RSS

Häiritsevät tekijät

Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rauhaa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. 2.Kor.7:5.

Sielunvihollisella on arsenaali aseita, joilla se yrittää tuhota keskittymisemme. Se saa huomiomme herpaantumaan ja mielemme askartelemaan sivuasioissa. Se saa meidät käyttämään voimavaramme johonkin muuhun kuin Jumalan tahdon tekemiseen. Se yllyttää meidät väittelyihin, puolusteluihin, kostohankkeisiin, valheiden oikaisuun, kiistoihin ja kamppailuihin – mihin kaikkeen se sotkeekaan meidät! Sitten kun olemme tarpeeksi keskittyneet vääriin asioihin, vetäydymme omiin oloihimme nuolemaan haavojamme. Keksimme itsellemme erilaista viihdettä, jonka jälkeen menetämme keskittymisen oikeisiin asioihin kokonaan.

On tärkeää tiedostaa, mikä on minun kohdallani Jumalan tahto, mihin minun pitäisi pyrkiä ja mitkä asiat minun pitäisi työntää sivuun, jotta en menetä keskittymistäni oikeisiin asioihin. Jos en tiedä omaa kutsumustani, harhaannun helposti käyttämään aikani ja voimani turhuuksiin.

Jos sinulla on kutsu julistaa sanaa, sinulla on monia tapoja herpaantua. Unohdat lukea Raamattua, laiminlyöt rukousta. Katselet liikaa teeveetä. Olet liian sosiaalinen ja käytät aikasi ihmisten kanssa seurusteluun. Haluat rentoutua ja käydä matkoilla. Keksit itsellesi aikaa vieviä harrastuksia.

On monia elämäntapaan liittyviä tekijöitä, jotka hajottavat huomion. Sitten siihen soppaan Paholainen heittää niitä kuohuttavia ristiriitoja, jotka ajavat ihmisiä toistensa kimppuun. Pitää vähintäänkin väitellä jostakin opinkohdasta.

…ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ef.6:15.

Rauhan kengät – siinäpä vaikeat jalkineet puettavaksi! Saisipa pitää tavalliset tennarit tai sandaalit jalassa tai juoksennella paljain jaloin. Levottomat jalat kun pyrkivät viemään sinne tänne. Ei hetken rauhaa, kun pitää taas lähteä liikkeelle, tavata ystäviä, osallistua seurakunnan rientoihin, sekaantua kaikkien asioihin – hehän kaipaavat kipeästi neuvojani. Jumalan asialla ei jouda istumaan paikallaan. Niin, ei Paavali turhaan kehota:

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 1.Tess.5:23.  Itse rauhan Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. 2.Tess.3:16.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Häiritsevät tekijät

Kirjoittanut : 13.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Näkyvä ja näkymätön

Samalla tavoin kuin meillä on fyysiset silmät, meillä on hengelliset silmät. Fyysisten korvien vastinparina meillä on hengelliset korvat. Entä hengellinen nenä – aistiiko se tuoksuja? Voisin jopa puhua hengellisestä tuntoaistista.

Ongelmana usein on, että aistimme ovat turtuneet. Ne eivät toimi. Hengelliset silmät ovat sokeat, korvat lukossa ja tuntoaisti turtunut. Olemme kuin kissanpoikia tai koiranpentuja. Imemme maitoa ja vikisemme, mutta silmämme kehittyvät hitaasti. Sitten kun ne aukeavat, olemmekin jo pimeässä koirankopissa tai peiton alla.

Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. 2.Kor.3:14.

Oletko sinä alkanut nähdä ja kuulla, mitä Jumalan Henki sinulle valaisee tai puhuu? Hyvä, jos jotakin häämöttää, sillä hengelliset aistit kehittyvät hitaasti. Kun luemme sanaa ja opettelemme seuraamaan Hengen johdatusta, saatamme aika ajoin nähdä väläyksittäin jotakin. Ja joskus sentään kuulemmekin Hengen puhetta. Ehkä nenämme sentään aistii erilaisia tuoksuja? Jokin kuulemamme asia tekee meidät levottomaksi, toinen rauhoittaa.

