, minkälaista leipää syöt. En kehota ketään lähtemään pois seurakunnastaan, kuten itse tein – se on mahdollisuus, mutta sopii vain harvoille – mutta aina voimme valita, minkälaista julistusta kuuntelemme, minkälaista Raamatun tulkintaa suosimme. Aina voimme ottaa kantaa evankeliumin puolesta vanhan liiton sijasta. Aina voimme välttää leipää, josta saamme vatsanpuruja.

Siunausta sinulle oman ruokavaliosi kehittelyyn ja hyvän ja ravitsevan hengellisen ruuan löytämiseen.

Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi. Ps.104:28.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Leipä ja taikinajuuri

Kirjoittanut : 27.3.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Israel ja uusi liitto

”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.”… ”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä.” Jer.31:31,33.

Me olemme tottuneet ajattelemaan, että olemme uuden liiton kansaa, me kristityt – Kristuksen ruumis ja seurakunta. Mutta Jumala haluaa, että myös Israel ja juutalaiset ovat uuden liiton kansaa. Vielä heistä on tuleva sellaisia.

Mutta valitettavasti tämän päivän Israel ei paljonkaan anna merkkejä uudesta liitosta, pikemminkin vanhasta ”silmä silmästä, hammas hampaasta” – ajattelusta (Matt.5:38). Sitä oudompaa on, että Israel-ystävyydestä tulee jokin hyväksyntäautomaatti kaikelle voimapolitiikalle, mitä Lähi-idässä toteutetaan.

Todellisia sankareita ovat rauhantekijät Jeesuksen sanojen mukaan (Matt.5:9). Meidän tulisi kristittyinä antaa tukemme kaikelle sellaiselle toiminnalle, joka tähtää rauhaan ja sovintoon. Joskus se rauha ja sovinto vaatii molempien osapuolten nöyrtymistä ja sydämen vilpittömyyttä – kipeitä ratkaisuja. Jitzhak Rabin oli aikanaan valmis tähän. Hän joutui ammutuksi, mutta samalla hän muistuttaa enemmän Kristusta kuin nämä kotoiset Israel-intoilijat yhteensä.

Herra Putin näytti esimerkin voimapolitiikasta, kun ryösti Krimin itselleen. Hyväksymmekö me Israelin laajentumispyrkimykset vetoamalla vanhan liiton aikaisiin kirjoituksiin? Emme, jos olemme oikeasti uuden liiton kansaa. Herra Trump oli myös valitettavasti pahan kerran pihalla uuden liiton mukaisesta ajattelusta. Toivottavasti nykyinen presidentti osaa korjata edeltäjänsä aiheuttamia ongelmia.

Politiikka on sinänsä sellainen toiminnan taso, joka ei minua kiinnosta. Mutta testinä kristillisyytemme aitoudesta käy toki politiikkakin. Aika harvoin totuuden ja oikeuden puolustamista nähdään missään maailmanpolitiikan näyttämöllä. Mutta Jumala ei hylkää meitä kaikesta väärästä politiikasta huolimatta, ei Israelia eikä meitä, ei viisaita poliitikkoja eikä tunareita. Hänellä on suunnitelmansa ja hän vie sen päätökseen maailman ihmetellessä.

Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: – Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene. Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen – omat lapsensa – he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä. Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen. Jes.29:22-24.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Israel ja uusi liitto

Kirjoittanut : 25.3.2021 Kategoria/t: Rohkaisu