RSS

Siunatut siipirikot

Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Luuk.14:21.

Kuten varmaan muistat, tilanne liittyy pitoihin, jotka ’eräs mies’ oli päättänyt järjestää. Kutsutut eivät halunneet tulla. Siksi pitoihin kutsuttiin ihan eri ihmiset. Tällä kertaa kutsun saivat köyhät ja vammaiset.

Niinpä jos sinulla on jokin vamma – ruumiillinen tai henkinen – voit tuntea itsesi etuoikeutetuksi, koskapa sinulle on varattu taivaallisissa juhlissa eturivin paikka. Sinä pääset parhaisiin pöytiin, lähimmäksi kuningasta.

Sinä saatat hävetä vammaasi. Kuljet ihmisten keskellä vähän kuin muita vältellen, sillä et halua, että sinun ontumisesi näkyy. En minäkään halua näyttää vinoa selkääni. Onhan siis minullakin vähintäänkin ulkonäkövamma, vaikka en olekaan sen vuoksi ollut poissa töistä päivääkään. Ja nenäni on sellainen, että moni olisi jo hakeutunut plastiikkakirurgille sen muotoilemiseksi uudelleen. Jollain toisella on syntymämerkki kasvoissa tai peräti puuttuva raaja. Lapsena katselin ihmetellen sotainvalideja, jotka kävelivät kainalosauvojen kanssa, koska toinen jalka puuttui, tai ottivat rahan katkenneella kädellään, jossa oli vain kädentyngässä sopiva rako sitä varten. Nyt tätä kirjoittaessa tunnen olevani oikeassa – heille on varattu paikka lähellä eturiviä.

Ja kuinka moni kärsiikään kuuloviasta, huonosta näöstä tai täydestä sokeudesta? Niin monella on jokin vamma, toisilla se on kehitysvamma tai tapaturmasta jäänyt vika, toisilla mielenterveysongelma. Kaikkia heitä Kristus säälii syvästi. Vertauksessa kuninkaan pidoista hän myös antoi ehdottoman lupauksen kohdella armollisesti jokaista vammastaan kärsivää. Myös köyhät saivat hänen myötätuntonsa osakseen.

Iloitaan siis näistä lupauksista. Iloitaan siitä, että meillä on kuningas, joka tuntee sääliä, on myötätuntoinen ja armahtava. Hän ottaa huomioon huonot lähtökohtamme ja hänen tahtonsa on parantaa meidät vammastamme ja täyttää köyhyytemme rikkauksillaan. Hän paransi sairaita vaeltaessaan täällä maan päällä ja hän parantaa edelleen. Jos emme aina paranekaan tässä ajassa, voimme kuitenkin olla varmat, että viimeistään ylösnousemuksessa saamme terveytemme takaisin.

Niinpä hän vastasi: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” Luuk.7:22.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Siunatut siipirikot

Kirjoittanut : 19.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Elämän täyskäsi

Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani. Matt.13:30.

Vanha käännös puhuu lusteesta. Rikkavilja voi ensimmäisenä tuoda mieleen hukkakauran, sillä hukkakauraa vastaan taistellaan suomalaisilla pelloilla. Sen sijaan lustetta ei näillä main esiinny, vain Lähi-idässä. Hukkakauran torjunta on vähän erilaista kuin lusteen, sillä sitä voidaan torjua myrkyttämällä kasvukauden aikana tai kitkemällä käsin. Yhtäläistä on kitkettyjen kasvien hävittäminen polttamalla.

Luste on hukkakauraakin petollisempi, sillä se muistuttaa kovasti vehnää. Eron näkee vasta kasvukauden lopussa. Raamatun ohje on siksi pätevä juuri lusteelle. Eroksi kai voidaan laskea sekin, että hukkakaura on ravintoarvoltaan mitätön, kun taas luste on myrkyllinen.