Pyhän Hengen kaste antaa meille lisää erottelukykyä. Alamme nähdä tarkemmin, kuulla paremmin, saatamme jopa erottaa eri henget toisistaan (1.Kor.12:10). Tarvitsemme kuitenkin hengellisten aistien jatkuvaa harjaantumista. Peitevaate silmillä ei ole hyvä lähtökohta näköaistimme kehitykselle. Korvatulpat eivät kehitä kuuloamme herkemmäksi.

Jumalan henki voi toimia sokean oppaana ja viittojana kuurolle. Muistamme, kuinka Gideon eli pelon vallassa ja piti itseään vähäpätöisenä ihmisenä, mutta Jumala kutsui häntä ”urheaksi soturiksi” (Tuom.6:12). Aabrahamilla ei ollut lapsia, kun Jumala kutsui häntä ”kansakuntien isäksi” (1.Moos.17:5). Daavid sai kuulla olevansa tuleva kuningas, vaikka oli vielä pelkkä paimenpoika. Maria sai kuulla synnyttävänsä pojan, vaikka oli vielä neitsyt.

Jumala näkee jotakin, mitä emme näe luonnollisin silmin. Hän puhuu ajatuksia, joita ei ole pälkähtänyt päähämme ennestään. Hän näkee jotakin näkyvälle todellisuudelle vastakkaista. Usko on varsin usein harppaus, jolla irrottaudutaan totutusta. Uskon näky tai hengen antama ilmestys voi kestää vain tuokion, mutta Jumalalta saatuna se on ydinlataus. Siinä on voimaa, joka muuttaa meitä, vahvistaa ja nostaa. Siihen lataukseen on varattuna ihmeitä tekevää voimaa – ylösnousseen Jumalan Pojan elämää.

Ei Jumalan ilmoituksen mitätöimiseen paljon tarvita. Helppoa on lytätä yliluonnollisten näkyjen lupaukset ja vetää ihminen maan pinnalle. Siihen tarvitaan vain epäuskon raskaat punnukset ja todellisuuden rautaiset kahleet. Niitä saa sokeilta ja kuuroilta, joskus uskon ystäviltä, jotka elävät peitevaate silmillä, tai rakkailta uskon veljiltä, jotka ovat käyttäneet liikaa aivopesupulveria.

Elämme kahden maailman rajalla. Toisaalta olemme osa tätä maailmaa, näkyvää ympäristöämme, toisaalta olemme taivaan kansalaisia, joita Jumalan henki kasvattaa uskon ihmisiksi. Hengellisiä aistejamme ei ole järkevää turruttaa, pelata pelistä pois, vaan harjaannuttaa. Luonnollisille aisteillemme voimme laittaa sordiinon ja rajoittaa elokuvien ja tv-sarjojen katselua, sellaisen musiikin kuuntelua, joka ei rakenna hengellistä elämää jne. Molemmat aistityypit eivät ehkä kehity yhdessä – luonnolliset ja hengelliset – joten keskitytään siis hengellisiin.

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Näkyvä ja näkymätön

Kirjoittanut : 11.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Jumalan tuli sisimmässäsi

Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua. Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä. Jer.20:7-8.

Jeremialle profeetan tehtävä oli raskas kutsumus. Hän joutui välillä jalkapuuhun, välillä kaivoon. Häntä pidettiin nälässä ja kohdeltiin kaltoin. Jeremialle tuli hetkiä, kun hän ei oikein kestänyt kaikkea tätä. Hän mietti, voisiko hän vetäytyä pois profeetan tehtävästä.

Mutta kun sanoin: ”Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään”, tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa. Jer.20:9.

Sinäkin olet joutunut kokemaan pettymyksiä, kun sinun kutsumustasi ei ole otettu vakavasti. Sinua on väheksytty, jopa naureskeltu. Uskon ystävät ja seurakunta ovat torjuneet sinun näkysi. Sinäkin olet Jeremian tavoin miettinyt, josko voisit laittaa sivuun nuo tavoitteesi, joille ei löydy tilausta. Et ole saanut raivatuksi itsellesi mitään peltotilkkua, jota viljellä. Mitään kunnollista ovea ei ole auennut eteesi, että voisit ryhtyä työhön. Koskaan et ole kuullut rohkaisevaa sanaa, et saanut kannustusta. Sinun intosi hiipuu, kun joka puolelta saat kylmää vettä niskaan.

Mutta sydämesi tuhkan alla on hehkuva hiillos. Jumalan henki kehottaa: Kohenna hiillosta, puhalla se liekkiin: Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi. 2.Tim.1:6.

Ei se tuli, jonka Jumala on sytyttänyt, sammu noin vain ihmisten toimesta. Elia pyysi monta ruukullista vettä alttarinsa kastelemiseen, mutta ei ihmisten kaatama vesi sammuttanut Jumalan tulta.

Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. 1.Kun.18:38.

Luota sinäkin siihen, että Jumalan tuli sinun sydämesi alttarilla palaa sammumatta. Sinun näkysi odottaa aikaansa ja sinä saat vielä nähdä, kuinka Jumala ilmestyy. Sinä saat Jeremian tavalla uskoa:

Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä. Jer.20:11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumalan tuli sisimmässäsi

Kirjoittanut : 9.5.2022 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu

 

Kristus etsii morsianta

Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: ”Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.” 1.Moos.24:2-4.

Palvelijan nimi oli todennäköisesti Elieser. Hänestä tuli tavallaan esikuva Pyhälle Hengelle, joka etsii morsianta Kristukselle. Kristuksen esikuva on tässä yhteydessä Iisak. Elieser sai saman tehtävän kuin Pyhä Henki nykyään: etsiä Kristukselle morsian, johdattaa hänet Kristuksen luo, tehdä hänestä uskon isän Aabrahamin perillinen. Elieser sai tiukat kriteerit siihen, minkälainen morsiamen tulisi olla. Hänen piti olla Aabrahamin sukua, kaunis neitsyt, luonteeltaan palvelevainen ja aulis lähtemään kauas kotoaan – siis vähän seikkailuhenkinen. Rebekassa oli juuri näitä aineksia.

Kun Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla samarialaisen naisen, hän oli myös etsimässä itselleen morsianta. Sama teema toistuu – vähän eri muodossa vain. Kriteerit ovat erilaiset, rimaa on laskettu huomattavasti. Vaatimuksia ei esitetä, syntinen nainen on kelvollinen, sillä Kristus sanoo: En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät. Luuk.5:32.

Korkea veisu eli Laulujen laulu ilmentää myös tätä rakkauden etsintää. Siinä kuningas etsii itselleen vaimoa ja rakastuu. Hän ilmaisee rakkauttaan ihastukselleen: Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Laul.l.4:7. Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni! Laul.l.7:7.

Kuten tiedämme, rakkaus ei aina ole niin mutkatonta, vaan se voi olla monimutkaista. Rakkautta kuvataan puutarhaksi, jossa kasvaa kaikenlaisia kukkivia ja tuoksuvia kasveja. Siellä on lähde, joten vesi on osa teemaa tässäkin romanttisessa kuviossa.

Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia. Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet! Laul.l.4:12-15.

Oletko sinä tietoinen siitä, että olet ”lukittu ja sinetöity”? Että levität ympärillesi tuoksuja, joista ei ole helppo ottaa selvää? Levitätkö ”Kristuksen tuntemisen tuoksua” muiden nenään? Onnittelut, se on sentään jotakin ja sen voi tunnistaa. Mutta nämä muut vaikutelmat todistavat, että miehet eivät kykene ymmärtämään naisia, vaan naiset pysyvät arvoituksellisina ja vaikeasti käsiteltävinä. Me miehet olemme aina ymmällämme, kun ”taas ne tuulet puhaltavat”. Mitä kummaa kaikki tarkoittaa?

Jos selviämme näistä kosimispuuhista ja naisen liehittelystä jotensakin kunnialla, voimme olla tyytyväisiä. Useimmat meistä miehistä kompastelemme läpi romantiikan sumun, mutta hyvässä tapauksessa olemme uskollisia sille naiselle, joka valikoitui vaimoksi kaiken sekoilun jälkeen. Usko antaa pohjaa tolkulliselle elämälle, vaikka vaimon uskollisuus avioliiton kestävyyden takana useimmiten on.

Sama monimutkaisuus voi hallita jumalasuhdettamme. Emme ymmärrä, mitä Jumala haluaa. Kristus on meille jotakin etäistä ja vaikeatajuista. Romantiikkaa on vaikea hengellisestä elämästä löytää. Rakkaudesta puhutaan, mutta miten se oikeasti näkyy ja tuntuu ja miten se vaikuttaa? Olemmeko todella rakkauden kohteina, kun podemme jatkuvasti kalvavaa syyllisyyttä ja seurakunnassakin syrjitään? Yritämme ajatella, että kokemusmaailmamme ja uskon todellisuus ovat erillisiä – miellämme asian niin. Mutta Jumalan tarkoitus varmasti on, että koemme hengellisen elämämme rikkautena ja tasapainoa antavana, turvallisuutta tuovana elämäntapana, joka johtaa pelastukseen ja taivaan iloon.

Näin oikeastaan löydämme itsemme avioliiton kaltaisesta suhteesta Jumalaan. Saamme olla oikuttelevia, vaikeasti ymmärrettäviä puolisoita ja miehemme rakastaa meitä silti. Hänen uskollisuutensa ansiosta meillä on tulevaisuus ja toivo (Jer.29:11).

(Tämä on eSiru-blogin tuhannes artikkeli.)

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kristus etsii morsianta

Kirjoittanut : 7.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Levollinen luottamus

Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Ap.t.12:7.

Jaakob oli mestattu ja Pietari vangittu. Pietari oli vaarassa kokea Jaakobin kohtalon. Hän ehkä vietti viimeistä yötään maan päällä. Pietari oli hyväuninen. Hänellä ei ollut vaikeuksia nukkua stressin keskellä. Se oli käynyt selväksi Getsemanessa. Niinpä hän nukahti taas. Olisitko sinä nukahtanut ollenkaan samassa tilanteessa?

Minä en. Mutta mitä kaikki huolissaan oleminen auttaa tosi paikan tullen? Ei mitään. Yöunien menettäminen ja murehtiminen syö vain ihmisestä mehut. Joskus olisi parasta vain nukkua, sikeästi ja rauhallisesti nukkua syväunta ja levätä hyvin. Daavid tiesi tämän ja osasi vaarojen keskelläkin nukkua, jättää itsensä Jumalan armosiipien suojaan.

Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps.4:9.

On aika valvoa ja on aika nukkua. Terve usko toteutuu molemmissa, kun hetki on sopiva. Jumalaan luottava ihminen voi jättää itsensä Herran käsiin. Hänen sydämestään kumpuaa rukous:

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps.31:1-5.

Jeesus lainasi tätä psalmia ristillä. Ehkä Pietarikin rukoili samoin ennen nukahtamistaan – emme tiedä. Mutta tiedämme, kuinka enkeli ilmestyi ja vei Pietarin ulos vankilasta. Kaiken uskon ydinasia on luottamus Jumalaan, itsensä uskominen Herran huomaan. Uskovan tärkein rukous on: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Tiedämme, että olemme Herran käsissä, tapahtui mitä tapahtui. Ihmisluonto on herkkä hätäilemään, se vääntelehtii levottomasti vähäisestäkin syystä, mutta uskossa harjaantunut ihminen luottaa levollisesti Jumalaan. Lepo hengessä on hänen uskonsa tunnusmerkki.

Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Jes.30:15.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Levollinen luottamus

Kirjoittanut : 5.5.2022 Kategoria/t: Rohkaisu