RSS

Uskon harjoituksia

Sielunvihollisen pakkomielteenä on valehtelu. Se haluaa vääristää meidän käsityksemme ja luoda kielteisen kuvan lähimmäisestämme, ottaa pois meiltä toivon paremmasta huomisesta ja työntää meidät lopulta synkkyyden suohon. Huomaan joidenkin tuttujen kohdalla tapahtuneen kehitystä huonoon suuntaan – heistä on tullut vihaisia, alati tyytymättömiä, joka suuntaan nyrkkiä puivia ihmisiä. Meidän tulee nousta vastarintaan:

Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Jaak.4:7.

Jos emme saa kielteisyyttämme kuriin ja suosimme epäluuloja, epäluottamusta ja vihaa, silloin luomme paholaiselle otolliset olosuhteet. Teemme hänen työnsä helpoksi. Huonossa seurassa hyväkin ihminen voi alkaa puhua kielteiseen sävyyn, sillä ihmisten epäusko loihtii sellaista esiin. Tämähän perustuu yhteen Raamatun tärkeään ilmoitukseen:

Tapahtukoon teille niin kuin uskotte… Matt.9:29.

Jeesuskaan ei voinut vastustaa ihmisten epäuskon voimaa, vaan sanotaan: Ja koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa. Matt.13:58.

Niinpä yritetään opetella uskoa. Ollaan myönteisiä, herätetään toivoa, rohkaistaan ihmisiä. Sain aiheen puhua tästä, koska epäonnistuin itse tänään. Annoin huonoa palautetta ja kaduin sitä sitten. Päätin kuitenkin, että Raamattu on totta, myös tässä sanassa:

Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Päätin siis, etten lannistu epäonnistumisestani, vaan jatkan sinnikästä yrittämistä. Suuntaan mieleni uudestaan, valitsen rohkaisemisen, päätän olla positiivinen, kiinnitän sydämeni hyvään tavoitteeseen: uskon rakentamiseen omassa ja toisten elämässä.

Tsemppiä sinullekin tässä simppelissä mutta niin oudon vaikeassa uskon harjoituksessa!

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Uskon harjoituksia

Kirjoittanut : 15.9.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kovassa koulussa

Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten… Sananl.16:4.

Pahankin Jumala voi kääntää hyväksi. Kun Pimeyden voimat hyökkäävät kimppuumme, emme aina näe tilanteessa Jumalan osuutta. Mutta hän käyttää näitä tilanteita – jos ei muuhun niin – kasvattamaan meidän luonnettamme.

Oli eräs äiti, uskovainen, mutta miesten vihaaja. Hänellä oli uskovainen poika, noin 12-vuotias. Äiti ja poika istuivat naapurin olohuoneessa ja keskustelu koski hengellisiä tai vähintäänkin seurakunnan asioita. Yhtäkkiä pojan äiti kohdisti poikaansa vihaista huomiota, koska tämä istui sohvalla ns. äijähaarassa. Poika oli luonnollisesti nolona, mutta ihmetteli jälkeenpäin, miksi tuollainen vihan purkaus oli tarpeen. Eihän hän ollut tehnyt tai ajatellut mitään pahaa. Mutta poika alkoi ymmärtää, että pahan voimat voivat hyökätä uskovaisenkin ihmisen kautta kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman syytä, sillä sielunvihollinen vihaa kaikkia ihmisiä, etenkin uskovia.

Tällaista vähän kovakouraista käsittelyä Jumala sallii meille, jotta kasvaisimme. Voimme erottaa paremmin, mikä on pimeyttä, mikä valoa. Mikä on rakkautta, mikä vihaa. Mikä oikeutta, mikä vääryyttä. Oppia samalla omassa elämäntavassamme noudattamaan paremmin Jumalan tahtoa.

Niinpä jos tänä päivänä sinulla on vastassasi kiusaajia työpaikalla tai lannistajia kotona – vastustusta, joka nousee sinun persoonaasi tai uskoasi vastaan – sinä saat olla luottavaisella mielellä. Jeesus näkee ja kuulee. Hän voi käyttää pahan voimia omiin tarkoituksiinsa. Hän ehkä näkee, että tarvitset luonteen kasvatusta, uskon kypsymistä, sitkeyttä ja sisua lisää selvitäksesi kaikesta lopulta voittajana. Vaikka sinusta tuntuu surkealta ja epätoivo pyrkii puseroon, Jeesus vahvistaa sinun kestäväisyyttäsi. Jos syy ei ole sinussa, kuljet ristin tietä kuitenkin. Sinun kruunusi kirkastuu. Raamattu kertoo, kuinka Paavali ja Silas olivat Pisidian Antiokiassa joutuneet vainon kohteeksi ja heidän oli pakko siirtyä Ikonioniin. Mitalilla oli toinen puoli:

Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä. Ap.t.13:52.

Antakoon siis Herra sinulle ilon koettelemuksesi keskellä. Pietari antaa myös hyvin tyhjentävän kuvauksen siitä, miten kärsimysten kestäminen johtaa iloon:

Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:7-9.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kovassa koulussa

Kirjoittanut : 13.9.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Lapsesta aikuiseksi

Kun olin aivan pieni, olin yleisönä ’herätyskokouksessa’, jossa saarnasi isoveljeni. Hän oli ehkä kuusivuotias. Hän nousi tuolin päälle ja kailotti: ”Tehkää parannus, te syntiset!”

Lapset matkivat kaikkea aikuisten juttuja. Meidän pirtissä pidettiin hengellisiä kokouksia ja siitä veljeni sai inspiraatiota esityksiinsä. Lapset leikkivät kaikenlaista, leikkimökissä voi leikkiä vaikka kotia ja perhettä. Joskus olen huomannut, että meillä on tarve vielä aikuisina leikkiä.

Onko tavallista, että leikitään seurakuntaa? Minusta tuntuu, että uskonelämämme sisältää turhan paljon sellaista roolipeliä ja oikean uskon leikkimistä, jossa ei vielä ole tosi kysymyksessä. Kirkot ja herätysliikkeet tarjoavat tähän leikkimiseen inspiraatiota ja ovat jopa tyytyväisiä, kun kansa kiltisti leikkii heidän leikkejään.

On hyvä kokea elämässään sellaisia vaiheita, jolloin on tosi kysymyksessä. Niitä laaksonpohjia, niitä kriisejä, joiden keskellä on tarve huutaa Jumalan puoleen. Sellaiset kriisit puhdistavat sisäistä maailmaamme. Ne kasvattavat meitä kohti aikuisuutta. Paavali sanoo:

Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Gal.4:3.

Lapsen kaltaisuus voi olla hyvekin (puhtaus, vilpittömyys, herkkyys, avoimuus, luottavaisuus), mutta jos jäämme uskossamme lapsiksi, menemme helposti mukaan vallanhimoon, kilpailuhenkeen, ihmiskunnian tavoitteluun – mitä ne maailman alkuvoimat olivatkaan? Sorrumme helposti vihapuheisiin, toisten kampittamiseen ja muuhun, missä luonnollisen ihmisen tarpeet määräävät. Tarvitsemme Hengen ominaisuuksia ja niissä harjaantumista, jota myös aikuisuudeksi kutsutaan.

Kielen alueella koemme suuria haasteita. Tarvitsemme kasvua ja uskon harjoitusta, että puheemme voisivat olla rakentavia ja suullamme voisimme rohkaista muita eikä painaa alas. Uskon aikuinen muoto näkyy ja kuuluu siellä, missä kielemme on kurissa ja Henki hallitsee sanottavaa. Jumala on siitä luvannut meille palkinnon:

Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Gal.4:1-2.

Palkinto on siinä, että saamme vihdoin omistaa sen, mitä Jumala on luvannut meidän omaisuudeksemme. Saamme taivaallista pääomaa käyttöömme. Aikuisuuden tavoitteleminen on lopultakin vaivan arvoista.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lapsesta aikuiseksi

Kirjoittanut : 11.9.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kiviä ilmassa?

Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen. Joh.10:31.

Jeesus joutui maanpäällisen elämänsä loppupuolella vihamielisten ihmisten maalitauluksi. Häntä vainottiin ja hänen elämäntyötään häirittiin. Hän ei saanut rauhallisin mielin enää saarnata temppelin käytävillä, vaan häneen kohdistettiin fyysistä uhkaa. Kaikki tämä vaino huipentui sitten ristiinnaulitsemiseen. Näemme kuitenkin, että Jeesus vetäytyi välillä rauhallisempaan paikkaan:

Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa… Joh.10:39-40.

Oletko sinä joutunut kokemaan ihmisten vihamielisyyttä? Joskus sössimme ihmissuhteissa ja joudumme omasta syystä selkkaukseen, mutta toisinaan joudumme ahdinkoon, koska palvelemme Herraa ja seuraamme häntä ristin tiellä. Saatamme huomata, kuinka tilanteemme kärjistyy samalla tavalla kuin Jeesuksenkin kohdalla. Alamme pelätä, miten oikein selviämme ihmisten vihasta. Kuinka tämä kaikki päättyy?

Niin, ristin tie päättyy ristille. Mutta yhdestä syystä emme ole silti epätoivoisia. Rohkeutta meille antaa tietoisuus, että Jeesus on kulkenut ristin tien alusta loppuun. Saamme seurata häntä hänen askelissaan, pitää hyvän omantunnon ja elää hengen täyteydessä. Muistamme kuinka Paavali ja kumppanit ylistivät Jumalaa vankityrmässä Filippissä, kun heidät oli ensiksi perusteellisesti piesty.

Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Ap.t.16:25.

Jos saamme sen armon, että jaksamme kärsimyksemme keskellä kiittää Jumalaa ja ylistää Herraa muiden kuullen, meidän uskollamme on suuri todistusvoima. Ihmiset kuuntelevat uskovia, jotka maksavat uskostaan hinnan. Jumala avaa ihmisten korvia, kun me laitamme kaiken luottamuksemme Herraan Jeesukseen.

Ollaan siis rohkeita. Ollaan päättäväisiä. Älkäämme arkailko, kun kivet lentävät. Olkaamme kiitollisia, kun saamme kokea samoja asioita kuin Mestarimme.

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään… Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kiviä ilmassa?

Kirjoittanut : 9.9.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Nouse ylös

Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Ap.t.3:6-8.

Uskovina kaipaisimme nähdä ihmeitä ja merkkejä. Ikävöimme herätystä, jonka myötä Jumalan voitelemat sananjulistajat saarnaisivat niin että syntiset tulevat uskoon, sairaita paranee, halvaantuneetkin nousevat ylös. Mutta herätysten välillä on aina kuivia kausia, jolloin vastaavia voimatekoja ei tapahdu. Olemme nyt Suomessa pitkään kärsineet hengellistä kuivuutta.

Mutta eihän yllä oleva kertomus ramman miehen paranemisesta ole yksinomaan fyysistä todellisuutta. Siinä on myös vertauskuva siitä, mitä ihmisen sisimmässä tapahtuu, kun hänen uskonsa elpyy, kun hengellisen elämän lamaannus työnnetään syrjään, kun henki meissä herää eloon ja elämä virkoaa.

Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:27.

Jaakob sai nousta elämänsä kuopasta ylös. Ensin hänelle kerrottiin tavallaan evankeliumia (Joosef elää), sitten hän näki ihmeen tapahtuvan (vaunut) ja elämä hänessä virkosi – toivo palasi, usko heräsi eloon. Sama kaava.

Tarvitsemme niitä, jotka tarttuvat käteen ja nostavat meitä. Jos hyvin käy, voimme olla niitä nostajia. Opetelkaamme rohkaisemaan ihmisiä puhumalla evankeliumia – muistaen että evankeliumi ei ole yksinomaan jokin Raamatusta poimittu sanallinen litania, vaan se on asenne, kyky osoittaa myötätuntoa. Se on ennen kaikkea rakkautta.

Jos siis koet olevasi kuopassa, että elämä on kohdellut kaltoin, ei kannata menettää toivoa. Jumala voi lähettää palvelijansa luoksesi nostamaan sinua. Jo se, että luet tätä, on Jumalan teko siihen suuntaan. Ota vastaan uusi toivo, tartu Jumalan lupauksiin, ota vastaan ihmeesi: saat nousta jaloillesi, saat kävellä, hypähdellä ja ylistää Herraa! Herra on voimallinen elvyttämään sinunkin uskonelämäsi.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Nouse ylös

Kirjoittanut : 7.9.2021 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu