RSS

Kristus etsii morsianta

Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: ”Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.” 1.Moos.24:2-4.

Palvelijan nimi oli todennäköisesti Elieser. Hänestä tuli tavallaan esikuva Pyhälle Hengelle, joka etsii morsianta Kristukselle. Kristuksen esikuva on tässä yhteydessä Iisak. Elieser sai saman tehtävän kuin Pyhä Henki nykyään: etsiä Kristukselle morsian, johdattaa hänet Kristuksen luo, tehdä hänestä uskon isän Aabrahamin perillinen. Elieser sai tiukat kriteerit siihen, minkälainen morsiamen tulisi olla. Hänen piti olla Aabrahamin sukua, kaunis neitsyt, luonteeltaan palvelevainen ja aulis lähtemään kauas kotoaan – siis vähän seikkailuhenkinen. Rebekassa oli juuri näitä aineksia.

Kun Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla samarialaisen naisen, hän oli myös etsimässä itselleen morsianta. Sama teema toistuu – vähän eri muodossa vain. Kriteerit ovat erilaiset, rimaa on laskettu huomattavasti. Vaatimuksia ei esitetä, syntinen nainen on kelvollinen, sillä Kristus sanoo: En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät. Luuk.5:32.

Korkea veisu eli Laulujen laulu ilmentää myös tätä rakkauden etsintää. Siinä kuningas etsii itselleen vaimoa ja rakastuu. Hän ilmaisee rakkauttaan ihastukselleen: Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Laul.l.4:7. Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni! Laul.l.7:7.

Kuten tiedämme, rakkaus ei aina ole niin mutkatonta, vaan se voi olla monimutkaista. Rakkautta kuvataan puutarhaksi, jossa kasvaa kaikenlaisia kukkivia ja tuoksuvia kasveja. Siellä on lähde, joten vesi on osa teemaa tässäkin romanttisessa kuviossa.

Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia. Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet! Laul.l.4:12-15.

Oletko sinä tietoinen siitä, että olet ”lukittu ja sinetöity”? Että levität ympärillesi tuoksuja, joista ei ole helppo ottaa selvää? Levitätkö ”Kristuksen tuntemisen tuoksua” muiden nenään? Onnittelut, se on sentään jotakin ja sen voi tunnistaa. Mutta nämä muut vaikutelmat todistavat, että miehet eivät kykene ymmärtämään naisia, vaan naiset pysyvät arvoituksellisina ja vaikeasti käsiteltävinä. Me miehet olemme aina ymmällämme, kun ”taas ne tuulet puhaltavat”. Mitä kummaa kaikki tarkoittaa?

Jos selviämme näistä kosimispuuhista ja naisen liehittelystä jotensakin kunnialla, voimme olla tyytyväisiä. Useimmat meistä miehistä kompastelemme läpi romantiikan sumun, mutta hyvässä tapauksessa olemme uskollisia sille naiselle, joka valikoitui vaimoksi kaiken sekoilun jälkeen. Usko antaa pohjaa tolkulliselle elämälle, vaikka vaimon uskollisuus avioliiton kestävyyden takana useimmiten on.

Sama monimutkaisuus voi hallita jumalasuhdettamme. Emme ymmärrä, mitä Jumala haluaa. Kristus on meille jotakin etäistä ja vaikeatajuista. Romantiikkaa on vaikea hengellisestä elämästä löytää. Rakkaudesta puhutaan, mutta miten se oikeasti näkyy ja tuntuu ja miten se vaikuttaa? Olemmeko todella rakkauden kohteina, kun podemme jatkuvasti kalvavaa syyllisyyttä ja seurakunnassakin syrjitään? Yritämme ajatella, että kokemusmaailmamme ja uskon todellisuus ovat erillisiä – miellämme asian niin. Mutta Jumalan tarkoitus varmasti on, että koemme hengellisen elämämme rikkautena ja tasapainoa antavana, turvallisuutta tuovana elämäntapana, joka johtaa pelastukseen ja taivaan iloon.

Näin oikeastaan löydämme itsemme avioliiton kaltaisesta suhteesta Jumalaan. Saamme olla oikuttelevia, vaikeasti ymmärrettäviä puolisoita ja miehemme rakastaa meitä silti. Hänen uskollisuutensa ansiosta meillä on tulevaisuus ja toivo (Jer.29:11).

(Tämä on eSiru-blogin tuhannes artikkeli.)

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kristus etsii morsianta

Kirjoittanut : 7.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Levollinen luottamus

Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Ap.t.12:7.

Jaakob oli mestattu ja Pietari vangittu. Pietari oli vaarassa kokea Jaakobin kohtalon. Hän ehkä vietti viimeistä yötään maan päällä. Pietari oli hyväuninen. Hänellä ei ollut vaikeuksia nukkua stressin keskellä. Se oli käynyt selväksi Getsemanessa. Niinpä hän nukahti taas. Olisitko sinä nukahtanut ollenkaan samassa tilanteessa?

Minä en. Mutta mitä kaikki huolissaan oleminen auttaa tosi paikan tullen? Ei mitään. Yöunien menettäminen ja murehtiminen syö vain ihmisestä mehut. Joskus olisi parasta vain nukkua, sikeästi ja rauhallisesti nukkua syväunta ja levätä hyvin. Daavid tiesi tämän ja osasi vaarojen keskelläkin nukkua, jättää itsensä Jumalan armosiipien suojaan.

Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps.4:9.

On aika valvoa ja on aika nukkua. Terve usko toteutuu molemmissa, kun hetki on sopiva. Jumalaan luottava ihminen voi jättää itsensä Herran käsiin. Hänen sydämestään kumpuaa rukous:

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps.31:1-5.

Jeesus lainasi tätä psalmia ristillä. Ehkä Pietarikin rukoili samoin ennen nukahtamistaan – emme tiedä. Mutta tiedämme, kuinka enkeli ilmestyi ja vei Pietarin ulos vankilasta. Kaiken uskon ydinasia on luottamus Jumalaan, itsensä uskominen Herran huomaan. Uskovan tärkein rukous on: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Tiedämme, että olemme Herran käsissä, tapahtui mitä tapahtui. Ihmisluonto on herkkä hätäilemään, se vääntelehtii levottomasti vähäisestäkin syystä, mutta uskossa harjaantunut ihminen luottaa levollisesti Jumalaan. Lepo hengessä on hänen uskonsa tunnusmerkki.

Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Jes.30:15.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Levollinen luottamus

Kirjoittanut : 5.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sielunhoidon saareke

Silloin, kun minä aloitin urani atk-alalla, mietittiin uudelle ammattinimikkeelle sopivaa termiä. Ehdolla oli nimike ’tietokoneen hoitaja’. Se tuotti kuitenkin vääriä mielikuvia ja siksi päädyttiin sanaan ’operaattori’.

Raamatusta ei löydy sanaa sielunhoito tai tehtävää otsikolla sielunhoitaja. Puhutaan kyllä neuvonantajista ja sen englanninkielistä muotoa ’counseling’ saatetaan käyttää sielunhoidon vastineena. Yleensä, kun Raamatussa viitataan neuvoihin tai neuvotteluun, sillä tarkoitetaan neuvojen ja ohjeiden etsimistä ulkonaisiin asioihin. Siinä mietitään, minkälaista politiikkaa tulisi noudattaa käsiteltävänä olevassa asiassa.

Sielunhoidolla kuitenkin tarkoitetaan yksilökohtaista neuvontaa, keskustelu- ja rukouspalvelua jonkun ihmisen hengellisissä asioissa. Sielunhoidon koetaan nauttivan mitä suurinta yksityisyyttä ja sielunhoitajan tulee osata pitää hänelle uskotut asiat omana tietonaan.

Olen minäkin tavallaan joutunut sielunhoitajaksi joskus. Olen tullut siihen tulokseen, että en osaa sitä enkä halua sellaista tehtävää hoitaa. En itsekään asetu koskaan sielunhoidettavaksi. Dissosiaatiohäiriöni estää minua avautumasta kenellekään tunteistani. Tämä blogi osoittaa, mihin asti minä avaudun – loppu jää minun ja Jumalan väliseksi.