Jeesus tarkoitti siis vertauksellaan, että uskovien joukossa tulisi olemaan ihmisiä, joiden usko ei ole tervettä. Hän varoitti seuraajiaan, että he eivät voi palvella kahta herraa, joko he ovat kokosydämisesti kristittyjä tai paholainen saa heistä otteen. Kun paholainen saa seurakunnan jäsenen houkuteltua omaan kerhoonsa, tapahtuu jotakin, mikä ei ulospäin näytä paljon miltään. Hukkakaura on kovasti kauran näköinen ja luste ihan kuin oikea vehnä. Mutta kauran näköinen hukkakaura ei sisällä kunnollista hengen ravintoa eikä vehnän näköinen luste ravitse, vaan on myrkyllinen. Oletko sinä tavannut näitä seurakunnan jäseniä, kenties hyvämaineisia kristittyjä, joiden myrkylliset sanat häiritsevät? Satakuntalainen saarnamies nimeltä Tarmo Pohjala sanoi kerran, kun kesäkonferenssissa tapasimme ja koolla oli sekalainen joukko uskovia: ”Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä!” Ei hän nimiä maininnut, mutta ei toisaalta kaunistellut, mitä profeetallisin silmin näki.

Kehitys, joka vie Jeesuksen seuraajan kauas Vapahtajasta, voi kestää eliniän. Ulkoisia jälkiä se ei välttämättä paljon jätä, vaan uskon maneerit säilyvät. Tarvitaan sellaista röntgenkatsetta, joka Pietarilla oli Samariassa, kun noita Simon häilyi noituuden ja uskon välimaastossa. Simon halusi rahalla ostaa hengellisiä lahjoja, johon Pietari sanoi: Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!…Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan. Ap.t.8:20,23.

Tämä kirjoitus olkoon rohkaisuksi sinulle, jos sinua on väitetty uudestisyntymättömäksi tai muuten epäaidoksi uskovaiseksi, teeskentelijäksi ja valeveljeksi/-sisareksi. Monethan haluavat lusteen poistaa heti, vaikka niin ei pitäisi tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, että se vain johtaa oikeusmurhiin ja vääriin tuomioihin. Seurakunnan pitäisi olla lämmin yhteisö, jonka piirissä jokainen saa kasvaa sillä tavalla tervettä kasvua uskossa, että hänestä ei tule lustetta eikä hukkakauraa. Jopa noita Simonilla oli mahdollisuus puhdistua ja kasvaa. Hän pyysi armoa ja esirukousta, ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa. Evankeliumissa on voimaa muuttaa ihminen, se pureutuu geeneihin asti. Jokainen voi kasvaa, tulla uudeksi, saada aloittaa puhtaalta pöydältä, saada tilaisuuksia tarkistaa suuntansa – peliä ei ole menetetty. Muista aina: elämäsi ei ole ohi, ennen kuin se on ohi. Minäkin odotan ylösnousemuksen päivää siinä uskossa, että sitten vasta katsotaan kortit! Odota sinäkin hyvää tulevaisuutta uskossa Vapahtajaasi. Ei ole mahdotonta, että kädessäsi on täyskäsi tai peräti värisuora!

Pyrkikää siis, veljet [ja sisaret], yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:10-11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Elämän täyskäsi

Kirjoittanut : 17.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Niin kauan kuin aurinko nousee

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.

Katselin eri käännöksiä ja sana ’rohkaista’ voidaan ymmärtää kannustavasti kehottaa, innostaen rohkaista, varoittaen neuvoa. Lankeaminen synnin viettelyksiin ja siinä paatuminen on hieman vaikeatajuisempi asia. Luulemme ehkä ymmärtävämme sen intuitiivisesti, mutta hämäräksi taitaa jäädä. On hyvä siis lukea, mistä tilanteesta puhutaan – puhutaan israelilaisten kapinoinnista erämaassa. Se oli aika vakavaa erimielisyyttä, syvää tottelemattomuutta, joka johti kansan tilanteeseen, missä oltiin ’sydämessään pahoja ja epäuskoisia’. Kansa käänsi selkänsä Jumalalle ja luopui elävästä uskosta.

Samaa voi tapahtua nykypäivänä. Ehkä sitä tapahtuu kollektiivisestikin, mutta yleensä huomaamme sen yksilöiden kohdalla. Tavallisesti olemme pahasti myöhässä – luopuminen on jo tapahtunut, kun lopulta huomaamme sen. Toteamme, että mitään ei ole enää tehtävissä. Uskon ystävä on liukunut kuin huomaamatta kauas Jumalasta.

Olisi siis pitänyt voida rohkaista ja kannustaa ennen kuin luopuminen ehti tapahtua. Miten oikein jaksaisimme rohkaista toisiamme joka päivä? Olemalla ystävä, kulkemalla rinnalla, pitämällä yhteyttä? Kaikki hienoja asioita, joita en ainakaan minä osaa. Mutta ehkä voimme kannustaa myös Facebookissa ja somessa yleensäkin? On paljon kristillistä aineistoa, jota jaetaan päivittäin – minäkin teen niin. Miksi se ei tavoita? Mikä on se ratkaiseva tekijä, joka aiheuttaa luopumusta?

En osaa vastata. Ehkä sinä osaat sanoa asioita, jotka vievät meitä kauas Jumalasta? Jokin pieni varoituksen sana voi silloin tällöin olla paikallaan, mutta rohkaisun antaminen olisi luultavasti tehokkainta. Harjoitellaan siis sitä. Minä olen harjoitellut monta vuotta, mutta en tunnu oppivan. Epäonnistun aina uudestaan. Mutta niinhän teki aikanaan myös Samuel Beckett, joka sanoi: ”Olet yrittänyt. Olet epäonnistunut. Ei haittaa. Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin!”

Rohkaisemisessa onnistuminen ei liene sanoissa. Ne voivat olla tosia ja oikein valittuja, mutta viesti ei silti mene perille. Jeesus osasi kohdata ihmisiä, luoda läheisyyden, joka auttoi kuulluksi tulemisessa. Hän osasi kauniilla tavalla koskettaa ihmisiä ja siunata heitä. Mutta Herrakin toisinaan kokee, ettei saa viestiään perille. Hän on antanut meille sanansa, mutta sitä ei lueta, sitä ei kuunnella, sitä ei laiteta täytäntöön. Vaikka minä kirjoittaisin opetuksiani tuhansittain, ei Efraim niistä välittäisi. Hoos.8:12.

Ei ole siis ihme, jos kristillistä viestintää laimeasti seurataan. Olemme laodikealaisia, ei ihan kylmiä, mutta ei niin kuumiakaan (Ilm.3:15). Olemme vaaravyöhykkeessä, kun maailman viestimet rummuttavat sanomaansa ja vyöryttävät elokuviaan olohuoneisiimme. Tarvitsemme rohkaisua sanasta, sanan saarnasta, tarvitsemme sitä netistä, mutta myös silmästä silmään ja kosketuksenkin muodossa. Kuningas Daavidkin rohkaisi poikaansa Salomoa:

Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! 1.Aik.22:13.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Niin kauan kuin aurinko nousee

Kirjoittanut : 15.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Riidat kuin linnan salvat

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Sananl.16:32.

Joskus tekee mieli sanoa suorat sanat. Vaatii pidättyvyyttä hillitä itsensä ja hallita tunteensa. Joskus meitä haastetaan esittämällä vääriä syytöksiä, tekemällä vääristä johtopäätöksistä – joskus ihan tahallisistakin väärinkäsityksistä – pitkälle meneviä päätelmiä, jotka johtavat valheellisiin näkemyksiin ja kauas totuudesta. Jos vastapuoli sitten toteaa ”asia on juuri päinvastoin”, niin emme ymmärrä vastaväitteitä, vaan vaadimme ’syyllisen päätä vadille’. Olemme sotajalalla, keskellä riitaa, jonka itse loimme.

Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki. Sananl.20:3.

Eri käännöksissä on erilaisia sävyjä, kuten ”kunnia sille, joka ei suostu riitelemään” tai ”riidaksi koituu tyhmän inttäminen”.

Kunpa osaisimme olla sävyisiä ja välttää riitelyä. Jos riita pääsee syntymään, siitä voi tulla loukkaantumista ja vaikea välirikko: Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat. Sananl.18:19. Ei ole olemassa mitään nappia, josta painamalla pääsisi alkupisteeseen. Nöyryys, parannus, mielenmuutos, mikä vaan voi auttaa, mutta usein se sävyisä osapuoli kokeilee niitä, mutta toinen ei ehkä niin vain suostu sovintoon.

Ainakin olisi hyvä tiedostaa, että voiman käyttö ei yleensä johda hyvään tulokseen. Voimankäyttöä ovat suorat sanat, tunteiden purkaminen, ylikävely, toisen haukkuminen, oikeassa oleminen, vastaväitteiden torjuminen, uhkailu, vetoaminen ylempään asemaan jne. Voimankäytössä on tavoitteena nujertaa vastapuoli ja kaataa hänet alleen. Kuitenkin sellainen luulo, että tilanteesta poistuminen voittajana perustuisi ylivoimaan, on väärinkäsitys. Tosiasiassa väittelyn hävinnyt osapuoli on usein moraalinen voittaja.

Sävyisä, riitaa karttava, asiansa asiallisesti esittävä ja rauhallinen osapuoli on aina voittaja. Voittaja on se, joka ei aiheuta loukkaantumista eikä joudu kantamaan siitä huonoa omaatuntoa.

Puhun näistä Raamatun suuntaviivoista vähän kuin olisin joku asiantuntija. Asiantuntija olenkin – olen saanut aikaan monta riitaa! Olen loukannut ihmisiä usein. Olen onnistunut saamaan aikaan välirikon jonkun kanssa, koska olen ollut liikkeellä voimakeinoin ja olettanut olevani oikeassa – kun kerran olen näin täydellinen tapaus…

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin olen lähtenyt kävelemään. Sekin voi olla voimankäytön työkalu, mutta ainakin se katkaisee riidan melko tehokkaasti. En jaksa riidellä enää omia pikkumaisia aiheitani enkä varsinkaan muiden pikkumaisia väärinkäsityksiä. Myrkynkylväjiä on paljon. Jos niille alkaa jotain inttämään, ei riitelystä tule loppua. Nostan siis kädet pystyyn. Nosta sinäkin. Paavali neuvoi aikanaan filippiläisiä:

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Fil.4:8-9.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Riidat kuin linnan salvat

Kirjoittanut : 13.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Ristin sanoma syntiä vastaan

Kun lähetän luoksesi Artemaksen tai Tykikoksen, tule nopeasti minun luokseni Nikopoliiseen, jossa aion viettää talven. Tit.3:12.

Nikopolis oli Kreikan kaupunki Joonian meren rannalla. Paavali halusi viipyä siellä luultavasti siksi, että saisi aikaa perustaa sinne seurakunnan. Saattoihin siellä jo olla uskovia, mutta heillä ei välttämättä ollut kunnon paimenta. Paavali maanitteli Tituksenkin tulemaan sinne ja tekemään yhteistyötä seurakunnan saamiseksi jaloilleen. Jotta Tituksen työ Kreetalla ei puolestaan jäisi heitteille, Paavali aikoi kutsua Artemaksen ja Tykikoksen sinne korvaamaan Titusta. Paavali oli melkoinen käskyttäjä, mutta ehkä myös hyvä organisoija. Hän ei ajatellut vain itseään, vaan laajemmin seurakuntien tilannetta.

Nikopolis tarkoittaa Voiton Kaupunki. Ehkä nikolaiittojen lahko, johon Raamatussa viitataan harhaoppina, tarkoitti ’Voiton kansaa’? Nikolaiitoista ei ole selvää mielikuvaa ja näyttää, että lahko on sittemmin hävinnyt kartalta, mutta onhan meillä paljonkin näitä uskovia ja uskonsuuntia, joissa korostetaan voittoa, menestystä ja uskovien kuninkaallisuutta siinä määrin, että risti jää taka-alalle.

Ristin jättäminen pois keskiöstä ja katseen siirtäminen yliluonnolliseen todellisuuteen ja kaikkiin Jumalan valtakunnan voimatekijöihin, voi johtaa siihen, että moraali höllentyy. Seurakunta alkaa suhtautua sallivammin vapaaseen seksiin, avioeroihin ja epäjumaliin, kuten Mammonaan. Yhteyttä ei ole helppo havaita, mutta risti on se jarru, joka lihallista vanhaa luontoamme kahlitsee. Kun meidän luontoamme kuritetaan, se johtaa synnistä pidättymiseen.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 1.Piet.4:1-2.

Näin ollen on ymmärrettävissä, että nikolaiittojen oppi yhdistetään Bileamin oppiin ja sitä kautta moraalin höllentymiseen. Meidän on siis syytä varoa mukautumasta maailman menoon ja hyväksymästä kaikkea rajatonta vapautta. Samalla on pidettävä huoli, että emme ajaudu lain alle. Kristillinen moraali ei perustu lakiin, se perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Kun seuraamme Herraa ristin tiellä, vanha luontomme pysyy aisoissa. Syntiä vastaan nostamme lain sijasta evankeliumin:

Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ristin sanoma syntiä vastaan

Kirjoittanut : 11.1.2021 Kategoria/t: Rohkaisu