RSS

Ylistäkää Herraa

Saatamme joutua kulkemaan erämaassa väsyttäviä taipaleita. Kaipaamme Jumalan kosketusta, hengen virvoitusta kuin vaeltaja, joka janoissaan hakee lähdettä. Uskomme Herran hyvyyteen, mutta emme mielestämme saa tuntea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Välillä kokeilemme, josko ihmiset näkisivät sisäisen hätämme ja huomioisivat meitä – ja petymme. Kuljemme elämän tietä eteenpäin raahustaen, väsyksissä ja pää painuksissa.

Psalmi 102 kertoo teemansa heti ensimmäisessä jakeessa: Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. Ps.102:1. Ja todellakin – tämän psalmin on kirjoittanut joku, joka tietää, missä minä menen. Hän rukoilee: Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi. Ps.102:2.

Kannattaa lukea koko psalmi. Jossain keskivaiheilla alkaa toivon kipinä syttyä ja usko Jumalan hyvyyteen palautua.

Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika. Ps.102:14.

On ratkaisevaa, että tämä käänne tapahtuu. Jos jäämme epätoivoon, emme jaksa elää uskossa, vaan ennen pitkää palaamme maailmaan. Kuinka tervetullut onkaan tämä uskon ilmaus, kun se vakuuttaa meille: armon aika on ihan ovella! Jumala ilmestyy! Minä saan avun! Uskossa näen jo sen: Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan. Ps.102:18.

Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa. Ps.102:19.

Niin, Jumalan sana on kirjoitettu meidän esivanhemmillemme, meille itsellemme ja tulevalle polvelle. Jumalan sanan täysi vastaanottaminen ja uskon syntyminen ihmisten sydämissä aikaansaa kiitosta. Ahdinkomme päättyy, rauha valtaa sydämen, kun Herran henki luo meidät uudeksi. Me vanhat uskovatkin saamme uudistua, kun  pääsemme lähteelle, kun Henki meitä virvoittaa, kun sana koskettaa. Ylistys alkaa pulputa suustamme, kädet nousevat kiitokseen. Olemme jälleen siinä ihanassa olotilassa, jonka Pyhä Henki saa aikaan, kun elävä usko on ottamassa ilon vastaan.

Nyt voimme siirtyä oikeassa mielialassa psalmista 102 seuraavaan psalmiin:

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:1-2.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ylistäkää Herraa

Kirjoittanut : 7.3.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Onko tukka hyvin?

Nykyajan villitykset, kuten some, ovat korostaneet ihmisen pinnallisia ominaisuuksia ja huomionhakua. Selfie pitää ottaa vähän joka päivä ja jakaa seuraajille. Selfie, jos mikä, on aikamme symboli. Se kertoo itsekeskeisyyden sanomaa. Se kertoo, että on hyväksyttävää tuoda esiin itseään ja elämää minäminä-moodissa. Selfie on modernia läsnä olemista.

Joskus vuosia sitten, kun minäkin olin vielä jonkin verran sosiaalisempi kuin nykyään, ja tapasin sukulaisia, sain osakseni arvioita tukkani väristä. Oliko se nyt vähän tummempi kuin ennen? Jokin sävy siinä oli olevinaan uusi. Sain siis ihmetellä, miten tällainen tuskin kampaa nähnyt hiuspehko voi olla kiinnostava jonkun mielestä? Ymmärrän naisihmisiä, jotka laittavat itseään ja meikkaavat vahvastikin. Mutta minun kaljuuntuva päälakeni ja harmaantuva tukkani – ketä se nyt kiinnostaisi!?

Olen pettynyt, jos minun persoonassani kiinnostaa jokin ulkonainen asia. En oikein pärjää ulkonäkökilpailussa. Onhan maailma täynnä kauniita naisia ja niitä hauskannäköisiä miehiäkin kai riittää – annetaan heille sopivasti huomiota, mutta ei tehdä heistäkään mitään epäjumalia.

Toisaalta – otan itsestäni eräänlaisen selfien joka kerta, kun postaan näitä kirjoitelmiani. Kutsun näitä ”siruiksi”, koska ne ovat tietyssä mielessä elämäni sirpaleita. Yritän kyllä välttää itseni tuomista esille ja kuvata enemmän Jeesusta, pitää hänet keskipisteenä ja etsiä aina hengellistä kuvakulmaa asioihin. Tämä johtaa helposti siihen, että jos itse näyn kuvassa, niin otan mukaan vain myönteisiä yksityiskohtia ja peitän huonot puoleni. On suuri kiusaus esiintyä jonakin vähän parempana uskovana kuin tavalliset tallaajat.

Puolustan tietysti tätä lähestymistapaa sillä, että edustan Kristusta enkä halua kuvaan mitään, mikä tahraisi hänen mainettaan tai langettaisi varjon hänen kuvansa ylle. Sananjulistajan yleensäkin tulee esiintyä arvokkaasti ja välttää oman persoonansa esittelyä ja keskittyä siihen, mitä Jumala tekee.

Vaarana on, että hengellisen blogin pitäjänä minusta tulee tekopyhä. Puhun maski kasvoilla enkä käytä sitä koronan takia, vaan ollakseni vähän parempi kuin olenkaan. Terveen uskon peruspilareita on kuitenkin avoimuus, teeskentelemättömyys, uskottavuus Jumalan sanansaattajana.

Niin, en yritä ratkaista tätä ongelmaa nyt millään näsäviisaalla lauseella, toteanpa vain, että ongelma on todellinen ja ilmeisesti aika pysyvää laatua. Voin vain olla pahoillani, jos asia jotakuta häiritsee. En aio jatkossakaan tuoda esiin persoonani kielteisiä puolia, koska se tuskin auttaisi itse sanomaa – Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Haluan vain muistuttaa joidenkin Raamatun henkilöiden inhimillisistä puolista, vaikkapa Simsonin. Jos siis joku Jumalan palvelija on vajavainen, sehän vain kirkastaa Jumalan evankeliumin valovoiman. Haluan rohkaista jokaista, joka tuntee kutsua evankeliumin palvelukseen, että ei tarvitse parannella itseään sen kummemmin. Antaa palaa vaan!

Että jos haluat tietää, onko tukka hyvin, niin ei todellakaan…

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Onko tukka hyvin?

Kirjoittanut : 5.3.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Pilkatun osa

Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: – Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen. Jes.51:7-8.

Oletko sinä kohdannut maailman ihmisiä, jotka nauravat sinun uskoasi ja pilkkaavat sinun olemustasi? Joskus sen osaavat toiset uskovatkin. Mutta Raamattu ennustaa meille, että saamme kerran herätä todellisuuteen, jossa pilkkaajia ei ole. Entä ihmiset, jotka vihaavat sinua? Missä he ovat? Kerran tulee aika, jolloin he tuntuvat hävinneen kuin tuhka tuuleen. Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin. Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan. Jes.41.12.

Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa… Jes.29:19-20.

Uskonsa tähden sorretun, vihatun ja pilkatun ihmisen on suositeltavaa lukea Raamattua ja sieltä etenkin Jesajan kirjaa. Sieltä avautuu aivan erilainen maailma kuin se, jossa elämme. Huomaamme, että maailmassa on pysyviä arvoja ja katoavia arvoja. Kaikki jumalattomat edustavat katoavia arvoja – ja he itsekin katoavat arvomaailmansa mukana – ja Jumalan ihmiset edustavat pysyviä arvoja ja he itsekin pysyvät ajasta aikaan niin kuin pysyy Jumalan armo ikuisesti.

Tämä asettaa meidät valinnan paikalle. Joudumme huolellisesti valikoimaan elämäntapamme ja sen, mihin kiinnitämme sydämemme. Ihminen voi kiinnittää katseensa ja sydämensä turhuuden turhuuteen tai ikuisiin ja pysyviin aarteisiin. Voimme viettää aikaamme joutavanpäiväisissä riennoissa tai voimme panostaa Jumalan valtakunnan asioihin. Voimme tuhlata rahamme ostamalla itsellemme hyödykkeitä ja palveluksia, jotka viihdyttävät vain hetken. Tai voimme sijoittaa rahamme viisaasti ja tallettaa niitä taivaan pankkiin.

On tärkeää, että elämällä on suunnitelma, joka sisältää terveen uskon mukaista harkintaa, että on jokin vakaa suunta, johon pyrimme. On hyvä, jos jumalisuudesta tulee niin toinen luonto ja tottumus, että emme harhaile sivupoluilla. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14. Samoin kuin suu maistaa ruuan, hurskas ihminen erottaa jo tottumuksesta, mikä on hyödyllistä ja rakentavaa.

Kun meille kehittyy vakaa ja horjumaton hengellinen elämä, emme välitä niin paljon pilkasta tai vihamiesten vehkeilyistä. Vihan sijasta he saavat meiltä lähinnä sääliä. Emme masennu, emme provosoidu. Jatkamme matkaa rauhallisin mielin, kiittäen Herraa, sillä tunnemme sanan lupaukset.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pilkatun osa

Kirjoittanut : 3.3.2021 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Eroon vaikeuksista

Mutta Mooses sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä.” 2.Moos.14.13.

Englanninkieliset käännökset tuovat esiin tästä jakeesta hitusen erilaisen merkityksen. Niissä sanotaan: ”Noita egyptiläisiä, joita olette joutuneet katselemaan, ette näe enää koskaan!”

Israelilaiset olivat olleet Egyptissä 400 vuotta, siitä suuren osan orjuudessa. Egypti tarkoitti heille kaikenlaista pahaa: pakkotyötä, kahleita, väkivaltaista kohtelua, alituista nöyryyttämistä, rasismia ja hyväksikäyttöä. Nyt Jumala uudisti lupauksensa ja sanoi, että heidän kärsimyksestään tulisi loppu kerta kaikkiaan. Israelilaisten ei tarvitsisi tästä lähtien katsella enää entistä kurjuuttansa, entisiä sortajiansa. Edessä olisi uusi aika, uuden arvostuksen ja vapauden aika, uuden kansallisen identiteetin aika, kokonaan uuden kulttuurin esiinmarssi ja kaiken huipennuksena – hengellisen uudistumisen aika.

Tämänkin blogin lukijoissa on Jumalalle rakkaita veljiä ja sisaria, joille Jumala tahtoo antaa uuden aikakauden. Hengellisen uudistumisen aika on sinun kohdallasi aivan ovella. Kun Jumalan hyvä käsi, joka on ollut elämäsi yllä tähänkin asti, alkaa voimallisesti toimia, sinä saat jättää vanhan taaksesi, sinun vihamiehesi katoavat näköpiiristäsi, sinun sairautesi hellittää, sinun työttömyytesi loppuu. Sinä et ole enää syrjäytynyt etkä hyljeksitty, sinun ei tarvitse kärsiä entisistä riippuvuuksista – saat olla vapaa. Saat suunnata katseesi eteenpäin, suunnitella tulevaa, kokea johdatusta, päästä avaralle paikalle. Sinä voimaannut, sinä puhkut energiaa, sinä säteilet iloa ja tartutat sen muihinkin. Sinä saat olla siunauksena keskellä ystäväpiiriäsi, keskellä seurakuntaasi, keskellä Suomen kansaa.

Vanha aika jää taakse, eilisen ongelmat unohtuvat kokonaan ja mieli virkistyy uusista näkymistä.

Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Jes.40:29. Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes.57:15.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Eroon vaikeuksista

Kirjoittanut : 1.3.2021 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu

 

Kun jäät lähtevät

Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra, rakas ystäväsi on sairaana.” Joh.11:3. Vanha käännös sanoo: ”Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa”.

Onko meillä se kokemus, että olemme Jeesuksen rakkauden kohteita? Koska emme ole fyysisesti kosketuksissa Jeesuksen kanssa, tarvitsemme uskossa kasvamista, jotta voimme kokea tunnepohjaltakin, että Jumalan rakkaus on annettu minuakin varten Kristuksen kautta. Pyhä Henki auttaa meitä kokemaan Jumalan rakkauden. Jos Jumala on Isä ja Jeesus on Poika, niin Pyhä Henki on vähän kuin isoäiti. Isovanhemmilla on lupa hemmotella lapsenlapsiaan ja sitä juuri Pyhä Henki tekee. Hän lohduttaa meitä, kun olemme surullisia, hän nostaa meidät pystyyn, kun olemme mieli maassa. Hän inspiroi meitä, kun ajatuksemme eivät tahdo nousta lentoon. Hän rohkaisee, kun arastelemme. Hän tuottaa meille iloa ja saa joskus meidät nauramaan.

Emme tiedä, mikä sai Martan ja Marian vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus rakasti Lasarusta. Lasarus oli Raamatun suomalainen mies: ei puhunut paljon mitään, vetäytyi helposti seurasta, oli sisäänpäin kääntynyt. Ehkä Jeesus vietti aikaa Lasaruksen kanssa ja sai tämän puhumaan ja nauramaan. Ehkä Jeesuksen eleistä välittyi lämmin ystävyys. Varmasti heidän läheiset välinsä näkyivät muillekin ja olettaisin, että se oli kahdenkeskistä – sisaret olivat siitä vähän loitommalla.

Olen itse lievästi asperger ja sisäänpäin kääntynyt, joten olen pohtinut, mistä luonteeni johtuu. Ainakin tiedän, että minulla ei ole ollut isovanhempia ja äitini oli kylmä. Hän saattoi puhua minusta myötätuntoisesti vieraalle ihmiselle, kun oletti minun nukkuvan, mutta ei koskaan suoraan osoittanut minua kohtaan lämpimiä tunteita. Hänen oma taustansa oli ehkä vielä tunnekylmempi, sillä hänellä ei oikeastaan ollut äitiä eikä isää, vain kasvattivanhemmat. Hänen raivokohtauksensa tulivat varoittamatta ja olen saanut dissosiaatiohäiriön niiden vuoksi.

Vaikka olen saanut tervehtyä hyvän parisuhteeni kautta, minulle on ollut äärimmäisen tärkeää saada kokea, että Jeesus rakastaa minua. Olen opetellut tuntemaan häntä pienen ikäni sanan kautta, mutta olen saanut myös Pyhän Hengen kasteen ja siihen kuuluvia hurmoskokemuksia, joten rakkauden kokemukseni ei ole akateeminen. Yritän joka päivä kiittää Herraa, mutta nytkin, kun kirjoitan tätä, koen huonoa omaatuntoa, että sittenkin niin harvoin ja niin vähän osaan antaa hyvää palautetta hänelle, joka sentään uhrasi henkensä puolestani. Opettelen sanomaan: ”Kiitos Herra Jeesus, että olet rakastanut minua niin paljon!” Totuttelen ajatukseen, että olen hänen rakas poikansa ja yritän viedä sen tunteisiin asti.

Toivotan sinulle siunausta ja armoa siihen paranemisprosessiin, jota sinä käyt läpi, jos sinunkin lapsuutesi on kulunut ankeissa merkeissä. Se kylmä routa, jonka joku läheinen on jättänyt sydämeesi, sulaa ehkä hitaasti. Mutta Kristuksen rakkaudessa se sulaa kuitenkin ja kerran taivaassa jäät lähtevät lopullisesti.

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1.Joh.4:16.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun jäät lähtevät

Kirjoittanut : 27.2.2021 Kategoria/t: Rohkaisu