Minun mielestäni sielunhoito on vähän turhaan erotettu muusta hengellisestä työstä omaksi saarekkeekseen. Sehän on papin työtä, siis sananjulistusta ja rukousta, joka sopii etenkin paimenille ja profeetoille. Parasta sielunhoitoa nimittäin tarjoaa profeetallinen julistus. Kun sana koskettaa, kun sana ’osuu ja uppoaa’, silloin se hoitaa ihmistä ja hänen ongelmiaan. Se on siitä hienoa, että kukaan ei tiedä, mitä solmuja ja lukkoja avattiin, minkälaista haavaa lääkittiin – ei edes puhuja tiedä sitä. Profeetta voi tietämättään tuoda esiin asiaa, joka vapauttaa kuulijan, joka koskettaa parantavasti ja hoitaa häntä. Näin yksityisyys säilyy ja kohdehenkilön arkaluontoiset asiat pysyvät hänen ja Jumalan välisinä.

Ihmiset järjen työkaluilla (joskus lainalaisesti) ronkkimassa ihmisten jumalasuhdetta – kamalaa! Usein tämä ns. sielunhoito haavoittaa enemmän kuin parantaa. Pyhä Henki sen sijaan tietää tasan tarkkaan, mikä ihmistä vaivaa – annetaan siis armolahjojen toimia, annetaan Hengen tehdä työtä ja koskettaa. Jos joku nyt kuitenkin kokee saaneensa Jumalalta tehtäväkseen hoitaa ihmisten sieluja, hänelle Pietari sanoo:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.

Meille kaikille kuuluu kehotus: Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:5.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sielunhoidon saareke

Kirjoittanut : 3.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Usko ja some

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Kol.2:20-21.

Vappu – ylioppilaiden ja työväen juhla. Paraateja, lippukulkueita ja puheita. Karnevaali lumisateen keskellä, säässä kuin säässä. Ilmapalloja ja simaa. Yhteistä ajanviettoa ulkona hytisten.

Vapun vietto ei kuulu perinteisiini – tavallista päivää vietän. Mutta joskus mietin, mitä eroa on hengellisellä ajattelutavalla ja toisaalta poliittisilla ratkaisuilla. Eikö olekin totta, että poliitikot miettivät lainsäädännöllisiä viilauksia ja uskovaiset moraalia tai parannuksen saamista asioihin rukoilemalla? Esimerkiksi, jos tapahtuu ammuskelua, poliitikot kiristävät aselakeja. Jos tapahtuu ryöstöjä, mietitään parempia turvajärjestelyitä, kuten kameroita, aitoja ja lukkoja.

Uskovina voimme tehdä samoja toimenpiteitä, mutta tiedämme, että ne ovat varsin avuttomia keinoja itse ongelman ratkaisemiseen. Sitä hämmästyneempänä kuulostelin erästä pastoria, joka halusi kieltää Facebookin käytön uskovilta, koska sosiaalinen media tuottaa houkutuksia ja antaa mahdollisuuden aviorikokseen. Miten kukaan pastori voi unohtaa niin tyystin Jeesuksen opetukset? Jeesushan toteaa selväsanaisesti, että ammuskelut eivät johdu aseista ja aviorikokset eivät sikiä somesta sen paremmin kuin ruoka saastuttaisi ihmisen sisältäpäin:

Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta. Ja hän jatkoi: ”Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.” Mark.14:19-23.

Niinpä kristillinen ratkaisu syntiin ja rikoksiin ei voi olla poliittinen. Joskus voidaan määrärahoja antaa sinne ja tänne ja asiat parantuvat vähän, mutta varsinaista juurisyytä ei saada pois päiviltä sillä tavoin. Ratkaisu vaatii ihmisen sisäistä muuttumista, jotta hän voi käyttäytyä kunnollisesti ja hallita impulssejaan. Monet ovat kokeneet, että tuloksiin ei ole helppo päästä ihmisvoimin, vaan tarvitaan Jumalan ihmettä, tarvitaan uskoontuloa ja uudestisyntymistä, uuden elämän aloittamista Jumalan antaman voiman varassa.

Olisi lapsellista esiintyä kristittynä pastorina ja ehdotella, kuten erään kilpailevan uskonnon edustajat: Musta säkki päähän naisille, niin miehet eivät koe kiusauksia! Tai pysytellä pois netistä, niin ei kohtaa mitään viettelyksiä! Hankkiutua eroon televisiosta, niin pysyy pyhänä!

On selvää, että uskovien tulee kasvaa uskossaan ja oppia hallitsemaan omaa elämäänsä Jumalan sanan mukaisesti ja oppia tekemään oikeita valintoja sen mukaan, minkä tietää oikeaksi. Eihän se riipu ulkonaisista olosuhteista! Emme voi lähteä pois maailmasta emmekä eristäytyä mihinkään luostariin – sisäiseen tai ulkoiseen. Olosuhteet ja kiusaukset tulee voittaa, ottaa vastuu omasta elämästään eikä syyttää mitään ulkonaista syytä, jos kompastuu. Jos kompastuu, voi nousta ylös ja tietää, että Jumalan armo tukee ja Herra on rakkaudessaan uskollinen.

Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Poliitikko voi lisätä määrärahoja, lainalainen pastori voi ylläpitää kieltolistaa, mutta sydämeen kirjoitettu sana varjelee parhaiten. Hengellinen kasvu Pyhän Hengen ohjauksessa – se on kestävä ratkaisu.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Usko ja some

Kirjoittanut : 1.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Toivo paremmasta

Pelastusta yleensä kuvataan syntien anteeksiantamuksena, sovituksena ja lunastuksena, joka takaa meille tulevaisuuden taivaassa. Pelastunut ihminen on siis saanut syntinsä anteeksi ja on uudestisyntynyt sisäisesti. Kasteen yksi ominaisuus on puhdistaa meitä edelleen, jotta myös ulkonainen elämämme uudistuu. Kaikessa tässä on yksilökohtainen näkökulma, mutta Raamattu puhuu myös luomakunnan pelastumisesta, joka sekin on Kristuksen ristinkuoleman hedelmää. Jesaja kuvaa Kristuksen persoonaa profeetallisesti näin:

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän. Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan. Jes.61:2-5.

Saamme yksilöinä valtavasti rohkeutta elämäämme tällaisten sanan lupausten kautta. Ketäpä ei olisi väärin kohdeltu, kukapa ei olisi saanut osaansa köyhyydestä tai väkivallasta. Jesajan kuvaama messias on juuri sellainen hallitsija, jollaista kaipaamme. Kun hänen valtakuntansa tulee, saamme nähdä myös luonnossa tapahtuvan muutoksen koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room.8:21 KR38):

Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.  Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Jes.11:6-9.

En osaa sanoa, tapahtuuko tämä kaikki tämän nykyisen ja tuntemamme maan päällä vai vasta uuden taivaan ja uuden maan aikana, mutta mullistavaa se tulee olemaan. Syntiinlankeemuksen kaikki pahat hedelmät on siivottu pois ja saamme elää ’Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa’. Kuinka suuri hän onkaan, majesteetillinen Jumalan Poika, joka kerran tyhjensi itsensä:

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:7-8.

Ylipappi hänet kerran häpäisi ja tuomitsi kuolemaan – viattoman ihmisen, kansansa Messiaan – ja törkeästi nöyryytti häntä. Ylipapin kanssa tosin oli kokoontuneena koko sen ajan hengellinen eliitti:

Jeesus vietiin ylipapin luo, ja koko ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat kokoontuivat sinne… Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: ”Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?” ”Olen”, vastasi Jeesus, ”ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.” Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?” Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman. Mark.14:53,61-64.

Mitä tahansa nöyryytyksiä olemmekin kokeneet, eivät ne vastaa Vapahtajan kokemaa häväistystä, mutta hänen kärsimyksensä kautta me saamme avun ja pelastuksen, kun uskomme häneen.

Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Hepr.7:26. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Toivo paremmasta

Kirjoittanut : 29.4.2022 Kategoria/t: Rohkaisu