RSS

Parjaajat ja myrkynkylväjät

…ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden. 1.Piet.3:17.

Hyvä vaellus kristittynä? Mitä se on? Jotkut korostavat seurakunnan tilaisuuksissa näyttäytymistä. Joidenkin mielestä vielä parempi kristitty on sellainen, joka tekee aina parannusta, oli syytä tai ei. Hyvä kristitty on ylhäältä johdettavissa ja toteuttaa vastaan mukisematta kaikki seurakunnan johtajan oikut? Hyvä kristitty pitää suunsa kiinni eikä sano mitään vastaan kenellekään? Hyvä kristitty antaa aina ylimääräiset rahansa pois?

Hyvän kristityn ominaisuuksia voitaisiin luetella paljonkin, mutta nuo eivät vaan osu eivätkä uppoa. Mikään noista ei määritä hyvää kristittyä. Lyhyen määritelmän antaminen on mahdotonta. Jos olemme uskoon tulleita, tarvitsemme kasvua, jotta meistä voisi tulla kristittyjä. Asian tekee monimutkaiseksi se, että voimme olla kristittyjä, vaikka emme ole tulleet uskoon.

Puhun kuitenkin uskoon tulleista. Joudumme kasvamaan keskellä keskeneräisiä uskovia, jotka parjaavat ja panettelevat toisiaan. Näemme kaikenlaista vanhan luonnon sekaantumista seurakunnan elämään: ahneutta, valehtelua, juonittelua, pelaamista, valtataistelua. Uusi testamentti mainitsee monia uskovien syntejä, luettelo on tosi pitkä. On siis tärkeää, että kasvamme uskossa, sillä kasvun myötä raadollisuutemme edes vähän karisee. Joku voi päästä aika pitkällekin. Heille voimme nostaa hattua.

Kuinka siis suhtautua parjaukseen ja myrkynkylväjiin? Kuinka pysyä kristittynä, kun pahan voimat käyvät kimppuun? Varmasti hyvä reaktio juontaa aina juurensa Raamatun sanasta. Joskus on hyvä olla reagoimatta mitenkään, joskus on hyvä vastata sävyisästi ja karttaa kaikkea kostamista. Voimme jättää asiamme Puolustajan käsiin. Niin uhri kuin hyökkääjä tarvitsevat uskossa kasvamista. Molemmat ovat Jumalan työn kohteita.

Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:17-18.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Parjaajat ja myrkynkylväjät

Kirjoittanut : 21.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Vanhurskauden jano

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6.

Takavuosina paastosin muutamia päiviä kerrallaan, mutta en muista nälän tunteen kadonneen – kuulemma se katoaa jossain vaiheessa pitkän paaston aikana. Juomisen kanssa voi käydä ilman paastoakin niin, että janon tunne katoaa ja keho kuivuu. Seurauksena voi olla nestevajaus, jota ei edes huomaa.

Nälän tai janon tunteen katoaminen on minulle normaalia. Jos vaimoni kysyy ”onko nälkä?”, melkein vaistomaisesti katson kelloa. Viisarien asennosta tiedän, pitääkö syödä. Tämä on tietysti monien mielestä huvittavaa, mutta samalla he voivat kadehtia luontaista kykyäni laihduttamiseen. Alipainoisuus perustuu toisaalta heikkoon nälän tunteeseen, toisaalta heikkoon ruoan imeytymiseen.

Tämä on valitettavasti monien kohdalla totta hengellisesti. Ei ole juurikaan sanan nälkää eikä vanhurkauden janokaan paljon vaivaa, joten hoiputaan nälkäkuoleman partaalla ja kärsitään nestehukasta niin että taju meinaa mennä. Laodikean seurakunta oli tässä tilassa. Se oli itseensä tyytyväinen ja penseä, sen sisäinen palo oli sammunut, sillä ei ollut nälkä eikä jano. Laodikean seurakunta ei tarvinnut mitään, ei uudistumista, ei intoa, ei palavuutta, ei mitään paitsi vanhan säilyttämistä (Ilm.3:14-22).

Tämä vääränlainen tyytyväisyys on kyllä vaanimassa meitä kaikkia. On vaara menettää nälän ja janon tunne ja jäädä paikalleen. Olemme muka väsyneitä ja ansaitsemme nyt vähän lepoa, tällä tasanteella viipyilyä, tyytymistä saavutettuun tasoon. Voimme jopa todeta, että olemme päässeet hengellisessä kasvussamme päätepisteeseen. Olemme toteuttaneet näkymme, olleet uskollisia palvelijoita ja nyt voimme huokaista. Ei tarvitse nyt hikoilla minkään unelman hyväksi sen enempää. Antaa nyt välillä muiden yrittää. Joka tapauksessahan olemme ansiottomia palvelijoita ja saamme kaiken lahjaksi armosta.

Siinä jää helposti huomaamatta, että janon tunne katoaa ja nälkä on satunnaista. Miten oikein voimme huolehtia, että meillä on tavoitteita, meillä on päämääriä, joihin pyrimme, meillä on kirkas tietoisuus siitä, että elämäntyömme on kesken?

Onko mitään hokkuspokkusta tilanteen hoitamiseksi? Tuskin. Jumalinen elämä vaan vaatii meiltä tiettyä asennetta, kokonaista antautumista, sitä elämäntapaa, josta Paavali puhuu:

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Room.12:1.

Paavali neuvoo aika yksityiskohtaisesti, kuinka voimme käytännössä toteuttaa tätä elämäntapaa (jakeet 2-10). Sitten hän sanoo:

Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Room.12:11.

Paavali löytää vielä käytännön ohjeita lisääkin (jakeet 12-21). Kunpa osaisimme soveltaa sanaa arjessamme, elämäntavassamme, niin että sana uskossa sulautuu meihin. Luulen, että nälkä ja jano eivät pääse katoamaan, jos niin teemme. Mutta palavuuden ja innon säilyttäminen läpi elämän on suuri haaste. Vanhuudessa viimeistään alkaa vetäytyminen lepoon houkutella. En siitä ketään moiti, en itseänikään, mutta sisäinen palo on vähän eri asia kuin ulkonainen väsymys. Vaalitaan siis sitä herkkää uskon liekkiä, joka sisimmässämme lepattaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Vanhurskauden jano

Kirjoittanut : 19.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sydämen puhetta

Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet. Ps.31:21.

Kiitetty ole, sinä armollinen Vapahtaja, joka aina levität armosiipesi kansasi ylle ja suojelet omiasi. Syyttäjien puheet sinä vaiennat, masentuneita sinä rohkaiset. Sinun henkesi innoittaa meitä aina, sinun sanasi tekee meille rakkautesi eläväksi. Sinun Pyhä Henkesi ottaa sinun omastasi ja antaa meille – eläviä sanoja sydämeltäsi.

Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän. Ps.36:11.

Kiitetty ole, sinä armollinen Vapahtaja, että olet tehnyt itsesi tunnetuksi meille, olet ilmoittanut meille kirkkautesi evankeliumin. Olemme saaneet oppia tuntemaan täydellisen rakkauden, joka karkottaa kaiken pelon. Jos olemme osallisia rististäsi, olemme osallisia myös voitostasi ja sinun ylösnousemusvoimasi kantaa meitä. Tiedämme, että olet joka päivä kanssamme. Emme joudu epätoivoon, kun vihollinen ärhentelee. Sinun kilpesi suojelee meitä, sinun voimasi kaataa vihollisen.

Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Ps.63:4.

Sinä vaatetat minut, sinä puet minut pelastuksen viittaan, annat elämän kruunun päähäni. Sinun kalliit lahjasi ympäröivät minua. Sinä otat minut lapseksesi, annat minulle ikuisen perinnön. Sinä kirjoitat nimeni Elämän kirjaan. Kaiken päivää minä ylistän sinua.

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.

Kiitos, että sinä olet uskollinen. Sinä olet aloittanut hyvän työsi minussa ja viet sitä eteenpäin. Sinun sanasi valaisee minun tieni ja Henkesi johdattaa, varjelee, neuvoo ja opastaa, sytyttää lamppuni aina uudestaan. Kiitos, että saan olla sinun koulussasi. Kiitos, että lähetät enkelisi avukseni.

Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon. Ps.147:11.

Kiitos Vapahtaja, että saan seurata sinua ristin tiellä, seurata sinua aikanaan hautaan ja ylösnousemukseen, tunnustaa aina nimeäsi, päästä lopulta kirkkauteen. Aamen.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sydämen puhetta

Kirjoittanut : 17.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kestävyyden siunaus

Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Luuk.8:13.

Uskoon tuleminen on ratkaisevan tärkeää. Uskon löytäminen merkitsee uudestisyntymistä. Mutta on tärkeää myös saada juurtua uskoon. Siemen ei kasvata kasvia ainoastaan ylöspäin, se kasvattaa myös juuret. Aivan kuin kasvin tulee oppia imemään itseensä ravinteita maasta, pitää uskoon tulleen oppia imemään itseensä Jumalan sanan ravinteita, ottamaan vastaan opetusta ja harjoittamaan uskoa toisten uskovien yhteydessä. Aika pian on edessä uskon koetukset – kuivuus on niistä ensimmäinen. Jos juuristoa ei ole, kasvu pysähtyy ja kuihtuu pois.

Kylväjävertauksessa puhutaan myös muista koetuksista kuin kuivuudesta. Kasveilla on kilpailijoita, jotka kasvavat samassa maaperässä ja imevät maasta voiman, varjostavat auringon, keräävät lehdilleen kaiken kasteen ja sadekin valuu niiden hyväksi. Joudutaan taistelemaan elinpaikasta ja kilpailemaan ravinnosta. Laiska ja välinpitämätön jää helposti alakynteen. Vaikka vanhurskautta ja pelastusta ylipäätään ei voi ansaita eikä tienata millään työllä, niin kasvulla ja hedelmän kantamisella palkitaan niitä, jotka näkevät vaivaa. Määrätietoinen ja tavoitteellinen pyrkimys hedelmän kantamiseen siunataan. Hedelmä sinänsä on Jumalan lahjaa, mutta pysyminen käyttökelpoisena vaatii meiltä vastuun ottamista.

Monia vaivaa tietynlainen luovuttaminen. He haluavat ehdottomasti elää uskossa, mutta muihin tavoitteisiin ei jakseta panostaa. Omia lahjojahan ei paljon ole, aikaa on niukalti ja rahaa tuskin ollenkaan. Hyvä, jos töissä pärjää ja kotiaskareet hoituvat. Korkeat tavoitteet hengellisessä elämässä karkaavat kauas arjen rämpimisessä. Tässä tilanteessa moni turvaa ns. yhteisöllisyyteen. Usko pysyy elävänä, kun saa seurakunnasta vauhtia. Muiden kanssa voi kokea olevansa mukana kaikessa tärkeässä ilman että tarvitsee itse olla mitään erityistä.

Totuus vaan on, että sinä olet erityistä. Jokainen on. Itse kukin on Jumalan edessä ainutlaatuinen yksilö, kutsuttu elämään uskossa, mutta kutsuttu myös tekemään työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Itse asiassa mikään ei anna sellaista iloa ja tyydytystä kuin Jumalan valtakunnan työ sanotaan sitä sitten kutsumukseksi tai näyksi tai on se mikä vaan käytännön askare. Tärkeintä on kokea, että se on vastaus sille hiljaiselle ja usein sanattomalle pyynnölle, jonka Jumalan henki on laskenut sydämelle. Se tunne, kun tiedän, että Kristus odottaa minulta jotain vastuun ottamista, ja vihdoin – vihdoin saan homman alulle. Edes vähän saan päätä auki. Mikä tyydytys, mikä ilo! Siitä ilosta tiedän: nyt olen oikealla tiellä! Jeesus itse koki tätä iloa: Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Joh.17:4.

Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa. Luuk.8:15.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kestävyyden siunaus

Kirjoittanut : 15.1.2022 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Mitä sydämesi toivoo

Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Ps.37:4.

Aabrahamilla oli yksi päällimmäinen toive: saada oma poika. Hän oli kuitenkin käynyt vanhaksi ja vaimokin oli jo aika päiviä sitten ohittanut hedelmällisen iän. Pojan saaminen tuntui mahdottomalta. Aabrahamia kummastutti, että hän oli kuitenkin saanut Jumalan lupauksen jälkeläisistä (1.Moos.17:6).

Jumala puhuu tänäkin päivänä asioista, jotka ovat tulevaisuudessa. Ihmiset huomaavat ne vasta, kun ne ovat jo toteutuneet.

Mistä sinä uneksit? Haluatko sinäkin lapsen, kuten Aabraham? Tai haaveiletko vasta puolisosta? Ehkä sinun toiveesi koskevat ammattia, bisneksiä tai muuttoa kauas? Voihan olla, että sinun sydämessäsi kypsyy jokin hengellinen tavoite. Haluat olla Jumalan käytössä, mutta et oikein vielä tiedä, miten?

Jumala on luvannut antaa sinulle, mitä sydämesi toivoo. Jos hän on istuttanut sydämeesi jonkin unelman, hän tietenkin haluaa sen unelman lähtevän toteutumaan. Yleensä näitä minun postauksiani lukevat juuri sellaiset ihmiset, jotka ovat Jumalan työpöydällä. Voisin profetoida sinulle – eikä se profetia mene luultavasti paljonkaan metsään – että sinun sydämessäsi muhii jokin idea, siellä paraikaa avautuu siemen ja alkaa työntää versoa ylöspäin. Jokin Jumalan hanke sieltä putkahtaa, Jumalan sanan liikkeelle puskema asia sieltä pilkistää, tavoite jolla on ikuista merkitystä.

Myös Jumalan hankkeet voivat näyttää aluksi pieniltä ja mitättömiltä. Mutta ajan oloon niistä voi kasvaa jotakin suurta ja merkityksellistä. Näemme saman ilmiön liike-elämässä. Pieni startup lähtee kokeilumielessä jostakin huoneen nurkasta. Se voi olla ensin muutama itse ommeltu vaate ja lopulta liikeyritys, jonka kaikki tuntevat. Jumalankin hankkeet ovat samanlaisia, ne lähtevät hennoista aluista ja kasvavat:

Se on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi kasvimaahansa. Sen taimi kasvoi ja oli lopulta kuin puu, ja taivaan linnut rakensivat pesänsä sen oksille. Luuk.13:19.

Älä sano, että uskot, jos näet. Usko ensin niin saat nähdä. Unelma, joka sinulla on sydämessäsi, on Jumalan sinne istuttama. Hän valvoo siemenensä kasvua. Hän kastelee sitä. Hän kitkee sen tieltä pois rikkaruohot. Älä delegoi näkyäsi kenellekään muulle. Älä odota, että seurakunta saa sen kasvuun. Sinun omaa vastuutasi ei kukaan muu hoida. Tee se, mikä on vallassasi, ja Jumala tekee sen, mikä on hänen vallassaan.

Ole rämäpää. Ole ruoho, joka nostaa päänsä valoon. Ole juuri, joka imee sadetta. Anna Jumalan elämälle mahdollisuus.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä sydämesi toivoo

Kirjoittanut : 13.1.2022 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu