RSS

Todellinen valo

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. 1.Moos.1:3.

Raamatun luomiskertomus koskee näkyvän maailman syntymistä. Raamatun luomiskertomus ei ole tieteellinen, sillä se on kirjoitettu jo ennen kuin tiedettä oli olemassakaan. Se on kirjoitettu niin että jokainen oppimatonkin ihminen voi sen ymmärtää. Se on kirjoitettu niin että lapsikin voi sen ymmärtää. Se on eräänlaista kuvakieltä ja runoutta. Nykyajan ihminen on valitettavasti menettänyt kykynsä ymmärtää tällaista viestintää.

Kaikkia, jotka ymmärtävät luomiskertomuksen, Paavali yllyttää entistä syvempään ymmärtämiseen. Valo, joka tuli, ei ollut pelkästään luonnollista valoa, vaan Jumala loi myös toisenlaisen kirkkauden. Paavali valittaa, että on paljon ihmisiä, jotka eivät näe tätä kirkkaampaa valoa:

Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. 2.Kor.4:4.

Meidän, jotka olemme uudestisyntyneet elävään uskoon, on mahdollista vaeltaa Kristus-valossa ja säteillä sitä ympärillemme.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh.8:12.

Tämä valo on meissä vähän kuin soihtu Gideonin armeijan saviruukussa (Tuom.7). Valo tulee näkyviin, jos tämä saviastia rakoilee. Yö ympärillämme saa hentoa valoa, kun ulkonainen ihmisemme on koetuksella ja murtuu. Niinpä meidän ei tulisi paeta kärsimystä ja välttää koettelemuksia, sillä ne tuovat meistä esiin Kristuksen kirkkauden valoa. Sillä tavoin lähimmäisemme eivät kuule evankeliumia vain sanoina, vaan se loistaa heille meidän kiitollisuudestamme ja meidän ilostamme, jotka ovat sitkeitä keskellä kärsimyksiäkin. Meidän uskomme Jumalaan antaa vahvan todistuksen Jumalan armosta ilman sanojakin.

Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:8-10.

Niinpä meitä kehotetaan olemaan sitkeitä ja peräänantamattomia, sillä voimme antaa parhaan todistuksemme Kristuksen rakkaudesta olemalla vaikeuksissakin uskollisia Kristukselle ja Jumalan sanalle. Kun emme luovuta, kun emme hötkyile, vaan pidämme kiinni uskon vakaumuksesta antamatta periksi, silloin valo loistaa meistä maailman yöhön – tiesimme sitä tai ei. Samalla voimme olla varmoja:

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Todellinen valo

Kirjoittanut : 11.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kiitollinen ihminen

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Ps.139:13-14.

Itsensä hyväksyminen olisi monille suuri harppaus elämäntaidossa. Näemme nykyään median kautta monenlaisia ihmisiä ja meillä on paljon tilaisuuksia kateuteen. Koemme olevamme epäonnistuneita surkimuksia, paljon mitättömämpiä kuin haluaisimme. Olemme kateita muille ja tyytymättömiä osaamme. Filosofien ikivanha kysymys saattaa vaivata: Miksi minä olen minä enkä joku muu? Tunnustan: haluaisin olla joku muu!

Näin lyömme päätämme seinään, emme pääse eteenpäin. Oikeastaan olemme suuren ihmeen äärellä, kun pohdimme minuutta. ”Minä olen” on Jumalan nimi ja se tosiasia, että myös ’minä olen’, on yksi Jumalan ihmeistä. Hän on todella tehnyt minusta oman kuvansa. Yhdessä toisten kanssa heijastan Jumalan olemusta. Yksinäni en voi tuoda esiin Jumalan persoonan koko rikkautta, mutta yhdessä toisten kanssa edustan Jumalan suurta salaisuutta, nimittäin seurakuntaa: Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. Ef.1:23.

Näitä pohtiessani saatan vähitellen tervehtyä huonommuudestani. Olen pieni osanen jossakin suuremmassa kokonaisuudessa. En ole epäonnistunut, pois heitettävä jätepala, vaan olen omalla paikallani merkityksellinen. Minun ei tarvitse heittäytyä narsistiksi ollakseni jotakin, sillä Jumala loi minut tähän – ihmiseksi. Hän antoi minun kuulla pelastukseni evankeliumin, joka nostaa minut uuteen merkitykseen: Kristuksen rumiin jäseneksi.

Turha minun on piinata itseäni kadehtimalla toisia, muka parempiosaisia, muka merkityksellisempiä. Tai kadehtia kauniita, rikkaita, kuuluisia. Ei, päinvastoin: voin olla kiitollinen tässä vaatimattomassa roolissani, tällaisena tavan tallaajana, köyhänä ja rumana, tyhmänä ja lahjattomana, sillä olenhan taivasten valtakunnan jäsen, kutsuttu korkeaan asemaan, josta Vapahtajani sanoo:

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt. Jes.43:6-7.

Yhdessä Kristuksen kanssa olen arvokas, liitettynä hänen ruumiiseensa, ainutlaatuinen osa jotakin suurenmoista kokonaisuutta, joka kerran kirkkaudessa elää ja riemuitsee yhdessä. Puutteet ja viat, joita nyt näen itsessäni, katoavat näkyvistä, kun palapeli kerran kootaan ja lopullinen kuva hahmottuu.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kiitollinen ihminen

Kirjoittanut : 9.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kristityn imago

Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Joh.8:48.

Aikalaiset olivat pahasti jakautuneita suhteessaan Jeesukseen: toisaalta oli ihailijat ja seuraajat, toisaalta halveksijat. Uskonnollinen eliitti ei pitänyt Jeesuksesta ja pyrki halventamaan tätä. Samarialaisia pidettiin opillisesti epäpätevinä ja rodullisesti epäpuhtaina. Onkohan meidän aikanamme esiintynyt koskaan samanlaista asennetta?

Jeesus ei antanut vastustajien häiritä kutsumuksensa toteuttamista. Hän sanoi: Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Joh.8:50. Maineensa varjeleminen ja oman imagon luominen eivät häntä kauheasti kiinnostaneet. Hän tiesi, että joutuisi parjatuksi. Hänen elämäntyönsä kyseenalaistettiin ja hänet yritettiin saada näyttämään huijarilta. Jeesus suhtautui siihen kuin johonkin normaaliin ilmiöön – häntä eivät sellaiset väitteet hätkäyttäneet.

Osaammeko me suhtautua parjauksiin samalla tavalla? Riittääkö meille kulmien kohottaminen tai olankohautus? Tänä aikana löytyy vastaansanojia vähintään yhtä paljon. Aina on joku väittämässä, että olet opillisesti harhapolulla ja että sinun näkysi on kangastus. Joskus tämänkin blogin lukijat herättävät minussa hilpeyttä. Olen yrittänyt rohkaista ihmisiä ja kannustaa heitä myönteisin sanoin, mutta kun kerroin unestani, joka lupasi minulle itselleni hyviä asioita, joku nimitti sitä heti ”toiveuneksi”. Että sitä näkee kaikenlaista, mitä toivoo – ei kai siinä nyt voinut olla kyse Jumalan lupauksesta…

Miten ihmisistä saisi kitkettyä kielteisyyden? En tiedä, tuskin mitenkään. On vain osattava suhtautua siihen loukkaantumatta, kuin ilmiöön, joka on odotusten mukainen, täysin ennakoitu. Sillä tavalla ei tarvitse käyttäytyä kuten eräät narsistiset pastorit ovat nähteni menetelleet. Heidän reaktionsa johonkin ehdotukseeni on joskus ollut raivostunut ja olen saanut kuulla, että näkemykseni olikin kirous! Huh, minä kun luulin ehdottavani jotakin ihan rakentavaa!

Lohdullista ja rohkaisevaa kaikessa halventavassa palautteessa on se, että tiedämme seuraavamme Mestarin askelissa. Häntä kritisoitiin, häntä tuomittiin, hänet leimattiin pahaksi ihmiseksi, hänestä tehtiin rikollinen. Kaikki ilman syytä. Jos saamme seurata häntä näissä ristin tien kärsimyksissä, sehän on meille vain kunniaksi. Sehän on vahva lohtu loukkauksien kestämiseksi.

Älkäämme siis rakentako sellaista imagoa, josta puuttuu ristin häväistys. Sellainen imago romahtaa kuitenkin. Huono maine on parempi kuin hyvä maine – eikö Jeesus sanonut niin?

Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. Luuk.6:26.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kristityn imago

Kirjoittanut : 7.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Luotan sinuun

Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, sinun väkevä kätesi pelastaa minut. Ps.138:7.

Elämä tahtoo olla sellaista – kulkemista ahdingosta toiseen. Jumalan ihminen nojaa kaikessa Herraan ja saa myös voimaa mennä läpi koettelemusten. Välillä voi mieli olla levoton: miten oikein selviän kaikesta, mikä on edessä? Kyselemme: mitä Jumala tarkoittaa tällä, onko hänellä selkeä suunnitelma ja millainen?

Kun Mooses johdatti israelilaiset erämaahan, ei hänellä ollut valmista suunnitelmaa. Hän etsi johdatusta ja pyysi Jumalalta neuvoa tähän päivään. Jumalan jatkuva läsnäolo teki hänestä rauhallisen, vaikka hän ei kyennytkään näkemään kauas eteenpäin.

Samalla tavalla meidänkin on tarkoitus oppia luottamaan Jumalaan ja hänen suunnitelmaansa. Emme näe tulevaisuuttamme kovinkaan pitkälle, mutta tiedämme, että Jumala näkee.

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.

Otamme jokaisen päivän Herran kädestä. Tiedämme, että jokainen päivä Herran kanssa on armon päivä. Olemme Paavalin tavoin vakuuttuneita, että Herra ei jätä meitä pulaan:

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil.1:6.

Jos voisimme suunnitella elämämme itse ja toteuttaa sen vaihe vaiheelta, olisimme kuin maailman ihmiset ainakin. Luonnollisessa elämässä on luonnollista tehdä suunnitelma opiskella ammattiin ja hakeutua sitten alan töihin. On normaalia suunnitella seurustelevansa, menevänsä naimisiin ja hankkivansa lapsia. Jumalan valtakunnassa ei ole mahdollista ihmisen suunnitella itse mitään. Saamme tietysti yrittää toimia omin päin ja käyttää järkeä, mutta jossain vaiheessa suure nimeltä ’risti’ sekoittaa kuviomme. Tai kerroin nimeltä ’Pyhä Henki’ puuttuu peliin. Hämmennys, jota koemme, voi hyvässä tapauksessa muuttua luottamukseksi ja uskoksi. Voimme mukautua siihen, että Jumala päättää, Herra säätää, Henki johdattaa. Tällä tiellä saatamme yllättyä: -Oho, tämähän meni hyvin, paremmin kuin odotin. Kiitollisuus voi vallata sydämen, huolissaan oleminen vähetä.

Emme näe kauaksi, mutta pidämme kiinni Isän kädestä ja olemme turvallisella mielellä, sillä hän ohjaa meitä.

Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Ps.23:3.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Luotan sinuun

Kirjoittanut : 5.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Ei sinua ole unohdettu

Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!” – Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä. Jes.49:14-16.

Aika tempun osaisit tehdä, jos pääsisit livahtamaan johonkin piiloon Jumalan rakastavalta katseelta!

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Ps.139:7-10.

Herran katse seuraa kaikkialle. Joskus se voi olla vähän kiusallinen tosiasia. Mikään ei ole salassa häneltä. Mutta sille, joka tuntee hänen rakkautensa, se on oikeastaan hyvin turvallinen asia. Tai jos olen yksinäinen ja minusta tuntuu, että Jumalakaan ei välitä, ei kuuntele tai vastaa mitään – silloin voin muistuttaa itseäni, että hänen läsnäolonsa ympäröi minua. Turha huolestua.

Aika ajoin kaipaamme Herran kosketusta. Ikävöin kuulla hänen puhuvan henkilökohtaisesti sydämelleni. Tuntisin taas hänen läsnäolonsa, hänen lämpimän, turvallisen läheisyytensä. Olisin kuin pieni lapsi äidin sylissä.

Sellaiset hetket, kun Jumala puhuu, kun hän ottaa syliinsä, ovat suloisia hetkiä, onnen täyteisiä, rohkeuden valtaamia tai vaan syvän rauhallisia. Voi jäädä vaikutelma, että enkeli kävi hipaisemassa.

Ehkä se oli ystävä, joka ajatteli sinua. Ehkä hän rukoili lyhyesti puolestasi, siunasi sinua. Ehkä hän muisti sinun elämäntilannettasi ja pyysi jotain erityistä. Joka tapauksessa siitä hetkestä jäi hyvä tunne ja mielialasi kohosi.

Olisiko siinä ideaa toteuttaa itsekin vastaavaa? Joskus väännämme jonkin vaikean ja raskaan rukousaiheen kanssa ja hikoilemme rystyset valkoisina, mutta väsymme sellaiseen nopeasti. Rakkaan ystävän puolesta on virkistävää rukoilla ilman mitään käsien vääntämistä, iloisin mielin kuin koskettaisi muuten vaan – kiittäen ja siunaten. Ehkä hän miettii, mikä enkeli häntä nyt hipaisi?

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei sinua ole unohdettu

Kirjoittanut : 3.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu